Viisi vuotta vaikeaa/keskivaikeaa masennusta sairastaneena olen todennut, että paras lääke masennukseen on reipas liikunta! Toisena tulee (kirkas)valo ja vasta kolmantena lääkkeet. Järjestys on tietysti yksilöllinen, mutta ainakin minun kohdallani menee suurin piirtein noin!
Paras lääke masennukseen...
on liikunta!
465374
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
samaa mieltä.Reipas kävely raikkaassa pakkassäässä ja olo on aivan mahtava sen jälkeen.
Miksei samaa voi sattua toisillekin kuin meikälle, puolirammalle miehelle.
Jouduin alottamaan liikeharjoittelua vain sisätiloissa, aivan pohjilta.
Pointti tässä liikunta-oljenkorressa on, että se voi käynnistää prosessin.
Kun jatkaa ja jatkaa vaikka hampaat irvessä, keho palkitsee vaivan hyvällä ololla.
Treenaus vaikuttaa samanaikaisesti sekä fyysiseen, että psyykkiseen tilaan.
Olen samaa mieltä.Lääkkeitä en ole tarvinnut enään 3vuoteen,joka päivä teen 1h kävelylenkin säässä kuin säässä.
Mieli on virkeä,uni maistuu yöllä ja töissä menee hyvin.Liikunta on hyvä lääke:)
masennus on sitä luokkaa,että olen ollut työkyvytön masennuksen takia 24-vuotiaasta lähtien.Tällä hetkellä ikäni on 46 vuotta.Toisinaan olen niin voimaton etten jaksa käydä edes kaupassa.Minun depikseeni ei liioin auta liikkuminen,kun en jaksa nousta joka päivä vuoteestakaan.Lääkettä käytän,valoa käytän ja ruokavaliolla ja vitamiineilla ym.on yritetty ja kofeiiniakaan en ole käyttänyt.Minulla on hoitava psykiatri,jolla käyn joka toinen viikko.Eli tilanteeni on erikoislääkärin valvonnassa ja seurannassa ollut jo 22-ikävuoteni jälkeen.Olisi todella hienoa jos jkasaisin liikkua ja se auttaisi minuakin.Mielelläni kävisin usein ulkona,mutta kun en jaksa.Toisinaan teen tunnin kävelyn.Kaikki ei ole niin itsestään selvää masennussairaudenkaan suhteen.Yksi sanoo yhtä ja toinen toista.Tulkaa viemään minut ulos kävelemään,lähden mielelläni.
ettei kovin masentuneena pysty sinne lenkille lähtemään vaikka tietää että se tekisi hyvää.
Täysi lamaannus estää aika tehokkaasti kaiken itsensä hoitamisen.
no jos käytät lääkkeitä niin hmm..miksiköhän et jaksa tai jos olet niin anna aivosi palautua ja toivotaan ettet ole pysyvästi vahingoittaneet etteivät enää palaudu jos pitkään olet käyttänyt tuota kusetus teollisuuden myrkkyä..,
lääkettä käytän=myrkkyä käytän...ja vielä ihmettelet ...hohhoijaa ellei se tule luonnosta niin se ei tod sinua auta!
...Ensinnäin aloitetaanpa tärkeimmästä MYRKYT (SSRI/SNRI/ TAI ANTIPSYKOOTIT JNE) pois välittömästi! ja olo voi olla tunteeton ja huono viellä pitkään lääkkeiden vaikkuttamien aivo turmelusta ja valitettavasti useat ilkeät sivuvaikutset saattavat olla pysyviä kuten lääkkeistä aiheutuvat uudet oireet.
Ja sitten se prosessi joka ON RANKKA! että on mahdollisuus parantua ja sitten alat hoitamaan oikealla avulla esim juttelu ,ravinto ja liikunta vaikka pyöräily.
Tsemppiä kaikille! ja ne ketkä harkitsette edes ssri/snri serotoniini masennus myrkkyjä SANON SEN ETTEI SE OLE ELÄMÄN ARVOISTA!!!
Lääkeyhtiöt ovat ahneita ja ilman lahjontaa lääkkeet olisivat bannattu ikuisesti eikä olisi lääkkeet nuo ikinä menneet läpi.
