Ajattomaan taloon?

Olen joskus nähnyt tuollaisen talon, kuvakin siitä tuli otettua juuri tuon ajattomuutensa takia. Talosta oli vaikea päätellä koska se oli rakennettu, suoria selkeitä linjoja, kaaria, yksinkertaisen komea iso kivitalo. Lieviä vaikutteita funkkistyylistä, A.Allosta.
Selvisi myöhemmin, että rakennettu 1900-alussa, olisi periaatteessa mennyt 2000 talostakin.

Itsekin pohtinut tuota, jos vielä yhden talon rakennan, se on tuota ajattomuuden linjaa, miten sen itse ymmärrän.

eräs sivusta kirjoitti:

Olen joskus nähnyt tuollaisen talon, kuvakin siitä tuli otettua juuri tuon ajattomuutensa takia. Talosta oli vaikea päätellä koska se oli rakennettu, suoria selkeitä linjoja, kaaria, yksinkertaisen komea iso kivitalo. Lieviä vaikutteita funkkistyylistä, A.Allosta.
Selvisi myöhemmin, että rakennettu 1900-alussa, olisi periaatteessa mennyt 2000 talostakin.

Itsekin pohtinut tuota, jos vielä yhden talon rakennan, se on tuota ajattomuuden linjaa, miten sen itse ymmärrän.

Lue lisää

on vain ikuisuus, joten kaikki rakennetut talot ovat ajattomia sen pienen tai vähän suuremman ikuisuuden, minkä pystyssä pysyvät.
Sinänsä käsite "ajaton talo" on jotenkin hölmö. Miksi pitäisi erityisesti pyrkiä rakentamaan “ajatonta”, ilmeisestikin klassisia piirteitä kopioiden? Jos kaikki rakentaisivat talonsa “ajattomuuteen” pyrkien, tuloksena olisi vain viileän eleganttia, mutta huumorittoman tylsää kopio”taidetta”.
Eikö olisi paljon antoisampaa lähteä suunnittelemaan koko hoitoa täysin ilman minkään tyylisuunnan painolastia, oman mielikuvituksen voimin, jos suunnitteluun meinaa panostaa? Itsellehän sitä rakennetaan, eikä päätavoitteen pitäisi olla se, mitä joku ohikulkija talosta sadan vuoden päästä mahdollisesti tuumaa.
Tietenkin monilla paikoilla kaavamääräykset suitsivat liian poikkeavaa mielikuvitusta talon ulkoisen habituksen suhteen.
Parilla asuntomessuilla ja muutamissa talonäytöissä käyneenä ei voi mitään erityismainintaa antaa ainakaan mielikuvituksen käytöstä. Pintamateriaaleja ja muita krumeluureja en laske mukaan, vaan itse talon olemus kaikkinensa ei ole juuri koskaan herättänyt minkäänlaisia ahaa -elämyksiä. Mikään ei ole edes hillitysti vinksahtanutta, vaan tilat voisi kuvitella olevan suunnitellut Suomen standardoimiskokoelman pohjalta.
Koposen Kotilo oli kyllä ulkoiselta olemukseltaan piristävä poikkeus.
Toisaalta, voisiko arkkitehtuuria pitää taiteen aloista jotenkin pikkuporvarillisena, jos ajatellaan sen tehtäväksi luoda kauniita ja viihtyisiä asuinalueita ja -tiloja, joissa ihmisten on hyvä olla ja missä ei rikkaruohot ja riitasoinnut turhaan rehota? Vai onko arkkitehtuurilla jokin muukin funktio?
Olisiko jokaisen arkkitehtuurista kiinnostuneen pantava päänsä mietintämyssyyn pieneksi ikuisuudeksi, ennen kuin ryhtyy tuumasta toimeen?

