tietääkö

Kyllä, kaikki paljain silmin näkyvät yksittäiset tähdet, eli ne tuikkivat valopisteet ovat meidän Linnunratamme, eli meidän kotigalaksimme tähtiä.

Valitettavasti nyt en voi siihen vastata että mikä niistä on kauimpana, mutta uskoisin että googgeloimalla siihenkin vastaus jostakin löytyisi.

Linnunradan se harsomainen valopolku mikä näkyy erityisen hyvin syksyisin kuuttomana ja lumettomana yönä, on myös yksittäisistä tähdistä muodostuva "harso". Kyseiset tähdet ovat vain niin kaukana, että ne sulautuvat tältä etäisyydeltä katsottuna yhdeksi massaksi. Kuitenkin jo tavallisella kiikarilla siitä voi erottaa yksittäisiä kirkkaimpia tähtiä.

Tietenkin Linnunradassa on myös kaasuja ja muuta sellaista höttöä joka valaistuu noiden tähtien valosta, (tai sitten vastaavasti estää tähtien valoa saapumasta tänne asti,) mutta pääosaltaan se kirkas huntu on nimenomaan tähtien valoa koska suurin osa tähtien välisestä roinasta on varsin heikkoa heijastamaan valoa.

Tuosta harsosta on hankala mennä sanomaan mikä on meidän näkemämme kaukaisin tähti, mutta jos sitä hakualuetta rajaa tiettyyn kirkkausluokkaan, niin silloin voi saada tietoonsa sen mikä on se kaukaisin tähti jonka voi nähdä paljain silmin.

Se täytyy vielä todeta näistä tähdistä ja varsinkin tähtikuvioista. Ihmiset mieltävät yleensä tähtikuviot sellaisiksi niinkuin ne kuvion tähdet olisivat toisiaan lähellä avaruudessa ja muodostaisivat myös avaruudessa oman lähitähtijoukon. Tuo ei pidä paikkaansa, vaan totuus on aivan toisenlainen. Useamman tähdistön tähdet ovat todella kaukana toisistaan, eivätkä ne kuulu lähitähtien muodostamaan joukkoon. Tuosta syystä, nyt kun olemme astrologia palstalla, on hankala uskoa siihen että jokin tähdistö olisi ihmisen elämän kannalta mitenkään merkittävä vaan paremminkin tähdistöt on muodostettu pelkästään uskomusten ja tarujen pohjalta. Toinen syy on se että hyvin harva tähdistö on kovinkaan paljon oikeasti saamansa taruolennon tai esineen näköinen taivaalla. Parhaiten mielestäni Leijona vastaa muodoltaan kantamaansa nimeä ja toinen on Orion-metsästäjä. Sen sijaan muiden tähdistöjen kohdalla saa todellakin käyttää mielikuvitusta että niistä saa mielessään muodostettua nimeä kuvaavan muodon.

Edellämainittu harha tähdistöjen muodoista ja "läheisyydestä" syntyy siitä että maapalloa lähellä saattaa olla jokin himmeä tähti joka loistaa samanlaisella valovoimalla maapallon etäisyydellä kuin maapallosta todella kaukana oleva jättiläismäinen ja erittäin kirkas tähti.

Voin huomenissa kertoa erään mielenkiintoisen ja helppokäyttöisen ohjelman nimen joka paljastaa sen millaisessa avaruudessa me elämme ja millaisista etäisyyksistä on Aurinkokunnassakin kyse, puhumattakaan tähtienvälisistä etäisyyksistä. Valitettavasti nyt juuri en muista sen ohjelman nimeä, mutta palaan asiaan myöhemmin.



Taivaalla on myös muitakin mielenkiintoisia kohteita joita näkee paljain silmin. Paljain silmin voi myös nähdä Andromedan galaksin joka on syysyönä melko suoraan päämme päällä. Sen löytämiseksi yleensä tarvitsee kuitenkin tähtikartan apua, mutta sen voi nähdä kyllä paljain silmin sitten kun sen on paikallistanut. Kyseinen ilmestys ei ole kuitenkaan ihan niin hieno silmillä nähtynä kuin mitä ovat valokuvat siitä, joten mitään väriloistoa ei kannata odotella.

