1. Olet yksin.
2. Osallistut perustanssikurssille.
3. Alat käydä lavoilla. Kaikki muut osaavat tanssia paremmin kuin sinä.
Tunnet, että kukaan ei halua tanssia kanssasi, kun et osaa kunnolla edes alkeita.
4. Jatkat kaikesta huolimatta tanssiharrastusta, ja tanssitaitosi kehittyy.
Havaitset, että osa tanssijoista tuntuu hyväksyvän sinut. Tuttavapiirisi laajenee.
5. Aikaa kuluu. Koet, että sinua aletaan pitää hyvänä ja haluttuna tanssijana.
5. Tunnet usein mielihyvää tanssien jälkeen. Pidät tanssimista erinomaisena
sosiaalisena harrastuksena ja ajanviettotapana. Tuttavapiirisi on laajempi kuin koskaan ennen.
6. Alat intohimoisesti paneutua tanssin maailmaan, ja alat käydä jatkokursseilla.
7. Käytät tanssin opiskeluun satoja tunteja ja tuhansia kilometrejä.
Suvessa ja rännässä hakeudut paikkoihin, joissa tanssitaan.
Yhä useammin harmistut, kun joudut tanssimaan itseäsi huonompien kanssa.
8. Et halua enää tuhlata kallisarvoista aikaasi aloittelijoihin etkä keskinkertaisuuksiin,
ei kursseilla eikä lavoilla. Sinulle kelpaa vain paras.
9. Lopulta tunnet oppineesi kaiken tanssimisesta. Muut ovat huonompia kuin sinä,
kukaan ei enää kelpaa sinulle.
10. Olet yksin.
2. Osallistut perustanssikurssille.
3. Alat käydä lavoilla. Kaikki muut osaavat tanssia paremmin kuin sinä.
Tunnet, että kukaan ei halua tanssia kanssasi, kun et osaa kunnolla edes alkeita.
4. Jatkat kaikesta huolimatta tanssiharrastusta, ja tanssitaitosi kehittyy.
Havaitset, että osa tanssijoista tuntuu hyväksyvän sinut. Tuttavapiirisi laajenee.
5. Aikaa kuluu. Koet, että sinua aletaan pitää hyvänä ja haluttuna tanssijana.
5. Tunnet usein mielihyvää tanssien jälkeen. Pidät tanssimista erinomaisena
sosiaalisena harrastuksena ja ajanviettotapana. Tuttavapiirisi on laajempi kuin koskaan ennen.
6. Alat intohimoisesti paneutua tanssin maailmaan, ja alat käydä jatkokursseilla.
7. Käytät tanssin opiskeluun satoja tunteja ja tuhansia kilometrejä.
Suvessa ja rännässä hakeudut paikkoihin, joissa tanssitaan.
Yhä useammin harmistut, kun joudut tanssimaan itseäsi huonompien kanssa.
8. Et halua enää tuhlata kallisarvoista aikaasi aloittelijoihin etkä keskinkertaisuuksiin,
ei kursseilla eikä lavoilla. Sinulle kelpaa vain paras.
9. Lopulta tunnet oppineesi kaiken tanssimisesta. Muut ovat huonompia kuin sinä,
kukaan ei enää kelpaa sinulle.
10. Olet yksin.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Kauniisti sanottu.
Totuuden siemen.
Itse lopetin kursseilla ramppaamisen tuon toisen vitoskohdan saavutettuani. Siinä on mukava olla.
...ovat päätyneet useimmat tuntemistani sadoista aktiivitanssijoista.
Muutama kymmen jatkaa korkempaa tasoa tavoitellen ja sen mukaisesti menestyy kilpailuissakin.
Kaikki hekin saavat edelleen jatkuvasti ja runsaasti lisää uusia tuttavuuksia tanssin kautta (kuten minun laillani seiskatasoon tyytyvätkin).
Sellaisia, joille riittää vain paras, ei tule mieleen ainoatakaan.
Lienetkö innostunut ainakin siinä kohdin käyttämään mielikuvitustasi hiukan liikaa?