Ja yksi tärkeä vinkki mitä 90pros masentuneista ja suomalaisista ei tajua että ALKOHOLI TÄYS LOPETUS! ihan 0ysyvästi. maailmassa on 100kertaa onnellisimpiakin juttuja ja (jopa rentoutumiseen) vaikka sitä en nyt hehkuta.
Olen ollut tosi masentunut samoin läheiseni monet ja kaikki olemme käyttäneet lääketta noin 8v sitten ja olo alkoi tulla hyvin oudoksi ja tunteettomasti,mikään ahdistus ei ole sen arvoista. ja 4v jölkeen lopetin kaverit taas eivät.
NYT 4v myöhemmin olen täysin onnellinen ei masenna ollenkaan ja nautin tästä ihanasta ja raikkaasta kauniista maailmasta joissa luonto on kyllä paras parantaja (yrtit,ulkoilma,kasvit)
:( mutta taas kaverini ovatt edellen samassa tilanteessa ja heidön annostaan on jo nostettu kahdesti toisen kolmesti ja he voivat huonosti että oikein kyynelet pistää minulle silmiin kun juttelen heille ja näen millaiseksi lääkkeet turrmelee ja PYSÄYTTÄÄ PARANNUKSEN.
Tsemppiä. toivottaen (maanpäällisestä HELVETISTÄ läpi rympinyt )
Ulkoiluttaja voisi löytyä ystäväpalvelusta, esim. punainen risti tai mtt:stä. Mtt:ssä on kotiin ulottuvaa tukevaa palveluakin.
On totta, että liikunta on hyväksi masennuksessa - asia on todennettu ihan tieteellisestikin.
Vaikeassa masennustilassa on vain se ongelma, että henkilö ei meinaa saada itseään liikkeelle kaikista yrityksistään huolimatta. Epäonnistunut yritys masentaa vain lisää.
Toivoa sopii, että jokainen masentunut saisi tavalla tai toisella ensin apua sen verran, että saisi kokoon voimia ja aloitekykyä aloittaa itselle sopiva virkistävä liikuntamuoto.
Itse olen kokenut molemmat tilat. Olen ollut niin pohjalla, etten kyennyt harrastamaan mitään liikuntaa. Sitten lääkityksen, terapian, huilaamisen ja ajan kulumisen myötä voimat ja aloitekyky alkoivat koheta ja sain itseni pikkuhiljaa liikkeelle. Nyt liikunta on yksi parantumisprosessini kulmakiviä, josta yritän pitää kiinni kaikin keinoin, koska se todella auttaa.
Kaikkea hyvää ja valoa tunnelin päähän masentuneille!
lievään masennukseen, masennuksen toipumisvaiheeseen ja uusiutumiseen. Vakavaan masennukseen ei ole apua.
Vrt. liikunta auttaa kakkostyypin diabetekseen, saattaa parantaa sen kokonaan, mutta ykköstyypin diabeetikko ei liikunnalla parane.
töitä on niin paljon, ettei liikunnalle jää aikaa.
Siinä tapauksessa vaikka itse olenkin todella hyvä-sydämminen niin olet kyllä siinä tapauksessa ansainnutkin jos olet tosissasi kommentissasi...
..todella huono tekosyy.
Suomi on ihan kädestä suuhun maa jossa ei tarvi hädintusin sormeensa nostaa rahan eteen ja suomessa ei voi nähdä nälkää... ellei ole oma moka esim juo yms rahat.
Just noin se on liikunnan kanssa, kun tässä monipuolisesti on tullut esille.
Minäkin tavallaan tiedän asian ja uskon sen, mutta mullakin ongelma siinä lähtemisessä. Mikä on se möykky joka estää pukeutumasta ja lähtemisen?!! Suututtaa. Aikaa kyllä löytyisi ja riittävästi muuta terveyttä, mutta päässä vikaa niin, ettei ulosmeno päivittäin onnistu esimerkiksi just tunti per päivä, kuten olisi ihan ihanteellinen.