Kyseinen galaksi on meistä noin 2.5 miljoonan valovuoden päässä ja sekin muodostuu samanlaisista yksittäisistä tähdistä kuin meidänkin galaksi ja se on muodoltaan ja kooltaan melkoisen samankaltainen meidän galaksimme kanssa, joskin hieman kookkaampi. Kun sitä katselee, tai vaikka katselee siitä otettuja kuvia, voi mielessään miettiä kuinka valtavasta asiasta onkaan oikeasti kyse, kun jokainen valopiste joka muodostaa sitä harsoa on aina yksittäinen omaa valoaan loistava tähti.

Galaksiemme välissä taas ei ole mitään tähtiä, vaan avaruuspölyä, kaasuja ja muuta hyvin hyvin harvaa ainetta. Voi sanoa että galaksiemme väli on todella tyhjää aluetta. Tuota tyhjyyttä pitäisi siis kulkea se 2.5 miljoonaa vuotta valonnopeudella että saavuttaisi joskus Andromedan galaksin.

Andromedan galaksi ja meidän Linnunratamme on törmäyskurssilla, mutta törmäyksestä, vaikka se joskus tuleekin tapahtumaan, ei voi puhua koska vain hyvin harvoin yksittäiset tähdet tulevat törmäämään toisiinsa. Eli galaksit ovat todella hyvin harvaksi muodostunutta tavaraa. Tästä syystä galaksit tulevat epäilemättä vain sulautumaan toisiinsa ilman suurempaa dramatiikkaa. Kyseinen sulautuminenkin, sitten kun reunat ensimmäisen kerran koskettavat toisiaan, tulee tapahtumaan niin hitaasti ettei siinä ole ihmiskunnalla mitään ihmeteltävää, jos joku ihmisistä vielä silloin enää elääkään.

Galaksimme lähistöllä on myös muita galakseja, kääpiögalakseja ja esimerkiksi eteläisellä taivaanpallolla voi nähdä paljain silmin meidän galaksimme pienet sisargalaksit joita kutsutaan Magellanin pilviksi.

Ellen ihan väärin nyt muista, voin olla väärässä pahastikin, mutta minulla on sellainen muistikuva että meidän galaksimme läpimitta olisi noin 100 000 valovuotta. Eli se valo mikä sieltä galaksimme toisesta päästä tulee meidän silmiimme nyt, olisi lähtenyt matkaan noin kauan sitten.

Lisätietoa tietenkin näistä asioista löytyy vaikka wikipediasta ja muutenkin googgeloimalla. Mutta se perimmäinen vastaus kysymykseesi on todellakin sellainen että kaikki yksittäiset valopisteet mitä näemme paljain silmin ja mitkä ovat yksittäisiä tähtiä, kuuluvat vain ja ainoastaan meidän galaksiimme.

Ihan vaan Stetsonina spekuloin tässä kaukaisinta paljain silmin näkyvää tähteä.

Hyvin kirkkaan tähden absoluuttinen magnitudi voisi olla noin -8 ja paljain silmin ihminen voi pimeässä vielä nipin-napin havaita tähden jonka näennäinen magnitudi on noin 6.

Absoluuttinen magnitudi on tähdelle jonka etäisyys on 10 parsekia eli noin 32 valovuotta. 100-kertainen kirkkausero on 5 magnitudia. Ilman tähtienvälistä absorptiota tähden kirkkaus vähenee kääntäen verrannollisesti etäisyyden neliöön.

Hmmm...

6 ja -8 eli 14 magnitudia eroa, noh sanotaan yksinkertaisuuden vuoksi että eroa on täydet 15 magnitudia, eli tähden absoluuttinen magnitudi olkoon huikeat -9. Todellinen kirkkausero on tällöin 100 * 100 * 100 eli miljoonakertainen. Miljoonan neliöjuuri on tuhat joten etäisyys olisi 1000 * 32 valovuotta.

Päädyn sellaiseen arvioon että erittäin kirkas tähti voisi näkyä jopa noin 30000 valovuoden päästä paljain silmin.

no vastaillaan kirjoitti:

Kyllä, kaikki paljain silmin näkyvät yksittäiset tähdet, eli ne tuikkivat valopisteet ovat meidän Linnunratamme, eli meidän kotigalaksimme tähtiä.