Minusta siinä on erityisen sopivasti mielikuvitusta ottaen huomioon että listan tarkoitus on pikemminkin herättää ajattelemaan kehittymistään tanssijana suhteessa asenteeseen kanssaihmisiä kohtaan kuin kuvaamaan jotain todellista arvoasteikkoa. Opetuksellista viisautta kauniisti kirjoitettuna!
Toivottavasti ei omakohtaisesti.
Juuri noin se menee, ellei huomaa katsoa kulkuaan. Tahti on rikottava, on huomattava katsoa laajemmalle. Hyvä olo tulee monista muistakin tanssiin liittyvistä, kuin omasta onnistumisesta. Vaikkapa sanoja mukaellen. "On yhtä autuasta antaa kuin saada".
kirjoituksen tänne joku aika sitten ,mutta se poistettiin - ,vaikkei siinä ollut mitään törkeyksiä.
Yritän uudestaan:
Kun tanssiharrastus etenee tarpeeksi pitkälle ,niin vaihtoehdot vähenevät tanssi ,ja muidenkin seuralaisten osalta koko ajan.
Tavallisten ts osaamattomien kanssa ei edes jutella -saati olla missään muissa tekemisissä ,kaikki ystävyyssuhteet ovat jollain lailla sidoksissa tanssympyröihin.
Maailmankuva kapenee kun ajnkäyttö pyörii vain tanssin ympärillä.
Jos on sinkku ,ja parinhakuvaihe menossa ,niin vaihtoehdot ovat todella olemattomat -tanssin kun pittäiosi sujua täydellisesti ---tämä johtaa yksinäisyyteen ja selibaattiin ,vaikka tuttuja olisikin ,niin ne ovat vain pinnallisia tanssituttavuuksia ,jotka ovat samassa jamassa itsekin ..
Onneksi olen parantunut tästä lavantaudista ,,
... tuon kaavan mukaan on jo sellainen, joka sisältää myös negatiivisia puolia. Se on myös kohta, josta itseni lisäksi myös muita on on poikennut ja löytänyt myös tyydyttävän, mutta erilaisen tien. Minulle ja meille sopivamman.
Kaikki me mahdumme tanssimaailmaan. Erilaisuuksien vuoksi pystymme löytämään omamme, erilaisen.
Vanha totuus pätee tanssissakin: huipulla on yksinäistä.
Sivuhaarana asiassa ovat ns. wannabe-tanssijat. Eli sellaiset perus-lahjattomat, esim. epämusikaaliset ja rytmitajuttomat jotka juoksevat kursseilla ja tansseissa ja tanssiseuroissa ikänsä, hengaillen niiden todellisten osaajien kanssa, kuvitellen että se taito ikäänkuin tarttuu itseen kun vain tarpeeksi jaksaa heilua.
Tällaisia yksinäisiä miehiä lavoilla näkee. Joku niistä jopa purkaa katkeruuttaan ja turhaumiaan tällaisilla palstoilla, sublimoiden ongelmansa taitavien tanssivien naisten syyksi.
Ettei vain nyt taas olisi katkeruuden purkua sieltä alkupäästä?
Tuo kuvitteellisuus tanssin tarttumisesta taitaa olla kovinkin yleistä. Nimittäin niin moni nainen suorastaan ilmoittaa että hän aloittaisi tanssimisen kunhan olisi mies joka osaisi viedä!
Aikalailla wannabea vaatia mies tanssimaan puolestaan. Onko luulo siinä että, jos mies jaksaa heilua niin naiseen tarttuu tanssitaito ilman omaa tekemistä?
Vienti :hän ei tarkoita että mies laittaa naisen tanssimaan niinkuin duraselpuun.
Niin monenlaista yksinästä näkee lavoillakin ja useimmiten myös naisia ja hengaillee hyvine tanssijoiden kanssa.Tarkoitus voi vain arvailla. Eikä tarvitse olla kovin ihmeellinen sublimoija.
Mahtuiskohan nuo elämän sisältöön aivan luonnollisina asioina?
Kohdassa kolme tai neljä on vielä hyvinkin mahdollista löytää kumppani lavoilta mutta sen jälkeen se on hyvin hankalaa. Seurustelukumppani on siis syytä löytyä noin kahden vuoden aikana harrastuksen aloittamisesta.