Haaveilen, että tarttis olla Joku, joka soittaisi ovikelloa eikä antaisi mun selittää yhtään mitään, vaan pakottaisi minut ulkovaatteisiin ja kanssansa ulos tunniksi. Sitten myöhemmin tuon tukihenkilön-käskijän voisi jättää pois. Mutta jos lipsuisin, olisin hänelle tilivelvollinen. Ähh, mistähän löytäsin ton Kaverin?!
olis muuten tosi upee juttu toi kävelyttäjä.Minulle olis tarve saada masiksen takia.Asun yksin ja sairaslomalla vakava-asteisen masiksen kaa nytkin.Ulos en jaksa lähteä.Hoidot pitäs olla kondisessa.En jaksa nyt ees kirjottaa enempää.Käyn nukkumaan,voimaton olo.Kauppassa en ole jaksanut käydä kolmeen päivään ja kohta ei oo safkaakaan.
Hankkikaa KOIRA, sellainen rotu, joka todella tarvii päivittäin pari tuntia (vähintään) jolkotusta ulkona. Pakkohan silloin on mennä, säällä kuin säällä. Minä otin koiran heti, kun masennukseni oli sen verran helpottanut, että sain sen tehdyksi.
Koiranpito tietysti vaatii vastuuntuntoa muutenkin, myös koiran ruokapuoli pitää olla kunnossa (vaikket itsellesi jaksaisi laittaakaan).
Toinen juttu on se, että masentuneena nukkuu mielellään pitkään, jos vain nukuttaa. Ei ol syytä nousta ylös ja ainakin minusta nukkuminen on mukavaa... MUTTA: Masentuneen nimenomaan pitäisi nousta sängystä suht normaalipituisten yöunien jälkeen, sillä liika nukkuminen pahentaa masennusta. Liikanukkuminen vähentää serotoniinin määrää aivoissa. Niin, tiedän: ei jaksa eikä halua kammeta itseään ylös, mutta tässäkin KOIRA tulee avuksi: koira PAKOTTAA sinut nousemaan, että pääsee aamulenkille.
Minä voin rehellisesti sanoa, että koirani piti minut hengissä ja tolkuissani, kun olin todella invalisoitunut masennuksen takia.
Hoidot kunnossa? tarkoitatko "Anti hoitoja" eli lääkkeitä. :/ ei ei...
Alan ammattilainen, on kokemusta masennukseen ym sairauksiin. Olen ollut niinkuin koepotilas. Lääkkeitä on kokeiltu ainakin viittä eri lääkettä. Mutta yksi yli muiden, jonka itse nostan parhaaksi, lähtee väsymys, ahdistuneisuus,ja mikä parasta omatunto nousee tosi korkealle. Tuntee itsensä taas ihmiseksi, ja voi taas lähteä harrastamaan, ja jopa lenkille. Sosiaalinen puolikin paranee huomattavasti. Tietenki kiinnostaa mikä lääke se on, minulle ainakin tämä lääke toimii ilman sivuvaikutuksi tosi hyvin. OPAMOX Lääkärit ei vaan kirjoita sitä kovin helposti, en tiedä miksi, onko se luultavasti herkästi koukuttava lääke. Mutta minusta se toimii erittäin hyvin itsen kohdalla.
Opamox on mieto benzo, ei se ihmeitä tee, kokeiltu on.
Ei opamox auta, kyllä sillä uskaltaa lähtä ulos mutta ei tee muuta ku sekaisin. En suosittele masennukseen, kokemusta on..
Bentsot toimii (antaa hyvän ja rennon olon)
ssri/snri yms antipsykootti roskat ei.toimi paitsi myrkyttäen (ei hyvää oloa milloinkaan vaan turruttaa jolloin et tunne iloakaan mutta itsemurhat nousee)
Sitten taas!
Bentsot koukuttaa ja kun huom kun saa otteen olet helvetissä ja tarvii olla todella vahva että pääset pois siitä ja vierotusoireet voivat kestää helposti 18kk ja se on yhtä helvettiä.
Ssri/snri yms taas ei aiheuta sellaisia vieroitusoireita mutta useasti pysyviä aivovammoja esim tunteet ei palaa ja loppuelämä on pilalla ja
(lääkärit vain valehtelevat sinulle että masennuksesi pahentunut yms vaikka on lääkkeiden takia nyt oikeesti miltei mahdoton parantua)
Minulla kokemusta itselläni 10v takaisesti ja monen monen eri ihmisen kokemukset.
Joten PARAS LÄÄKE= EI OLE OLEMASSA EIKÄ TULE! oikeat lääkkeet ovat jo kaikki LUONNOSSA!