ei ole, kirjoitti:

on vain ikuisuus, joten kaikki rakennetut talot ovat ajattomia sen pienen tai vähän suuremman ikuisuuden, minkä pystyssä pysyvät.
Sinänsä käsite "ajaton talo" on jotenkin hölmö. Miksi pitäisi erityisesti pyrkiä rakentamaan “ajatonta”, ilmeisestikin klassisia piirteitä kopioiden? Jos kaikki rakentaisivat talonsa “ajattomuuteen” pyrkien, tuloksena olisi vain viileän eleganttia, mutta huumorittoman tylsää kopio”taidetta”.
Eikö olisi paljon antoisampaa lähteä suunnittelemaan koko hoitoa täysin ilman minkään tyylisuunnan painolastia, oman mielikuvituksen voimin, jos suunnitteluun meinaa panostaa? Itsellehän sitä rakennetaan, eikä päätavoitteen pitäisi olla se, mitä joku ohikulkija talosta sadan vuoden päästä mahdollisesti tuumaa.
Tietenkin monilla paikoilla kaavamääräykset suitsivat liian poikkeavaa mielikuvitusta talon ulkoisen habituksen suhteen.
Parilla asuntomessuilla ja muutamissa talonäytöissä käyneenä ei voi mitään erityismainintaa antaa ainakaan mielikuvituksen käytöstä. Pintamateriaaleja ja muita krumeluureja en laske mukaan, vaan itse talon olemus kaikkinensa ei ole juuri koskaan herättänyt minkäänlaisia ahaa -elämyksiä. Mikään ei ole edes hillitysti vinksahtanutta, vaan tilat voisi kuvitella olevan suunnitellut Suomen standardoimiskokoelman pohjalta.
Koposen Kotilo oli kyllä ulkoiselta olemukseltaan piristävä poikkeus.
Toisaalta, voisiko arkkitehtuuria pitää taiteen aloista jotenkin pikkuporvarillisena, jos ajatellaan sen tehtäväksi luoda kauniita ja viihtyisiä asuinalueita ja -tiloja, joissa ihmisten on hyvä olla ja missä ei rikkaruohot ja riitasoinnut turhaan rehota? Vai onko arkkitehtuurilla jokin muukin funktio?
Olisiko jokaisen arkkitehtuurista kiinnostuneen pantava päänsä mietintämyssyyn pieneksi ikuisuudeksi, ennen kuin ryhtyy tuumasta toimeen?

Lue lisää

Kyllähän useimmat itseään varten rakentavat, näin ainakin pitäisi. Juuri kaikki eriskummalliset "mielikuvitukselliset" pytingit tai nyt ultramodernit talot ovat pian naurettavan näköisiä, "huumorintajuisia"? 20-30 vuoden päästä näistä taloista jokainen tietää että tuo oli sitä 2000-lukua parhaimmillaan? Ei siinä mitään, jollei se häiritse, mutta tulevaa nuorta polvea ostoaikeet eivät ehkä niin miellytä.

Tietyllä klassisuudella on puolensa ja ihmissilmä pitää esim. symmetrisyydestä, joka ei mene koskaan pois muodista. Miksi kauniit mittasuhteet omaava talo olisi kopio jostakin? Silloinhan jokainen tietyn tyylisuunnan omaava talo on automaattisesti kopio. Ehkäpä näin onkin, mutta entä sitten jos jokin silmää miellyttää vuosienkin jälkeen? Muuten, onko talo jotenkin enemmän kopio jos se muistuttaa vanhempaa tyylilajia kuin uudemman suunnan kopionsa?

Minusta jotkut vanhan näköiset talot ovat aina kauniita kunhan on rakennettu niin, ettei niitä tunnista ainakaan heti 2000-luvun taloksi, vaan voisi todella olla vanha. Oli se sitten kivinen funkkistalo tai empiretyylinen puutalo. Tuo tekee niistä ajattomia.

Se taas on sitten mystiikkaa ja tunnetason makuasioita, millaisen talon tuntee kodikseen ja viihtyy. Ihan oikeasti, ilman että täytyy näyttää jotakin naapureille.

Muuttaisin heti olemassa olevaan vanhaan taloon, jos voisin olla varma ettei talossa ole homevaurioita, sisänurkista ei vedä ja pohjaratkaisu vastaisi tämän päivän tarpeita sekä omia mieltymyksiäni. Sen verran sitä on laiska, ettei nykyajan mukavuuksista luopuisi ja miksi pitäisikään. Eikö taloltaan saisi saada "kaikkea"?
On se kuitenkin iso sijoitus.

ja lennokkuus on pääasia? kirjoitti:

Kyllähän useimmat itseään varten rakentavat, näin ainakin pitäisi. Juuri kaikki eriskummalliset "mielikuvitukselliset" pytingit tai nyt ultramodernit talot ovat pian naurettavan näköisiä, "huumorintajuisia"? 20-30 vuoden päästä näistä taloista jokainen tietää että tuo oli sitä 2000-lukua parhaimmillaan? Ei siinä mitään, jollei se häiritse, mutta tulevaa nuorta polvea ostoaikeet eivät ehkä niin miellytä.