Lavoilla pyörii paljon sellaisia miehiä jotka eivät ole käyneet yhtään tanssikurssia mutta ovat silti taitavia luomutanssijoita. Yksinjääminen näyttää heilläkin usein vastentahtoisena kohtalona olla.
Tämän yleisen ilmiön taustalla ei siis välttämättä ole tanssikurssien käyminen.
Tanssipiirit ovat hyvin pienet ja vaihtuvuus vähäistä. Jos käyt muutaman vuoden keskeisillä tanssilavoilla niin kaikki tietävät naamasi ja toimesi.
Naiset odottavat jonkinlaista sponttaaniutta ja eksotiikkaa suhteen alussa. Jos olet jo pyörinyt pari vuotta lavoilla et enää ole sellainen uusi mielenkiintoinen naama.
Naisten joukossa on myös voimakkaita mielipidevaikuttajia jotka pitää ryhmäkuria yllä naistenrivissä.
Ihan hyvä kirjoitus. Lisäkaneettina voisi kuitenkin huomioida että uusille lavatanssiharrastajille "vanhakin naama" on uusi ja mahdollisesti eksoottinen. Joten tilanne ei ole toivoton jos aiemmin ei ole tärpännyt. "Spontaaniuttaan" voi sitten osoittaa noita uudempia kohtaan. Mikäli on sillä mielellä liikenteessä.
Kyllä täällä etelässä ainakin uutta väkeä tulee mukaan harrastuksen pariin - ei olla stattisessa tilanteessa onneksi.
Aika jänn tuo oivallus tuosta ryhmäkurista!
Sehän on tuota puoluepolitiikan peruskamaa mutta tosiaan se puskaradio mikä naisten keskuudessa kohdistuu tanssilavojen miehiin on se aika moinen pintaarvionti naissukupuolen ryhmäkurissa. Kohdistuu jokaiseen miestanssijaan ja varsinkin paljon tanssiviin.
Tutustuessani muutaman tanssija naisen kanssa oli lähes jokaisella aktiivi miestanssijalla erityiset leimanimetkin jotaka sybolisoi heitä ja luulempa että aika pinta arvioilla.
Onko naisilla tosiaan tapana jo pina nimetä miehet ja katekorisoida heidät keskuudessaan ryhmäarvostelua varten joka sitten estää heitä kaikkia tutustumasta heihin kehenkään. Jolloin laumassa pysytään? Yksin.
Totta - naiset antavat miehille nimiä, mutta nimi ei läheskään aina kuvaa miehen tanssitaitoa tai sijoita miestä mihinkään kategoriaan. Myönnän kyllä, että useissa tapauksissa on kysymys kuitenkin jollain lailla keskimääräistä kiinnostavimmista miehistä - joko hyvistä tanssijoista tai huonoista tanssijoista. Usein käytetään vain paikkakunnan nimeä esim. "Hikiän mies" ja useammissa piireissä voi samalla miehellä olla useampiakin nimiä. Nimeä voi myös tarkentaa etunimellä, jos se on tiedossa, ja myös jollain henkilökohtaisella muodolla. Silloin kun ei tunneta oikeita nimiä, mutta miehestä muodostuu tunnettu persoona, niin on aivan luonnollista antaa miehelle myös nimi ja usein tässä nimessä tulee esille myös jotain persoonallisuudesta - olkoon se sitten kuinka pinnallista tai muuta sisältävää. Osa annetuista nimistä on myös aika neutraaleja.
Yhtä kaveria naisten hakurivissä Etelä-Suomen lavoilla kutsutaan "Kulkumulkuksi" ja erästä toista taas "Korkkikaluksi".
Miten niin monella tuntuu olevan vieläkin sellainen ajatus, että tanssimisen tarkoitus on seurustelukumppanin löytäminen? Eihän siinä ole mitään järkeä nykysysteemillä. Lavoilla pyörii jatkuvasti sama harrastajaporukka. Minä ainakin tanssin vaan tanssin vuoksi. Pariutuminen on todennäköisempää muualla.