Loput ovat myrkkyä aivoille.
Aika pelottava ajatus, että vuosien Seronilin käytön jälkeen elämäni olisi pilalla. Olen ajatellut lopettaa lääkkeen, koska se ei tunnu auttavan masennukseeni ja ahdistukseeni. Mitä nuo pysyvät aivovammat ovat, joihin viittasit?
Useilla aikaisemmassa elämässään niin sanottuja "masennuslääkkeitä" käyttäneillä henkilöillä on eriasteisia tunnemaailman kokemisen ja oman toiminnan säätelemisen ongelmia. Monilla esiintyy myös merkittävästi vähentynyttä tai kokonaan kadonnutta seksuaalista aktiivisuutta ja kyvyttömyyttä (miehillä impotenssi). Muita aivovammoja voivat olla erilaiset älykkyyden vahingot kognitiivisten taitojen vammmautumisen kautta sekä esimerkiksi motoriset häiriöt, kuten tardiivi dyskenisia, akatisia ja dystonia, jotka voivat olla pysyviä. Lisäksi SSRI:llä vaurioitetuilla henkilöillä voi esiintyä psyyvää tai pitkäaikaista kyvyttömyyttä mielihyvään sekä ennenkuulumatonta selittämätöntä apatiaa.
Esimerkiksi käyttämäsi SSRI-luokan "masennuslääke" fluoksetiini, kuten kaikki muutkin SSRI:t, häiritsevät aivojen serotoniinimetaboliaa, joka johtaa aivojen pakotettuun pyrkimykseen nollata aivotoimintaa häirtsevän aineen vaikutus kompensointimenetelmin. Kompensointimenetelmiä ovat mm. serotoniinituotannon vähentäminen sekä post-synaptisen hermopäätteen reseptoritiheyden harventaminen. Näiden aivomuutosten lisäksi emme tunne juurikaan mitä muita vahingoittumisia aivoissa tarkalleen tapahtuu, mutta aivot ovat hieman kuin dominopeli. Kun yhtä osaa menee sorkkimaan koko paska alkaa sortumaan ketjureaktion tavoin ja mitä pidemmälle ketjureaktio ehtii edetä, sen vakavammat ovat tietenkin seuraukset aivojen oikeanlaisen toiminnan kannalta.
Osalla käyttäjistä aivot eivät enää pysty korjaantumaan SSRI-käyttöä edeltäneeseen tilaan, jolloin puhutaan siis aivovaurioista. Jollain saatu aivovaurio voi korjautua vuosien mittaan osittain, mutta vamma on yleensä enemmän tai vähemmän pysyvä. Koska psykiatrinen terveydenhuolto ei Suomessakaan varoita potilaita tästä riskistä ennen lääkekäytön aloittamista, on ensiarvoisen tärkeää olla oma-aloitteinen tiedonhaussa ja huomioida vertaistukipalstoilla sekä muilla internetin keskusteluforumeilla ilmoitettavat varoitukset. Vain pieni osa lääkäreistä on riittävän rohkeita ja kouluttautuneita tiedostamaan nämä vaarat, mutta valitettavasti valtaosa, ennen kaikkea julkisella puolella toimivat, eivät uskalla puhua näistä asioista työpaikan ja uran menettämisen pelossa.
Mitäpä jos ajattelisit ihan omilla aivoillasi lopetettuasi lääkkeen käytön onko sinun elämä nyt pilalla lääkkeen käytön takia vai ei?
-Oletko saanut lääkkeestä hyötyä elämääsi?
-Onko sinulla ollut sellaisia sivuvaikutuksia jotka ovat suurempia kuin lääkkees-
tä saatu hyöty?
-Oletko mielestäsi saanut aivovaurion???(onko jotain mitä et pysty tuntemaan kuin
ennen? Onko muita oireita?)
Vieroitusoireita voi tulla lääkkestä jos et tee lopetusta riittävän hitaasti mutta ne ei todellakaan ole mikään merkki mistään aivovauriosta.
Vieroitusoireet ja käytöstä seuranneet aivovauriot ovat tosiaan kaksi eri asiaa, vaikkakin yhteydessä toisiinsa. Niitä ei pidä sekoittaa keskenään.
Kiitos kommenteista.