Tietyllä klassisuudella on puolensa ja ihmissilmä pitää esim. symmetrisyydestä, joka ei mene koskaan pois muodista. Miksi kauniit mittasuhteet omaava talo olisi kopio jostakin? Silloinhan jokainen tietyn tyylisuunnan omaava talo on automaattisesti kopio. Ehkäpä näin onkin, mutta entä sitten jos jokin silmää miellyttää vuosienkin jälkeen? Muuten, onko talo jotenkin enemmän kopio jos se muistuttaa vanhempaa tyylilajia kuin uudemman suunnan kopionsa?

Minusta jotkut vanhan näköiset talot ovat aina kauniita kunhan on rakennettu niin, ettei niitä tunnista ainakaan heti 2000-luvun taloksi, vaan voisi todella olla vanha. Oli se sitten kivinen funkkistalo tai empiretyylinen puutalo. Tuo tekee niistä ajattomia.

Se taas on sitten mystiikkaa ja tunnetason makuasioita, millaisen talon tuntee kodikseen ja viihtyy. Ihan oikeasti, ilman että täytyy näyttää jotakin naapureille.

Muuttaisin heti olemassa olevaan vanhaan taloon, jos voisin olla varma ettei talossa ole homevaurioita, sisänurkista ei vedä ja pohjaratkaisu vastaisi tämän päivän tarpeita sekä omia mieltymyksiäni. Sen verran sitä on laiska, ettei nykyajan mukavuuksista luopuisi ja miksi pitäisikään. Eikö taloltaan saisi saada "kaikkea"?
On se kuitenkin iso sijoitus.

Lue lisää

Kysymys “millainen talo pitäisi rakentaa, jotta se täyttäisi ajattomuuden vaatimukset” on humoristinen, luokassa tahaton. Millainen on hyvä elämä?
Itse vanhassa puutalossa jo pitempään asuneena olen erittäin tietoinen sen “arvoista”; hienoista mittasuhteista, kuluneista pinnoista, “väreilevistä” ikkunoista, talon hengestä ylipäätään. Ei niin haittaa, vaikkei portaikossa ole lämmitystä, ja yläkerta on talvella pikkasen vilponen. Itse asiassa tämmöiset seikat jopa kuuluvat olennaisesti oikeasti vanhaan taloon, kysy vaikka Panu-sedältä.
Jo ajatus siitä, että lähdettäisiin kopioimaan esimerkiksi jotain 20-luvun mansardikattotaloa “oikeilla” mittasuhteilla ajattoman talon luomiseksi, on hattaraa. Vaikka mittasuhteet olisi millilleen, kaikki muu arvokas siitä puuttuisikin ehkä lukuun ottamatta keittiössä mahdollisesti säilytettävää mummon hopeista perintöastiastoa.
Kuten totesit, pellot ovat väärällään metsään menneillä mittasuhteilla pykättyjä tönöjä, mutta nurkista ei varmaan vedä ja rouva mahtuu hyvin pyllistelemään kodinhoitohuoneessa.

En peräänkuuluttanut mitään erityistä lennokkuutta rakentamiseen, enemmänkin ajatuksiin, joita voi toteuttaa hyvällä maulla. Niin, mitäköhän se hyvä maku on? Koiralta ei kannata kysyä.
Sille ei voi mitään, että ylivoimainen enemmistö kansoittaa pellot ja metsänreunat tuhruisilla möksillään, mutta jotka todella haluavat panostaa myös estetiikkaan, eikö olisi reilusti rakennettava ilman menneisyyden painolastia, tai sitten ostettava vanha talo, jossa kuuntelee korvat herkkinä, mitä sillä on sanottavaa?
Kaikkea ei voi, eikä pidä saada.

