Monesti kun joku suht tuntematon ihminen on tullut juttelemaan minulle esim. koulussa, niin hän on esittänyt minulle kysymyksen johon olen vastannut ihan reippaasti, mutta tämän jälkeen keskustelu on kuollut. Toinen on saattanut jäädä vaan hiljaa istumaan/seisoskelemaan siihen viereen. Tiedän ettei minulla ole *aivan* keskustelun *alussa* tapana esittää vastakysymyksiä, mutta jos joku ihminen on minulle halunnut tulla juttelemaan, niin kyllä kai nyt voi nähdä sen verran vaivaa että kuljettaa keskustelua 30 sekuntia eteenpäin ilman että lisään joka asian perään keinotekoisesti: "Mutta entäs mitä SINÄ olet mieltä tästä asiasta josta esitit minulle kysymyksen?". Jos näytän ihan halukkaalta juttelemaan, niin kai keskustelun aloittaja voin ilmaista oman mielipiteensä ilman että sitä jatkuvasti utelen häneltä.
Toinen asia mitä olen ihmetellyt on, että miksi silloinkin kun keskustelu on lähtenyt käyntiin, ovat minun kanssani keskustellessa tuntemattomat ihmiset ikään kuin varpaillaan? Vaikuttavat minusta monesti jotenkin varovaisilta ja pidättäytyvät puhumasta vapaasti, pysyen vain hyvin pienessä joukossa asiallisia aiheita.
Sitten kun olen joskus vierestä seurannut miten samat ihmiset toimivat joidenkin toisten tuntemattomien kanssa, niin olen kuullut miten he höpöttävät jostain omista asioistaan ja menoistaan sun muista, mistä eivät ala ikinä puhumaan kanssani.
Sekin on merkille pantavaa, että vaikka isommassa porukassa voin saada tuntemattomatkin ihmiset nauramaan, niin kahden kesken en muista kenenkään tuntemattoman koskaan hymyilleen kommunikoidessa kanssani, ja naurahtelukin on sellaista väkinäistä.
Ymmärtäisin hyvin jos ihmisiä ei tippaakaan kiinnostaisi puhua kanssani, mutta näissä tapauksissa toinen on itse tullut puheilleni ja vaikuttanut ihan kiinnostuneelta juttelemaan, ja joskus ovat tulleet möhemmin uudestaan *omatoimisesti* juttelemaan, mutta sama rata jatkuu.
Toinen asia mitä olen ihmetellyt on, että miksi silloinkin kun keskustelu on lähtenyt käyntiin, ovat minun kanssani keskustellessa tuntemattomat ihmiset ikään kuin varpaillaan? Vaikuttavat minusta monesti jotenkin varovaisilta ja pidättäytyvät puhumasta vapaasti, pysyen vain hyvin pienessä joukossa asiallisia aiheita.
Sitten kun olen joskus vierestä seurannut miten samat ihmiset toimivat joidenkin toisten tuntemattomien kanssa, niin olen kuullut miten he höpöttävät jostain omista asioistaan ja menoistaan sun muista, mistä eivät ala ikinä puhumaan kanssani.
Sekin on merkille pantavaa, että vaikka isommassa porukassa voin saada tuntemattomatkin ihmiset nauramaan, niin kahden kesken en muista kenenkään tuntemattoman koskaan hymyilleen kommunikoidessa kanssani, ja naurahtelukin on sellaista väkinäistä.
Ymmärtäisin hyvin jos ihmisiä ei tippaakaan kiinnostaisi puhua kanssani, mutta näissä tapauksissa toinen on itse tullut puheilleni ja vaikuttanut ihan kiinnostuneelta juttelemaan, ja joskus ovat tulleet möhemmin uudestaan *omatoimisesti* juttelemaan, mutta sama rata jatkuu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mainitsit että monet ihmiset ovat kanssasi ikään kuin "varpaillaan" jutellessanne.. Ihmisillä voi olla hyvin voimakkaitakin ennakkoluuloja sinua kohtaan, jos pukeudut jotenkin "huomattavasti" tai "muista poikkeavasti" ( tarkoitan esim. emoja, gootteja yms.)
Muuten en kyllä tiedä mikä ois "vialla"..
.......
siinä syy. Muut ovat ehkä huomanneet yksinäisyytesi tai olettavat sinun olevan ujo tai tosi älykäs eivätkä siksi ole avoimia sinulle.