En ole sotkenut näitä kahta asiaa, vieroitusoireet kyllä tiedän ja uskon kestäväni ne (apuna saa olla Opamox tarvitttaessa).
Seronil on auttanut mut pari kertaa aallonpohjalta ylös. Edellisen kerran lopetin 2011 syksyllä, jonka seurauksena romahdin 2012 keväällä. Nyt olen siis syönyt 30-60 mg Seronilia kahden vuoden ajan. Olo on aika turta ja yksinäinen.
Jossain vaiheessa ajattelin, että syön Seronilia vaikka lopun ikääni, mutta nyt alan olla toista mieltä. Se ei ole "parantanut" masennustani, lähinnä ehkä tehnyt minusta tasapaksun möhköfantin (olen lihonut 15 kg).
Kärsin myös ahdistuskohtauksista, joita osaan jo hieman itse kontrolloida. Pahimpiin ahdistukohtauksiin otan pienen määrän Opamoxia, jotta saan ajatusrallin katkeamaan.
Kiitän etukäteen lisäkommenteista.
Liikunta, ravinto ja uni. Kun nämä ovat kunnossa, sinäkin olet.
Liikunnalla, terveellisellä ruokavaliolla ja säännöllisellä elämänrtmillä pääsee pitkälle.
Ihminen tarvitsee rinnalleen toista ihmistä ylläpitääkseen hyvinvointia.
Yksinäisyys raastaa. Sinkut kokevat usein yksinäisyyttä, vaikka olisi lähipiiri.
Monet sinkut ovat täysin tyytyväisiä elämäänsä.
Pelkkä parisuhde ei riitä, vaan sen pitäisi olla vieläpä onnellinen parisuhde. Ei todellakaan realistista monelle masentuneelle, jotka eivät ole suosittuja "parisuhdemarkkinoilla" ja joiden energia ei riitä etsimään kumppania.
Täällä tarjotaan jatkuvasti muka lääkkeiden tilalle ratkaisuja, joista puuttuu täysin _realismi_.
Kirjoitin lyhyesti, enkä avannut ajatusta loppuun asti.
Arvasin, että joku tulee viisastelemaan ja teilaamaan sanojani, kuten sinä "höpöhöpö" teit.
Kirjoitit asioista, jotka olisin voinut kirjoittaa juttuni jatkeeksi... aina vaan ei jaksa itsestäänselvyyksiä ladella suuria määriä, joten juttu katkesi tällä kertaa kolmeen riviin.
Täällä tarjotaan myös lääkkeiden tilalle ratkaisuja, jotka toimivat. Älä unohda, ihmiset on yksilöitä. Se mikä toimii sinulle, ei toimi välttämättä kaikille muille.
Olen kyllä samaa mieltä ketjun aloittajan kanssa - tosin liikunta on vasta ensiaskel oikeaan suuntaan.
Itse kärsin pahasta masennuksesta teini-iästä aikuisikään asti. Mikään ei kiinnostanut ja joka päivä mietin miten voisin tappaa itseni. Se tunne oli täysin murskaava. Monta vuotta tästä kärsittyäni menin lääkärin puheille jossa minulle määrättiin masennuslääkkeitä ja psykiatrille aika. Lääkkeet kyllä poistivat masennuksen, mutta niiden aikana tunsin itseni erittäin passiiviseksi... ne tavallaan turruttavat mielen kokonaan. Lopetin lääkkeiden käytön kuukauden jälkeen, koska mielummin tunnen jotain kuin en mitään.
Tässä vaiheessa pakotin itseni salille. Olin fyysisestikin surkeassa kunnossa, laiha poika jolla ei ollut yhtään lihaksia. Varmaan puolen vuoden ajan kävin kaksi kertaa viikossa salilla ja joka kerta jouduin kamppailemaan itseni kanssa, että sain itseni menemään sinne. Ennen salia sain hengenahdistuksia ja vatsani meni solmuun jännityksestä.