1. Olet yksin.
2. Osallistut perustanssikurssille.
3. Alat käydä lavoilla. Kaikki muut osaavat tanssia paremmin kuin sinä.
Tunnet, että kukaan ei halua tanssia kanssasi, kun et osaa kunnolla edes alkeita.
4. Jatkat kaikesta huolimatta tanssiharrastusta, ja tanssitaitosi kehittyy.
Havaitset, että osa tanssijoista tuntuu hyväksyvän sinut. Tuttavapiirisi laajenee.
5. Aikaa kuluu. Koet, että sinua aletaan pitää hyvänä ja haluttuna tanssijana.
5. Tunnet usein mielihyvää tanssien jälkeen. Pidät tanssimista erinomaisena
sosiaalisena harrastuksena ja ajanviettotapana. Tuttavapiirisi on laajempi kuin koskaan ennen.
6. Alat intohimoisesti paneutua tanssin maailmaan, ja alat käydä jatkokursseilla.
7. Käytät tanssin opiskeluun satoja tunteja ja tuhansia kilometrejä.
Suvessa ja rännässä hakeudut paikkoihin, joissa tanssitaan.
Yhä useammin harmistut, kun joudut tanssimaan itseäsi huonompien kanssa.
8. Et halua enää tuhlata kallisarvoista aikaasi aloittelijoihin etkä keskinkertaisuuksiin,
ei kursseilla eikä lavoilla. Sinulle kelpaa vain paras.
9. Lopulta tunnet oppineesi kaiken tanssimisesta. Muut ovat huonompia kuin sinä,
kukaan ei enää kelpaa sinulle.
10. Olet yksin.
11. Olet kyllästynyt tanssimiseen.
12. Pysyttelet poissa kaikista tanssipaikoista vuoden, mutta elämänlaatusi ei siitä parane koska rytmi kiehtoo sinua.
13. Lähdet pitkästä aikaa tansseihin jossa tanssit ensimmäisen vastaantulijan kanssa, sen jälkeen kenen tahansa kanssa tämän osaamisesta riippumatta.
14. Lähdet toisen kerran tanssimaan ja pidät hauskaa, huomaat että ihmiset ovat mukavia kun keskittyy heidän hyviin puoliinsa, tanssitaan makeesti tai haastellaan joutavia.
15. Lähdet taas harjoittelemaan tanssia, mutta et odota saavasi tanssia yleisellä paikalla kaiken osaamisesi mukaan. Et anna sen haitata koska on olemassa muitakin asioita, toisaalla uskallat myös irroitella kunnolla silloin kuin siihen on mahdollisuus. Nautit myös puujaloista valopäistä.
Komppaan täysillä. Sama pätee muihinkin harrastuksiin. Esimerkiksi urheilussa voi käydä noin. Kun se kaikkein ankarin eteenpäin pyrkiminen laantuu, voi siitä mitä ennen hampaat irvessä puursi nauttia rennosti ottaen ja ei niin tosissaan. Ehkä yksinäisyyden lukisin pois. Sitä en omalla kohdalla kokenut kun pelasin lentopalloa aktiiviaikoinani ja sen jälkeen pikku hiljaa jäähdytellessä. Kavereista ei ollut pulaa. Mutta sehän olikin joukkueurheilua.
Yksi näkökulma vielä tanssin harrastamiselle..Josain vaiheessa samojen naammojen katseleminen illasta iltaan..kursseilla tai lavoila alkaa kyllästyttää..Oma taitotaso ja monipuolisuus tuntuu saavutetun, sillä pärjää ja kehtaa lähteä paikkaan kuin paikkaan..Jos sopiva seuralainen satttuu kohdalle ja osuu sopivaan elämäntilanteeseen harrastus muuttu paritansiksi josta nauttii huomattavasti enemmän kuin joka kappaleelle eri henkilön kanssa..No nämä jäljelle jääneet kyllä näyttävät eleillään ettei valinta ollut heidän mieleisensä..Tämä minua huvittaa vaikka kukaan muu ei osoittanut senkummempaa kiinnostusta sekahaku vaiheessa..Mistähän johtunee..
