Joidenkin ihmisten seura saa minut jännittämään ja silloin alkaa palelluttamaan/kuuma ja tärisyttämään (varsinkin kädet tärisee).
Olen yrittänyt miettiä mistä tämä voisi johtua, minua on siis koulukiusattu aikoinaan, mutta olen päässyt eteenpäin ja nyt myöhemmin tullut tälläiset oireet tai sitten vasta nyt huomaan ne..
Oireet tulee esiin varsinkin jos joutuu olemaan kahdestaan jonkun ihmisen kanssa vaikka samassa huoneessa..
Miten tästä eroon, onko jotain vinkkejä?
Olen yrittänyt miettiä mistä tämä voisi johtua, minua on siis koulukiusattu aikoinaan, mutta olen päässyt eteenpäin ja nyt myöhemmin tullut tälläiset oireet tai sitten vasta nyt huomaan ne..
Oireet tulee esiin varsinkin jos joutuu olemaan kahdestaan jonkun ihmisen kanssa vaikka samassa huoneessa..
Miten tästä eroon, onko jotain vinkkejä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kun "puhuin itselleni" että mitä jännitän kun kaikki on hyvin. Hoin sitä itselleni että mitä jännitän ja pelkään kun mitään ei ole, niin pääsin siitä hiljalleen ohi. Siihen meni kyllä aikaa että pääsin jännityksestä eroon..
Annanpa kokemuksesta neuvon. Et saa välittää, kiinnittä huomiota näihin sinussa esiintyviin oireisiin. Ne ovat noidankehä, joka ruokkii itseään.
Iän karttuessa vaivat vähenevät tavallaan itsestään. Tulee oman itsen varmuutta ja hallintaa.
Valitettavasti meitä ihmisiä on moneksi. Jonkun seurassa suorastaan rentoudut ja tunnet olosi hyväksi ja toisten seurassa taas jännität. Tälle ilmiölle ei voi mitään.
Yritä pysyä pois lääkkeistä. Luonnollisuus on ihmisen perusolemus vaikka se monesti tuntuu vaikealta. Ei elämän tarkoitus ole olla helppoa.
On minullakin. ja samantapainen tausta!itse elin tällaisten "kahvikuppineuroosien" kanssa aikas monta vuotta ja luulin itse pääseväni ajattelemalla niistä eroon,mutta vihdoin huomasin että eipäs taida onnistua ihan vaan ajatusleikeillä..:) eli psykoterapia oli ainakin minulle todella hyvä kokemus ja raotti ensimmäistä kertaa sitä maailmaa mikä voi olla ilman jatkuvaa hermostumista joissain tilanteissa. tosin takapakkiakin välillä tulee,mikä on ihan luonnollista. jännitystä on niin montaa astetta,osasta toki voi päästä ihan itsekseen mutta vuosia kestävät eivät oikein enää onnistu ihan yksin.. itsellänikin huomasin oireiden voimistuvan vasta tässä 30:kympin kieppeillä, mistä päättelin että nyt tai ei koskaan on tehtävä asialle jotain koska ennekuin nuo asiat(koulukiusaaminen esim.) on käyty läpi, oireet voivat jatkua!paras lääke on puhuminen ja asioiden saaminen ulos niin ettei tarvitse oireilla fyysisesti:)