Mutta tuon puolen vuoden jälkeen aloin pikkuhiljaa tuntemaan itseni paremmaksi. Huomasin että olen saanut lihaksia ja treenaaminen auttoi pahimpiin stresseihin. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö minulla ollut vieläkin huonoja päiviä, mutta tunsin ensimmäistä kertaa moniin vuosiin jotain uutta: tyytyväisyyttä. Tämä antoi paljon motivaatiota kuntoiluun ja aloin tutkimaan sitä enemmän. Paransin ruokailutottumuksiani (jotka olivat näin jälkikäteen ajatellen aivan ala-arvoiset), lepäsin riittävästi ja treenasin tehokkaammin. Vuosia myöhemmin liikuntatottumukseni ovat monipuolistuneet: käyn mm. ryhmäliikuntatunneilla, lenkillä ja aloitin jopa itsepuolustuslajin harjoittamisen (joka olisi ollut täysin mahdoton ajatus muutama vuosi sitten).
Minua vieläkin jännittää uudet asiat kovastikin ja välillä masentaa (mikä nyt kuuluukin elämään), mutta mielialani ja itseluottamukseni on kohonnut valtavasti siihen nähden mitä olin viisi vuotta sitten. Ruokailu myös vaikuttaa suuresti miltä ihmisestä tuntuu: jos syöt roskaruokaa joka päivä niin se ei vaikuta pelkästään kehoon vaan myös mieleen.
Kirjoituksesi ei voisi parempaan saumaan tulla, koska itse aion aloittaa tänään escitalopramin kokeilun iltasella. Lääkäri suositteli näin, koska nukkuu ja mahdolliset haittavaikutukset näin "kuitataan" unella. Todella suuria pelkotiloja on aiheuttanut lukea juttuja foorumeissa vaikutuksista ym ja taidan olla paniikissa enemmän kun hoitoa hakiessani.. Mutta kuulostat aivan samanlaiselta "tapauksesta" kuin itse olen nyt ja aion antaa sille mahdollisuuden ja katsotaan miten eteenpäin. Liikunta on tosiaankin todella hyvä keino saada hyvä kiksi mielelle jatka sitä ja tsemppiä kaikille muillekin asian kanssa kampaileville.
Niinpä. Sehän on kiva, kun ei ole aloitekyvyssä, päätöksentekokyvyssä tai muissa tahtotoiminnoissa ja psykomotoriikassa vakavaa vikaa, että voi lähteä reippaasti ulos liikkumaan ja tervehtymään.
Tuollaiset reippauden ylistykset ovat itse asiassa vahingollisia vakavassa masennustilassa olevalle. Ne ovat samaa kuin "ota itseäsi niskasta kiinni", monille viimeinen niitti depression arkkuun. Niissä masentunut kuulee pelkkää ymmärtämättömyyttä ja tuomiota, ja kokee itsensä entistäkin huonommaksi ihmiseksi, jota kukaan ei ymmärrä. Se on samaa kuin kosminen yksinäisyys, pienen lapsen hylätyksi tulemisen kokemus.
Säästäkää meidät "hyviltä tarkoituksiltanne".
Aika kummallista että sanotte että olette vaikeasti masentuneita ja jaksatte silti uhreilla, itse olen vaikeasti masentunut ja on niin heikko ja väsynyt olo että en jaksa edes juosta ja muutenkin vartaloa särkee joka paikkaan, niin miten teillä riittää energiaa urheiluun?
Vedätkö neurotoksiineja (aka "masennuslääkkeitä")? Ne uuvuttavat ja vievät aloitekyvyn sekä fyysinen kunnon. Jos et, good. Silloin asiat ovat sinusta kiinni mitä tulee kävelylenkkiin tai muuhun harrastamiseen. Jos masentaa pahasti niin käy juttelemassa asiasta terapeutille. Pahinta mitä voit tehdä on vetää huumeita ja muita myrkkyjä joita psykiatria tarjoaa. Se ei ole hoitoa vaan tuho.
Tuo alku on vaikein askel. Jos on pahasti masentunut niin ei tee mieli lähteä kuntoilemaan, mutta se ei parane koskaan jos et pakota itseäsi asioihin. Se pakottaminen tuntuu jopa pahemmalta kuin siinä masennuksessa oleminen aluksi, mutta parin kuukauden jälkeen siihen tavallaan tottuu. Juoksu on fyysisesti aika raskasta ja en suosittelisi sellaista aloittelijalle. Kannattaa aloittaa pienistä asioista esim. menee kuntosalille kävelemään juoksumatolle ja vaikka vähän nostelemaan painoja pari kertaa viikossa. Silloin pystyy itse määrittelemään miten nopeasti tai kuinka isoja painoja haluaa käyttää.