änblyy kirjoitti:

Kysymys “millainen talo pitäisi rakentaa, jotta se täyttäisi ajattomuuden vaatimukset” on humoristinen, luokassa tahaton. Millainen on hyvä elämä?
Itse vanhassa puutalossa jo pitempään asuneena olen erittäin tietoinen sen “arvoista”; hienoista mittasuhteista, kuluneista pinnoista, “väreilevistä” ikkunoista, talon hengestä ylipäätään. Ei niin haittaa, vaikkei portaikossa ole lämmitystä, ja yläkerta on talvella pikkasen vilponen. Itse asiassa tämmöiset seikat jopa kuuluvat olennaisesti oikeasti vanhaan taloon, kysy vaikka Panu-sedältä.
Jo ajatus siitä, että lähdettäisiin kopioimaan esimerkiksi jotain 20-luvun mansardikattotaloa “oikeilla” mittasuhteilla ajattoman talon luomiseksi, on hattaraa. Vaikka mittasuhteet olisi millilleen, kaikki muu arvokas siitä puuttuisikin ehkä lukuun ottamatta keittiössä mahdollisesti säilytettävää mummon hopeista perintöastiastoa.
Kuten totesit, pellot ovat väärällään metsään menneillä mittasuhteilla pykättyjä tönöjä, mutta nurkista ei varmaan vedä ja rouva mahtuu hyvin pyllistelemään kodinhoitohuoneessa.

En peräänkuuluttanut mitään erityistä lennokkuutta rakentamiseen, enemmänkin ajatuksiin, joita voi toteuttaa hyvällä maulla. Niin, mitäköhän se hyvä maku on? Koiralta ei kannata kysyä.
Sille ei voi mitään, että ylivoimainen enemmistö kansoittaa pellot ja metsänreunat tuhruisilla möksillään, mutta jotka todella haluavat panostaa myös estetiikkaan, eikö olisi reilusti rakennettava ilman menneisyyden painolastia, tai sitten ostettava vanha talo, jossa kuuntelee korvat herkkinä, mitä sillä on sanottavaa?
Kaikkea ei voi, eikä pidä saada.

Lue lisää

Et kuitenkaan vastannut, onko se mielestäsi vähemmän kopioimista jos tekee puhdaslinjaisen funkistyylisen talon?

Vanhan hyvän talon löytäminen on ainakin todella vaikeaa. Puhumattakaan huonetilojen remonteista ja kaikista yllätyksistä, mitä se saattaa tuoda tullessaan. Helpompaa ja riskittömämpää olisi tehdä uusi.

Millaisen talon tekisit esim. purkutalon (rintamamiestalo) tilalle, vanhojen piharakennusten sekaan. Muu ympäristö on peltoa. Ja miten valintasi ilmentäisi mielestäsi hyvää makua?

ymmärrän yskän kirjoitti:

Et kuitenkaan vastannut, onko se mielestäsi vähemmän kopioimista jos tekee puhdaslinjaisen funkistyylisen talon?

Vanhan hyvän talon löytäminen on ainakin todella vaikeaa. Puhumattakaan huonetilojen remonteista ja kaikista yllätyksistä, mitä se saattaa tuoda tullessaan. Helpompaa ja riskittömämpää olisi tehdä uusi.

Millaisen talon tekisit esim. purkutalon (rintamamiestalo) tilalle, vanhojen piharakennusten sekaan. Muu ympäristö on peltoa. Ja miten valintasi ilmentäisi mielestäsi hyvää makua?

Lue lisää

No onhan se vähemmän mautonta, kuin pieleen kopsattu wanhan hywän ajan talo. Toisaalta, melkein kaikki tässä maailmassa on jo keksitty, joten se siitä.
Tottahan se on, että kestävillä materiaaleilla huolella tehty uuden tönön profiili piirtyy vielä maisemaa vasten, kun hyvin tehty vanha talo on jo muisto vain. Ja pienen ikuisuuden päästä uuttakin voi sanoa vanhaksi itsekin, jos elää tarpeeksi vanhaksi.
Jos niin onnettomasti olisi käynyt, että ainoa vaihtoehto olisi rakentaa kuvailemaasi paikkaan, oletan paikallisen rakennusvalvonnan antavan aika tiukat reunaehdot. Tuskinpa rakennus saisi poiketa kovinkaan paljon maalaismaisemaan “sopivasta” rakennuskannasta. Hyvä arkkitehti osaisi varmasti tehdä sellaiset suunnitelmat, ettei tattis mihinkään tavanomaiseen peruskauraan tyytyä.
Vapaavalintaiseen paikkaan, jos saisi rakentaa, ilmanala vaihtuisi leppeämpiin tuuliin, valoisampiin päiviin, toisella puolella kohoaisi vuorenrinne, toisella puolella avautuisi laakso, jossa joki kiemurtelisi silmänkantamattomiin. Yhdellä sivulla turkoosi meri ja toisessa kainalossa tipunen, joka kohottaisi kylmän virvoitusjuoman huulilleni. Kaukana autojen pörinät ja lentokoneiden jylinä.
Ei olisi niin väliä, miltä talo näyttäisi.