Valitettavasti nyt en voi siihen vastata että mikä niistä on kauimpana, mutta uskoisin että googgeloimalla siihenkin vastaus jostakin löytyisi.

Linnunradan se harsomainen valopolku mikä näkyy erityisen hyvin syksyisin kuuttomana ja lumettomana yönä, on myös yksittäisistä tähdistä muodostuva "harso". Kyseiset tähdet ovat vain niin kaukana, että ne sulautuvat tältä etäisyydeltä katsottuna yhdeksi massaksi. Kuitenkin jo tavallisella kiikarilla siitä voi erottaa yksittäisiä kirkkaimpia tähtiä.

Tietenkin Linnunradassa on myös kaasuja ja muuta sellaista höttöä joka valaistuu noiden tähtien valosta, (tai sitten vastaavasti estää tähtien valoa saapumasta tänne asti,) mutta pääosaltaan se kirkas huntu on nimenomaan tähtien valoa koska suurin osa tähtien välisestä roinasta on varsin heikkoa heijastamaan valoa.

Tuosta harsosta on hankala mennä sanomaan mikä on meidän näkemämme kaukaisin tähti, mutta jos sitä hakualuetta rajaa tiettyyn kirkkausluokkaan, niin silloin voi saada tietoonsa sen mikä on se kaukaisin tähti jonka voi nähdä paljain silmin.

Se täytyy vielä todeta näistä tähdistä ja varsinkin tähtikuvioista. Ihmiset mieltävät yleensä tähtikuviot sellaisiksi niinkuin ne kuvion tähdet olisivat toisiaan lähellä avaruudessa ja muodostaisivat myös avaruudessa oman lähitähtijoukon. Tuo ei pidä paikkaansa, vaan totuus on aivan toisenlainen. Useamman tähdistön tähdet ovat todella kaukana toisistaan, eivätkä ne kuulu lähitähtien muodostamaan joukkoon. Tuosta syystä, nyt kun olemme astrologia palstalla, on hankala uskoa siihen että jokin tähdistö olisi ihmisen elämän kannalta mitenkään merkittävä vaan paremminkin tähdistöt on muodostettu pelkästään uskomusten ja tarujen pohjalta. Toinen syy on se että hyvin harva tähdistö on kovinkaan paljon oikeasti saamansa taruolennon tai esineen näköinen taivaalla. Parhaiten mielestäni Leijona vastaa muodoltaan kantamaansa nimeä ja toinen on Orion-metsästäjä. Sen sijaan muiden tähdistöjen kohdalla saa todellakin käyttää mielikuvitusta että niistä saa mielessään muodostettua nimeä kuvaavan muodon.

Edellämainittu harha tähdistöjen muodoista ja "läheisyydestä" syntyy siitä että maapalloa lähellä saattaa olla jokin himmeä tähti joka loistaa samanlaisella valovoimalla maapallon etäisyydellä kuin maapallosta todella kaukana oleva jättiläismäinen ja erittäin kirkas tähti.

Voin huomenissa kertoa erään mielenkiintoisen ja helppokäyttöisen ohjelman nimen joka paljastaa sen millaisessa avaruudessa me elämme ja millaisista etäisyyksistä on Aurinkokunnassakin kyse, puhumattakaan tähtienvälisistä etäisyyksistä. Valitettavasti nyt juuri en muista sen ohjelman nimeä, mutta palaan asiaan myöhemmin.



Taivaalla on myös muitakin mielenkiintoisia kohteita joita näkee paljain silmin. Paljain silmin voi myös nähdä Andromedan galaksin joka on syysyönä melko suoraan päämme päällä. Sen löytämiseksi yleensä tarvitsee kuitenkin tähtikartan apua, mutta sen voi nähdä kyllä paljain silmin sitten kun sen on paikallistanut. Kyseinen ilmestys ei ole kuitenkaan ihan niin hieno silmillä nähtynä kuin mitä ovat valokuvat siitä, joten mitään väriloistoa ei kannata odotella.

