ois ollu ihana kun olis tavattu siellä jossain. Olis vietetty lähes koko vuorokausi yhessä vain jutellen ja tehty mitä milloinkin mieleen sattuu tulemaan. Olis ihastuttu ja ehkä rakastuttukin.
Ois tullu myös sitten se jäähyväisten aikakin. Olisit saattanut mut asemalle tai minä sinut. ;) mut sitte ois tiedetty että seuraava kohtaaminen on yhtä erityinen, nyt tämä meni sillee että sitä ei sitten koskaan tapahtunut meiän välillä mitä ois voinu.
hitsi kun tää elämä on aina niin vaikeeta ettei voi suunnitella ja sopia yhtään mittään, aina sattuu jotain joka pilaa kaiken.
Ois tullu myös sitten se jäähyväisten aikakin. Olisit saattanut mut asemalle tai minä sinut. ;) mut sitte ois tiedetty että seuraava kohtaaminen on yhtä erityinen, nyt tämä meni sillee että sitä ei sitten koskaan tapahtunut meiän välillä mitä ois voinu.
hitsi kun tää elämä on aina niin vaikeeta ettei voi suunnitella ja sopia yhtään mittään, aina sattuu jotain joka pilaa kaiken.
Vastaukset 4
Vanhimmat
itse muutamiakin vastoinkäymisiä kokeneena, sanoisin, että elämä, kohtalo tai jokin koettelee jokaista jossain. joskus tuntuu että kaikki kaatuu niskaan ainakin se tärkein elämässä. itselläni rakkaus on saanut minut niin sekaisin, että olen joutunut miettimään luonteeni rajoittavuutta ja mitä se muissakin elämän alueilla estää minua tekemästä. usein, ei aina, ongelmat johtuu meistä itseistämme, yritämme, yritämme ja sitten emme kai luovuta. joskus ajoitus on huono, ja joskus sanoo väärät sanat vaikka sydän huutaa muuta. uskon, että tämä kaikki kasvattaa, vaikkakin kovimman kautta ja tekee kipeää. pahinta mitä tiedän on luovuttaminen. tietenkin jokainen tarvitsee lepoa ja edes vähän positiivista elämää, vaikka se sotisikin omaa maailmankatsomusta vastaa, voi murtuneena sortua hetkelliseen
hyvänolon antimiin. maailma ja sen ihmiset vaativat niin paljon ja useinmiten itseiltään, epävarmuus; mitä he ajattelevat, miltä minä näytän. itse olen erakoitunut paljonkin, olen rajannut itseni suuresta maailmasta, josta joskus unelmoin. se on valita, joka ei mia kovin iloiseksi tee, mutta on tehnyt minusta minun näköisen.
Kuitenkin kirjoituksesi herättää minussa paljon tunteita, ymmärrän hyvin nua tunteet. Usein täälä lukee, että pitää tehdä päätöksiä järjellä tai tunteilla, onko ne kuitenkaan toistensa vastakohdat? kun miettii, että jos sydän särkyy ja helpotus löytyy rakkaimpansa syleilystä, miten järki tai tunteet kumpikaan voi olla erimieltä...
Ne jotka antaa periksi ja niin sanotusti aloittaa alusta, voivat huomata, ettei elämä/kohta tai jokin ole tyytyväinen ja heittää taas uuden kapulan rattaisiin, onko siis aika oppia tekemään asiat erilaille, uskon näin. unohtamaan ylpeytensä, avaamaan sydämmensä ja laitettava itsensä peliin. tämä on läksy jota itsekkin opettelen, vielä 24-vuotiaana, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
ole myöhäistä (lauseesi parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sai minut todella hymyilemään), sinulla on vielä niin paljon edessäsi..
t: > 35v.
tuli väliin ettei tapaamista voi tapahtua toista kertaa? Ei kai se niin tipalla ole että jos ei nyt niin ei koskaan?
että miehet niistä pitäisivät... jotkut naisetkin inhoavat. sopivat kuitenkin monen tänne kirjoittelevan tilanteeseen jotenkin... ei niitä ymmärrä, ellei ole kokenut jotain edes vähän vastaavaa.