osa III kirjoitti:

No onhan se vähemmän mautonta, kuin pieleen kopsattu wanhan hywän ajan talo. Toisaalta, melkein kaikki tässä maailmassa on jo keksitty, joten se siitä.
Tottahan se on, että kestävillä materiaaleilla huolella tehty uuden tönön profiili piirtyy vielä maisemaa vasten, kun hyvin tehty vanha talo on jo muisto vain. Ja pienen ikuisuuden päästä uuttakin voi sanoa vanhaksi itsekin, jos elää tarpeeksi vanhaksi.
Jos niin onnettomasti olisi käynyt, että ainoa vaihtoehto olisi rakentaa kuvailemaasi paikkaan, oletan paikallisen rakennusvalvonnan antavan aika tiukat reunaehdot. Tuskinpa rakennus saisi poiketa kovinkaan paljon maalaismaisemaan “sopivasta” rakennuskannasta. Hyvä arkkitehti osaisi varmasti tehdä sellaiset suunnitelmat, ettei tattis mihinkään tavanomaiseen peruskauraan tyytyä.
Vapaavalintaiseen paikkaan, jos saisi rakentaa, ilmanala vaihtuisi leppeämpiin tuuliin, valoisampiin päiviin, toisella puolella kohoaisi vuorenrinne, toisella puolella avautuisi laakso, jossa joki kiemurtelisi silmänkantamattomiin. Yhdellä sivulla turkoosi meri ja toisessa kainalossa tipunen, joka kohottaisi kylmän virvoitusjuoman huulilleni. Kaukana autojen pörinät ja lentokoneiden jylinä.
Ei olisi niin väliä, miltä talo näyttäisi.

Lue lisää

Eli siis myönnät että kaikki talot ovat enemmän tai vähemmän toistensa kopioita.

Ja kyse oli nimenomaan oikeat mittasuhteet omaavasta ajattomasta talosta. Ei sinnepäin tehdyistä, joka pientareen pakettitalosta jotka näyttävät jotenkin halvoilta.

Lisäksi tuo esimerkkitontti olisi ainakin meille unelma. Ennenkaikkea se oma rauha tehdä ja elää.

mutta ajateltiin, että koska talot ja arkkitehtuuri vanhenee kuitenkin, niin valitaan perinnetalon ulkonäkö. Onpahan sitten valmiiksi "vanhan" näköinen eikä välttämättä 20 vuoden kuluttua kukaan osaa sanoa tarkempaa rakennusajankohtaa.

nupaha kirjoitti:

mutta ajateltiin, että koska talot ja arkkitehtuuri vanhenee kuitenkin, niin valitaan perinnetalon ulkonäkö. Onpahan sitten valmiiksi "vanhan" näköinen eikä välttämättä 20 vuoden kuluttua kukaan osaa sanoa tarkempaa rakennusajankohtaa.

Lue lisää

että vanhan talon tunnistaa heti, niinkuin vanhan klovnin, kuulemma.

Tuollainen nyt vain sattuu olemaan muodissa juuri nyt.

...ikkunat ovat vääränlaiset, symmetria pielessä. Oudot mittasuhteet. Ei näytä vanhalta vaan tunnistaa kyllä heti uudeksi.

alan lehdistä.Sitten vaan lupakuvat siitä kopioiden.Klassinen modernismi on hyvä ratkaisu.

Materiaaliksi siporex harkko paksuus 40 cm .Tulee samalla matalaenergia talo.Molemmin puolin rapattu (sileä tai roiske)ulkopuoli sisäpuoli kipsistä.Välipohjat ontelolaatalla.

Koko kahdessa kerroksessa 200-300 m2 .Mielestäni ylivoimaisesti paras ratkaisu.

Tullaan panemaan mökki pystyyn "halvalla" niin ei jää siitäkään kiinni.

ripa ja ripan broidi

Se on ihan totta, että tunnelmaa on vaikea saada uuteen...

Tuo esimerkki oli muuten "nätti" mutta tuo selvästi jälkeenpäin tehty ylisuuri etukuisti pisti ikävästi silmään.