Kyseinen galaksi on meistä noin 2.5 miljoonan valovuoden päässä ja sekin muodostuu samanlaisista yksittäisistä tähdistä kuin meidänkin galaksi ja se on muodoltaan ja kooltaan melkoisen samankaltainen meidän galaksimme kanssa, joskin hieman kookkaampi. Kun sitä katselee, tai vaikka katselee siitä otettuja kuvia, voi mielessään miettiä kuinka valtavasta asiasta onkaan oikeasti kyse, kun jokainen valopiste joka muodostaa sitä harsoa on aina yksittäinen omaa valoaan loistava tähti.

Galaksiemme välissä taas ei ole mitään tähtiä, vaan avaruuspölyä, kaasuja ja muuta hyvin hyvin harvaa ainetta. Voi sanoa että galaksiemme väli on todella tyhjää aluetta. Tuota tyhjyyttä pitäisi siis kulkea se 2.5 miljoonaa vuotta valonnopeudella että saavuttaisi joskus Andromedan galaksin.

Andromedan galaksi ja meidän Linnunratamme on törmäyskurssilla, mutta törmäyksestä, vaikka se joskus tuleekin tapahtumaan, ei voi puhua koska vain hyvin harvoin yksittäiset tähdet tulevat törmäämään toisiinsa. Eli galaksit ovat todella hyvin harvaksi muodostunutta tavaraa. Tästä syystä galaksit tulevat epäilemättä vain sulautumaan toisiinsa ilman suurempaa dramatiikkaa. Kyseinen sulautuminenkin, sitten kun reunat ensimmäisen kerran koskettavat toisiaan, tulee tapahtumaan niin hitaasti ettei siinä ole ihmiskunnalla mitään ihmeteltävää, jos joku ihmisistä vielä silloin enää elääkään.

Galaksimme lähistöllä on myös muita galakseja, kääpiögalakseja ja esimerkiksi eteläisellä taivaanpallolla voi nähdä paljain silmin meidän galaksimme pienet sisargalaksit joita kutsutaan Magellanin pilviksi.

Ellen ihan väärin nyt muista, voin olla väärässä pahastikin, mutta minulla on sellainen muistikuva että meidän galaksimme läpimitta olisi noin 100 000 valovuotta. Eli se valo mikä sieltä galaksimme toisesta päästä tulee meidän silmiimme nyt, olisi lähtenyt matkaan noin kauan sitten.

Lisätietoa tietenkin näistä asioista löytyy vaikka wikipediasta ja muutenkin googgeloimalla. Mutta se perimmäinen vastaus kysymykseesi on todellakin sellainen että kaikki yksittäiset valopisteet mitä näemme paljain silmin ja mitkä ovat yksittäisiä tähtiä, kuuluvat vain ja ainoastaan meidän galaksiimme.

Lue lisää

Tuohon täytyy huomauttaa että astrologiassa tähdistöjen tähdillä ja näiden etäisyyseroilla ei ole oleellista merkitystä. Tähdistöjen asemesta astrologiassa on käytössä sellainen käsite kuin "eläinradan merkit". Eläinradan merkeillä ei ole yksikäsitteistä vastaavuutta tähtiteteen tähdistöjen kanssa. Jos olen aurinkomerkiltäni vaikkapa Oinas niin se tarkoittaa että aurinko oli syntymäni aikana maasta katsoen eläinradan merkissä jonka nimi on Oinas. Tämä ei tarkoita samannimistä tähtitieteen mukaista tähdistöä.

sign of the zodiac kirjoitti:

Tuohon täytyy huomauttaa että astrologiassa tähdistöjen tähdillä ja näiden etäisyyseroilla ei ole oleellista merkitystä. Tähdistöjen asemesta astrologiassa on käytössä sellainen käsite kuin "eläinradan merkit". Eläinradan merkeillä ei ole yksikäsitteistä vastaavuutta tähtiteteen tähdistöjen kanssa. Jos olen aurinkomerkiltäni vaikkapa Oinas niin se tarkoittaa että aurinko oli syntymäni aikana maasta katsoen eläinradan merkissä jonka nimi on Oinas. Tämä ei tarkoita samannimistä tähtitieteen mukaista tähdistöä.

Lue lisää

se oikein hyvä merkki mistä näkee ettei astrologialla ole mitenkään oikea ja järkevä järjestelmä.