Uusi on alku vuoden
runoja kaipaillaan.
Ehkä hiljaa salaa tuoden
ihan kuin varpaillaan.
Siispä runosi laita
nurkkaan yhteiseen.
Ajatus runoon taita
tähän runon lyhteiseen.
Ylös nurkan hilasin
monttuja vähän silasin.
Kaipailee nurkka runoja
piiloitteleeko punoja.
Iltojen, päivien ratoksi
ihanaksi pitkäksi matoksi,
Kudelmaksi upeaksi.
Menneestä vuodesta
kiitos runonurkkalaiset.
Kiitos runoistanne
ja runohetkistä.
Kirjoittelemisiin T. Tulenlieskat
runoja kaipaillaan.
Ehkä hiljaa salaa tuoden
ihan kuin varpaillaan.
Siispä runosi laita
nurkkaan yhteiseen.
Ajatus runoon taita
tähän runon lyhteiseen.
Ylös nurkan hilasin
monttuja vähän silasin.
Kaipailee nurkka runoja
piiloitteleeko punoja.
Iltojen, päivien ratoksi
ihanaksi pitkäksi matoksi,
Kudelmaksi upeaksi.
Menneestä vuodesta
kiitos runonurkkalaiset.
Kiitos runoistanne
ja runohetkistä.
Kirjoittelemisiin T. Tulenlieskat
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kohta runonurkassa lämpenevät tietsikat,
kun kutsuu meitä mukaansa Tulenlieskat.
Saamme vuodatella tänne suurimmatkin surut,
kertoilla myös ne pienet onnen murut,
jotka päiviimme valonsäteinä loistavat
ja mielistämme surut, murheet poistavat.
Onnea runonurkkaan poikkeaville toivottelen,
olkoon armon vuosi 2009 meille otollinen.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Kaunis metsä huurteinen,
maisema niin talvinen.
Taivaalla tähdet tuikkii,
pakkasherra paukuttaa,
alla jalan
lumen narahtamaan saa.
Jo tarttuu nenän nypykkään,
ja posket punaisiksi saa.
Kuu taivaalla silmää iskee,
hymyn maan lapselle
lähettää.
Tervetulut pakkanen,
pyry tuisku tuulinen.
Aurinkokin naaman näyttää,
mielen ilolla se täyttää.
Kohta päivä valkiaa,
pakkanenkin kaikkoaa.
Tulee kevät suloinen,
viepi pois jo nietoksen
Näin se aika kulkee,
meidät syliin hellään sulkee.
Kunnes jälleen kierto tää,
saapuu uuteen talveen, pakkaseen.
Huurre maassa makailee,
lunta varmaan oottelee.
Pakkasherra paukuttelee
nurkkiamme koettelee.
Lammet, järvet jäässä on,
merenpinta kelvoton.
Luistelu on vaarallista,
ohut pinta petollista.
Onnistuihan se lammella,
oli ihanaa luistella.
Nuoruus tuli mielehein,
jopa pienet temput tein.
Varovainen täytyy olla,
luut on hauraat vanhuksella.
Pari kertaa pyllähdin,
vaikka kuinka varoinkin.
Näin vuoden aloitin,
perheen kanssa riemuitsin
talvisesta urheilusta
ja nautin lasten ilosta.
Saatiinpa vihdoin pirteä pakkanen
isosti ilahtui tämä akkanen,
pakastimen sulatin suihkien
pölypunkit patistin puhkuen
flunssapöpöille käyköön kalpaten!
Eipä koiralla loassa tassu ei massu
kuurassa kuononpää ihan hassu
huurrehuntu pukenut puut ja metsät
kidepitsin kiilteessä pellot, kentät.
Kun vielä lunta luvattaisiin
suksille sitten sujuteltaisiin
luotaisiin lumiukot uljaimmat
pyllymäessä liu`ut makeimmat.
Mutta onhan meillä tähdet ja kuu
päivä päivältä maailma valostuu
enpä tästä nyt etelään lähde
jokohan uskaltais merenlahden jäälle?