Et ymmärrä näköjään vakavaa masennusta ollenkaan. Kuin Seiskan julkkisten lätinää.
Olet psykiatrian harhaanjohtama ja sitä kautta oman ajattelutapasi vanki.
Ei auta pelkkä liikunta!!!!! 13 vuotta masennusta takana, Liikuntaa harrasta säännöllisesti n. 5krt/viikko ei se masennusta ole lievittänyt, ainoa paikka johon jaksaa lähteä tosin kaipa se positiivista on.
PLEASE!! katsokaa ja levittäkää! pelastakaa itsenne ja toisenne. Ja älkää unohtako tai antako psykiatreille anteeksi ikinä! Nazi tohtorit ja psykiatrit ovat täysin samanlaisia.
enkä ole mikään "jeesustelija" ymmärrätte itse tämän jälkeen.
ÄLKÄÄ KOSKEKO IKINÄ MASENNUS/MIELIALA LÄÄKKEISIIN!!
Video tässä.
http://www.youtube.com/watch?v=gvdBSSUviys
Hurjia juttujahan ne on mitä psykiatriasta saa selville, kun lähtee hieman ulkokuoren alta kurkistamaan. Tiesitkö, että psykiatria muun muassa mahdollisti holokaustin toisen maailmansodan aikana. Ilman psykiatrisia joukkosurmaamismenetelmiä ja eugeniikkaa Nazi-hallinto ei olisi mitä todennäköisimmin koskaan onnistunut juutalaisten kansanmurhassa, saatika olisivatko ikinä lähteneet koko operaatioon tuollaisessa mittakaavassa.
Jos olet kiinnostunut aiheesta kannattaa googlettaa esim. Peter Breggin ja Psychiatry Holocaust. Youtubesta löytyy luentoja niistä kauheuksista, jotka psykiatria piilottaa kansalta ja uusilta opiskelijoilta tänäkin päivänä. Valtaosa luulee, että Nazit keksivät kaasusuihkut ja muut joukkotuhontaprosessit mitä 2. ms:n aikana oli käytössä, mutta todellisuudessa siinä vaiheessa Hitler ei ollut yhtään mitään, kun systeemit suunniteltiin psykiatrian toimesta. Tarkoituksena oli päästä eroon "hulluista" ja muista "unfit to live"-ihmisistä. Hitler ainoastaan käänsi massatuhontajärjestelmän juutalaisia kohtaan ja painoi lisää kaasua. Vasta Nazien kautta suurin osa ihmisistä on oppinut tuntemaan nämä kauheudet, mutta totuus on, että psykiatria kaasutti ihmisiä kuoliaiksi eugeniikkaopin varjolla ennen kuin Hitler tai Nazit pääsivät valtaan. Eugeniikka sai tuulta alleen psykiatriassa jo 1920-luvulla, kun hitler oli vielä täysi 0.
http://www.youtube.com/watch?v=MQZdUmxG1Es
Sähköshokkeja on käytetty syvän masennuksen hoitoon menestyksellisesti. Miksikö? Koska masennuksen aiheuttava lamaantuminen johtuu aivojen välittäjäaineiden vajaatoiminnasta.
Tämä saa monet ihmiset takajaloilleen, mutta tuo kaikki voidaan kuvantaa nykyaikaisilla laitteilla (mangneettikuvaus)
Verrataan tavistyypin ja masentuneen ihmisen kuvia; masentuneella aivojen aktiiviset alueet ovat merkittävästi pienemmät.
Annetaan potilaan suostumuksella sähköshokkeja. Kuvataan. Nyt aivojen aktiviteetin lisääntyminen on lähellä tavanomaista.
ÄLKÄÄ HELVETISSÄ USKOKO TÄLLAISTA TAI VASTAAVAA PROPAGANDAA.
Sähköshokittaminen vaurioittaa aivoja aina. Mitään normaalista poikkeavaa ei ole koskaan havaittu masentuneiden ja onnellisten ihmisten välillä mikä ei menisi normaaliin neuroplastisuuden piikkiin.
www.ectresources.org
www.endofshock.com
Kerro yksikin länsimaisen lääketieteen tuottama lääke joka ei tuhoa pääkoppaasi.