Itse en kauhean ujo ole ainakaan pitempiaikaisten kavereiden ja tuttujen yms kanssa. Tosin sitten jos seurassa on vähänkään tuntemattomampia ihmisiä, niin en uskalla olla oma hauska itseni, vaan olen varsinkin aluksi hiljainen ja pälyilen vaan muiden menoa ja olen todella vaivaantunut silloin. Mietin että mitähän nuo (ne ihmiset, jotka eivät juuri tunne minua ja joiden takia olen ujompi kuin normaalisti) ajattelee minusta, kun vain istuksin omissa oloissani. Niin tähän haluaisin vastauksia, että mitä te ajatteletta ujoista? Ajatteletteko heidän olevan mitättömiä ihmisiä, joilla ei ole mielipiteitä asioista, tyhmiä, tylsiä...? Ihan vapaasti saa kertoa mitä oikeasti ajattelee, en ainakaan minä siitä suutu kun itse kysynkin.
Onneksi monesti tuollaisissa tilanteissa joku uudempi ihminen sitten kysyy ystäviltäni, että olenko minä ujo yms. Ja tulevat sitten itse juttelemaan minulle ja hakemaan mukaan. Joten haluankin kiittää teitä ihania ihmisiä, jotka ymmärrätte meitä ja yritätte murtaa sitä näkymätöntä muuria. :) Ei kukaan ihminen ole pelkästään vain ujo, vaan sen kuoren alta löytyy todella mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Ja omalla kohdallani se muuri on onneksi aika helppo ystävällisellä käytöksellä murtaa. (:
Onneksi monesti tuollaisissa tilanteissa joku uudempi ihminen sitten kysyy ystäviltäni, että olenko minä ujo yms. Ja tulevat sitten itse juttelemaan minulle ja hakemaan mukaan. Joten haluankin kiittää teitä ihania ihmisiä, jotka ymmärrätte meitä ja yritätte murtaa sitä näkymätöntä muuria. :) Ei kukaan ihminen ole pelkästään vain ujo, vaan sen kuoren alta löytyy todella mukavia ja mielenkiintoisia ihmisiä. Ja omalla kohdallani se muuri on onneksi aika helppo ystävällisellä käytöksellä murtaa. (:
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse tunnen melkolailla samoin. Jopa näiden hyvien ystävienikin seurassa saatan joskus jännittää, jos minun tulee jotenkin esiintyä edukseni. Olen edellämainitussa tilanteessa mieluummin hieman pidättynyt, joskin muuten olen ihan oma itseni. Voisin kertoa samanlaisia ajatuksia lisääkin, mutta niitähän tuossa jo tulikin.
Tainojaa....
Aika hassua että kaupungilla kävellessä sitä on niiiin hyvällä tuulella, mutta esim. koulussa tai jossain porukassa sitä vain pikkasen hiljenee.
Oon kummiskin ihan mukava ja ystävällinen, loppusyksystä alkoi vaan tuntumaan siltä, että olisi kiva saada muutamia ystäviäkin opiskelujen lomassa. Pienellä juttelulla mun onnistui tutustuakin ja pari ihan mukavaa kaveria sainkin. JES :) Tapasin yhden pikkasen ujonkin ihmisen, hän oli aivan ihana ja herttainen. :)
Tottakai mielellään esim. menee juttelemaan jotain mukavia ujolle tai tutustuu. Näin siis toivoin ja toivonkin itselleni tehtävän. Jos toinen on mukava niin kyllä sen huomaa :) Ei siinä höpistä tarvitse tai vaikutelmaa luoda. Semmosen ihmisen kanssa viihtyy ja mielellään esim. viettää aikaa. Semmonen yhdessäolo/yhteinen tekeminen on minusta parasta ja antoisinta...
Tiivistäen: mukavia, aitoja, hyvin empaattisia - semmosia oikein kivoja ;)
heh, huvittaa vaan vielä tuo alotus "mitättömiä ihmisiä, joilla ei ole mielipiteitä asioista, tyhmiä, tylsiä...? " :DD
Ja kuitenki oot tollai positiivinen, mistä noita tulee! :D
Siis alkuperäinen kirjoittaja jälleen..
Mutta aattelin vaan, että jos joku hiljaa istuu, että helpostihan siitä voi ajatella ties mitä.. :D Tai joillakihan voi ärsyttääki ujot/hiljaset ihmiset?
Ois kiva saada lisää vastauksia! :)
Kysyt varmaan väärältä palstalta, koska eiköhän tänne kirjoittavista suurinosa ole itse ujoja? Minä ainakin. Eiköhän me ujot täällä ymmärretä toisia ujoja, eikä taatusti pidetä tyhminä... :)
Kyllä tätä lukee rohkeat ja sosiaalisesti aktiiviset ihmiset, joilla on joku ujo kaveri. Olen rohkea ja ihmisistä pitävä, mutta minulla on yksi ujo kaveri, jota en oikein ymmärrä. Olen yrittänyt ottaa häntä mukaan tekemisiiin, tutustuttaa ystäviini yms. Häntä ei kovin paljoa kiinnosta ja sitten kun joku meno vähän kiinnostaa, niin hän alkaa valittaa että se maksaa ja on kallista. En tiedä miten tulisi toimia, minua on viimeaikoina alkanut ärsyttää hänen ujoutensa ja piheytensä. Tekisi mieli laittaa välit poikki ja antaa ujon olla omissa oloissaan. Toisaalta tiedän, että ujous on hänelle ongelma ja hän on masentunut. En vaan taida jaksaa häntä innostaa, se vie minulta itseltäni voimia. Helpompi olisi jatkaa entisten positiivisten ystävien kanssa ilman tätä pihiä "riippakiveä". Positiiviset ystäväni puhuvat, nauravat ja pitävät minuun yhteyttä tasapuolisesti.
Ei hän tuota varmaankaan tahallaan tee. Luulisin, että hän välittää huomiostasi, mutta on vaan niin ujo sen ilmaistakseen. Voisit kenties yrittää viettää aikaa hänen kanssaan vaikkapa kahden kesken. Jospa hänen olisi helpompi avata itseään enempi.
Niin, helpostihan sitä vähän ottaa itseensä jos toinen ei oikein osoita mitään, ihan luonnollistahan tuo. Semmosia tunnepuuskia tulee mullakin joskus.
Minusta teidän kannattaisi pitää kaveruudestanne kiinni. Tunnut häntä hyvin ymmärtävänkin. Ei toki pidä soimata itseään jos hyväntahdoneleet eivät tuota tulosta. Mutta kun tietää toisen hyväsydämisyyden, silloin kyllä jaksaa välittää vaikka ujous oiskin siinä välissä.
Nämä jutut voi olla herkkiä, mutta luovuttaa ei minusta saisi :)