Minulla rupeaa nuoruus olemaan ohi ja mitä olenkaan saanut aikaan elämässä, en mitään muuta kuin olen saanut tehtyä itsestäni alkoholistin.
En ole ikinä seurustellut, baareissa olen kyllä kuluttanut aikaani mutta ei sieltä mitään seuraa ikinä ole saanut aina on täytynyt tulla yksin kotiin.
Olen pohjustanut elämäni sille että löydän baarista jonkun naisen, jonka kanssa voin perustaa perheen ja lopettaa sitä myöten oman todella liiaallisen alkoholin käytön. Olen ensikänneistä asti ollut tietoinen että tästä ei hyvä seuraa jos jatkan juomista tähän tahtiin, mutta silti olen laskenut koko elämäni sen varaan että löydän naisen joka pelastaa mut alkoholilta.
Mitään muita kontakteja ulkomaailmaan ei ole työn lisäksi kuin juopottelu.Vaikka eipähän se vissiin ihme ole että en baareistakaan saa mitään seuraa, olen selvinpäinkin itsesäälissä rypevä ihminen ja alkoholi tuo varmasti tunteet vielä enemmän pintaan niin tuskin jutut kännissäkään kovin elämän iloisia on.
Mutta alkoholi on todellakin yksinäisyyden ohella pilannut mielenterveyteni, ja tässä on todellakin vahva eipäilys että ensi vuoden vaihdetta tuskin nähdään.
En ole ikinä seurustellut, baareissa olen kyllä kuluttanut aikaani mutta ei sieltä mitään seuraa ikinä ole saanut aina on täytynyt tulla yksin kotiin.
Olen pohjustanut elämäni sille että löydän baarista jonkun naisen, jonka kanssa voin perustaa perheen ja lopettaa sitä myöten oman todella liiaallisen alkoholin käytön. Olen ensikänneistä asti ollut tietoinen että tästä ei hyvä seuraa jos jatkan juomista tähän tahtiin, mutta silti olen laskenut koko elämäni sen varaan että löydän naisen joka pelastaa mut alkoholilta.
Mitään muita kontakteja ulkomaailmaan ei ole työn lisäksi kuin juopottelu.Vaikka eipähän se vissiin ihme ole että en baareistakaan saa mitään seuraa, olen selvinpäinkin itsesäälissä rypevä ihminen ja alkoholi tuo varmasti tunteet vielä enemmän pintaan niin tuskin jutut kännissäkään kovin elämän iloisia on.
Mutta alkoholi on todellakin yksinäisyyden ohella pilannut mielenterveyteni, ja tässä on todellakin vahva eipäilys että ensi vuoden vaihdetta tuskin nähdään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nuoruus on ohi näin 29-vuotiaana. Kaikki aiemmat vuodet on menneet elämättä ja möllötän vanhempien luona vieläkin.
Vanhempien alkoholismi ja erityisesti lapsiin kohdistunut väkivalta opettivat että alkoholia ei voi liiaksi varoa joten en edes baarissa ole milloinkaan iltaa viettänyt. En kyllä vanhempien rahoja muutenkaan joisi ja omia ei ole kun olen täysin syrjäytynyt. Vaan menisinpä edes joskus johonkin.
Minullakin on paha tapa miettiä vain miten pahassa tilanteessa olen. Elämässä on paljon mahtaviakin asioita, mutta voiko hukkavan odottaa pystyvän keskittymään muuhun kuin räpiköimiseen ja avun pyytämiseen. En minä ainakaan jaksa oikein muihin asioihin keskittyä.
Menehtymistä minäkin pelkään niin perhanasti, vaan ei ole äijästä ryhdistäytymään. Parempi olisi juosta tulen läpi kuin jäädä palavaan metsään, mutta minäpä jään metsään.
Mielenkiintoinen asia miettiä mihin minä olen elämäni perustanut. Kai minäkin odotan että joku muu minut pelastaa ja niin voi jopa tapahtua vaikkakaan ei varmaankaan minulle. Kyllähän minä ajattelen että oikein mahtava ystävä minut voisi pelastaa, mutta en ole sen varaan elämääni perustanut. Ehkä minä olen ajatellut että näin minun pitää elää jostain syystä.
Monia monia vuosia olen menettänyt, mutta vielä voisi olla vaikka miten monta parempaakin vuotta jos vain rohkeus ja jaksaminen ja ehkä onnikin olisivat puolellani.
että ei kukaan varsinaisesti ketään pelasta, mutta tukena kyllä voi olla hyvinkin. Itsestä se kaikki viimekädessä lähtee ja sattumakin voi potkaista;-) Sitähän voi työntää itseään muihinkin paikkoihin kuin baareihin niin voi törmätä siihen oikeaan kumppaniin. Ja entäs jos alkaakin auttamaan muita ihmisiä sensijaan,että rypee itsesäälissä? Tiedä mitä voi tapahtua...