Vietetään loppiaisen aattoa
sievässä pienessä pakkasessa.
Joulunaika muistoihin
kiertäen keräten.
Nuuttina viimeistään
joulun rippeet katoaa.
Ootellaan aurinkoisia
päiviä piteneviä.
Valot pensaissa, oksilla
vielä loistaa,
muistellen joulua katoavaa.
Aurinko on herännyt talviuniltaan,
näin säteet kun se kurkisti taivaanrannan takaa.
Hetken vain jaksoi helliä perukan lumista horisonttia,
maalata taivaan kannen siniseksi ja keltaiseksi,
jättäen illaksi pehmeän hopeisen harmauden.
Päivä on pitempi, valoisampi, keltaisempi.
Pakkanen saa hanget kimaltamaan kuin joulukuusen hopealangat.
Auringon säteet nousevat päivä päivältä korkeammalle,
kohoavat horisontin yläpuolelle viittomaan tietä uudelle keväälle,
tule kevät, väisty kylmä, orasta niittu, herätä kukat.
Mandi
Polkua metsän astelin
lintuin lentoa seurasin.
Puissa välkkyvä huntu
ihanan talven tuntu.
Oksat kimalsi hopeisina
harsolumen timantteina.
Maisema hopeisena hohtaa
polku jo tielle johtaa.
Punatulkku oksaltaan
hopeaa pudottaa.
Kaunis, talviasussaan
on Suomi kotimaa.
Ihailen
rohkeutta nuorten
tuli heistä eräs maisteriksi
juhlat hänellä oli siksi
häpeämätön tuo kysyi
onko suvussa muita yhtä älykkäitä
oli tohtorikin
rehtori ja eräs vihtorikin
siksi kaikki nauroikin.
On opritar seurustellut
kanssa Tassun,
tuon kissan hassun
joka päivisin unia kiskoo
mutta öisin lelujaan viskoo
ei antaisi hoitajan nukkua lainkaan
ja minkä huolen sainkaan
kun ruoka ei maita ollenkaan
ja mitään ei tule uloskaan
kai emäntäänsä niin ikävöi hassu
mutta nyt on taas kunnossa Tassu
kun huomasi ettei eläkään
vain pelkällä 9:llä hengellään
vaan täytyy jotakin suuhunsa laittaa
jopas nyt taasen ruokakin maittaa
ja hoitaja helpotuksesta huoahtaa.
että keksii kiusan.
Mutta nyt asiaan
Tahdon tehdä runon
kylläkään en hiotun
en pestyn eikä liotun
timanttina loistavan
huonon maineen poistavan
ihmettelen voiko
lukematta oiko
korvissa ei soinu
runon sävel poimu
niinkuin täällä erään
huudan hänen perään
loisti hän ja toisti
omat sanat poisti
hän sijoittaen omat kehut
moitteellansa toisten mehut
lokaan painaa niin aina on ollut
ja on oleva.
Jää kestää painon
ja kairan kierron.
Näppejä lämmittää
saaliin himo.
Reijjästä monta
ahventa nousee.
Nyletyt
kalat parassa
muhia saa.
Heh maha
niitä rakastaa.
Kuurankukkia ikkunassain
ne mä pakkaselta lainaksi sain
muuta saanut ne lahjaksi lain
nämä köyhän kukkasen ihanat vain.
Lunta vihdoinkin
täällä tupruttaa,
maa on mitä valkoisin,
jo kohta hiihtää saan.
"Sukset saan, sukset saan
kaivaa esihin ja sitten
joutuin suksimaan,
ja ladut aukomaan.
Ladulle, ladulle
jo tässä riennetään,
saadaan tähän elämään
tosi talven tunnelmaa."
Pakkasherrakaan
ei pelokkaaksi saa,
on meillä tosi ihanaa,
ihan rallattamaan saa.
(kertaus )
Ikkunasta katselen,
ohikiitä autot, ihmiset.