Aivan oliko niin että, sinä olit se varma nakki aina tansseissa niitä hakuja ajatellen.
Saat nyt vähän haikailua perääsi muutta, pidä huolta valitusta sillä pian olet siinä lottoarvonnassa uudestaan. Jossa taas ei kukaan osoita mielenkkiintoa.
Se mielenkiinnottomuus silloin aikoinaan johtui juuri siitä "sekahausta".
Tavoitteleminen ja mielenkiinto on syytä olla esillä mutta naiset tunnetusti pitävät sitä miesten velvollisuutena.
Taas jos mies myös haluaa saada tietää ja tulla "halutuksi" on se naisille kai sitten mahdottomuus ja kauhistus.
"No nämä jäljelle jääneet kyllä näyttävät eleillään ettei valinta ollut heidän mieleisensä.."
Tässä saattaa olla takana sekin, että et ole enää tanssillisesti riittävästi käytettävissä. Ei välttämättä ole kyse siitä, että valitsit väärän, vaan että ylipäätään valitsit.
Saakos tuosta sen muutos käsityksen.
Eli iät ja ajat on vannottu sen nimeen että, mies piirittää ja nainen valitsee.
Onko tanssipiireissä niin että, nainen /naiset piirittää ja mies valitsee?
Kytkös ikuiseen onneen parisuhteesa ja tanssia on jostain syystä noin ehdottoman vahva.
Tanssilla on kohtuuton taakka.
Mistä johtuu että tanssi on niin ehdoton ykkönen syylliseksi yksinoloon tai niin vaikeasti sovitettavissa.
Aina kun tanssiin aletaan alkaa suhteet "paukkua" ja kun ei käydä tansseissa niin ovet paukkuu?!
Onko tosiaan kyse ettei uskalleta elää ja hyväksytä sen pelisääntöjä vaan jokin loputon suhdeahneus johon uholla pyritään onkin se sisäine piru koka ajaa yksinäisyyteen viime käsessä?
Tanssi on mielestäni ja musiikki aivan viaton ja sivullinen syyllistettävlsi tuohon 10 kohdan yksinäisyyteen.
Ketju kulkenee monilla noinkin mutta, sen heikko kehitys yksinäisyyden suhteen johtuu aivan muusta kuin tanssista ja kursseista.
Niinkuin toteatkin, vain itse on se joka on kyvytön sosiaalisuuteen muuhun kuin tanssisosiaalisuuteen.
Tulikin mieleen että, onko tanssi otettu ja uhrattu syylliseksi siihen kun juostaan pakoon sitä parisuhde sosiaalisuuden velvoitetta sekä sen aiheuttamia kehitystarpeita? (rajallisuutta rikastua rakkaudesta)
sitä pitkään tekee. Siirtykää Bailatinoon, ette kadu.
t. Mies, niin jo aikaa sitten tehnyt
Bailatino, latinobic, sambic, salsa jne..
Käyn minä silti lavatansseissa.
Koska tanssi on sosiaalinen ja hyvin tunnepitoinen harrastus, äkkinäisestä tulee hetkessä 10-luokan ex-tanssija, jos mielessä pyörii vain "MINÄ, MINÄ" ja "parasta mulle".
Kannattaisi useinkin tuumata myös "entä SINÄ?", ihan kenestä vain; taidoista, vaatetuksesta tai iästä riippumatta. Kysymykseen ei välttämättä saa vastausta, tai tulee tulikivenkatkuista sappea naamantäydeltä. Mutta anti voi olla myös runomittaista kukkaiskieltä silmäniskun kera. Ei voi tietää ennen kuin koettaa!
Tanssi on laiffii, mutta pienemmässä mittakaavassa.
No johan nyt - ei yhtään kommenttia Herra Huulta....mistähän voisi johtua.....
Onhan tuolla alkupuolella kommentti. Ja hra Huu on varmasti tällä hetkellä tanssimassa. Veikkaisin Satulinnaa, kun siellä on Finkut ja Sinitaivas. Sinne piti itsekin mennä, mutta tuli este.