Äiti lasta vaunuissa työntää,
mitkä ovat hänen miettehet.
Ajatukset ehkä lentää.
vuotten tulevien taakse entää.
Mitä lapsi kasvettuaan,
mihin johtaa pienen tie?
Onko elo helponlaista,
aina aurinkoko paistaa.
Vai tuoko elo murhe mielen,
missä äiti - silloin lienen.
Koiraa mies nyt kuljettaa,
joskus pysähtyy ja odottaa.
Koira nuuhkii, lukee postin,
merkkaa, kuittaa, taas askellukseen.
Mitä liikkuu autoilijan päässä,
nyt ei järki ainakaan ole jäässä.
Pakkasta tuskin lainkaan.
ajomatkaa ei se haittaa.
Luonto harmaa, pilvinen,
missä aurinko kultainen.
Talven tuntu kuitenkin,
puissa harso huntuinen.
Ikkunasta näin nyt näen,
mietin josko mukaan menen.
Pieni lenkki tekee hyvää,
aivosolut kohta jyrää.
Hiljaisaa, jossain parahtaa
lumi askelten alla.
Ulko-ovi hieman narahtaa
naapuri kulkee hiippailemalla.
Lintulauta vielä tyhjillään
lintukansan nukkuessa.
Lumiukko makaa kyljellään
miehen lunta lapioidessa.
Sunnuntai, korissaan nukkuu
kissapoika kuorsaillen.
Pian pimeys hukkuu
päivään aamun arkaillen.
Nyt tyttönä reippaana ulos lähden,
miksikö - no kuntoni tähden.
Syöty on herkkuja joulun ajan,
taas vaaka kiitää yli rajan.
Päälleni takin ja hatun laitan,
kengistä sidon jokaisen nauhan.
Sitten vain katua pitkin tallaan,
aatokset mukavat mieleen pallaa.
Ennen kun aina lenkille lähdin,
ystävän mukavan mukaani hain.
Kahden se matka joutuin meni,
kilometriä askeleet keri.
Ystävän kunto ei lenkkejä kestä,
minun kulkua ei kumminkaan estä.
Tuulta päin nyt astelen,
matkan tekoani ihmettelen.
Lenkillä yksin nyt mä kuljen,
ystävättäreni muistoihin suljen.
Piipahdan sitten ystävän luo,
lenkiltä hälle terveiset tuon.
Punan poskille mä saan,
ryhti nousee, askel keveempää.
Kevättä kohti, ilo sielussa,
astelen, surut pois mielestä.
Näen kuvassa maiseman lumisen,
kuulen mielessä naurut lasten.
Äiti lapsensa kanssa päällä mäen,
isän toisaalla hiihtelevän näen.
Ilo paistaa kaikkien kasvoilta ihan
ja keskellä suuren kotipihan
makaa vahtina koira lumessa
taitaa nauttia rauhasta, ihan unessa.
Näen kuvassa äidin kärsivän,
hänen vierellään lapsen pelkäävän.
Käsin vapisevin pitelee äiti lastansa
näen kyynelten vierivän poskeltansa.
Äiti pelkonsa kätkisi lapseltaan,
kantais pienen kotiin nukkumaan,
mutta pommit jylisten ylitse kulkee.
Lujemmin äiti lapsen syliinsä sulkee.
Lumi vielä
maassa hetken
lojuu.
Huomenna sataa
räntää lunta.
Tuttua kovin
sateet, hämäryys,
siirtynyt vuoteen
uuteen.
Huomennako toisin,
pakkastako saa
aamussa tunnustella.
Lumi on jo lähtenyt,
laaksot paljastettu.
Järven jääkin sulanut
vesisatehessa.
Varpuset pienoiset
syövät nurmenmuruset.
Järvenjääkin sulanut
vesisatehessa.
Lentää pienet lintuset
tuulen ulvoessa,
hakee jyvänmuruset
maasta paljahasta.
Pakkanen kaikonnut,
myrskytuuli saapunut,
talven valta taittunut,
sateen saapuessa.