Mihin perustuvat huomattavat opintopistemäärät - The Secret?

Oman kokemukseni ja muita akateemisia aloja opiskelevilta kavereiltani kuulemieni juttujen perusteella sanoisin, että on hyvin oppilaitoskohtaista, miten opintopisteitä jaetaan.

Teekkarit joutuvat tekemään ilmeisesti varsin paljon töitä pienen opintopistemäärän eteen. Sen sijaan Helsingin humanistisessa tiedekunnassa vastaavat nopat saa kerättyä suhteellisen niukalla luentomäärällä ja työpanoksella.

Osa ihmisistä tekee töitä epäilemättä hartiavoimin ja valmistuu nopeasti - jotkut heistä eivät juurikaan välitä suoritustensa arvosanoista (ja on kyseenalaista, ketä ne ylipäänsä kiinnostavat).

Joissain paikoissa ei vaadita kursseilla läsnäoloa, joten paljon noppia saa napsittua vain tentteihin menemällä (eikä valmistautumiseen aina tarvita kuin parin tunnin - parin päivän lukeminen). Toisaalta, esim. oikiksessa tenttisuoritusten hylkäysprosentit ovat suuria, jopa 30-40. Jos samaa tenttiä joutuu uusimaan, se luonnollisesti hidastaa tahtia.

Itse kävin yhtenä vuotena aikoinaan yli 70 opintoviikkoa, eli eli 100 opintopistettä. Tämä onnistui helposti siksi koska minulla oli edelliseltä vuodelta "rästissä" useita kursseja jotka oli jo kertaalleen istunut. Joten niistä selvisi kaikista pelkillä tenteillä/&samoilla harjoitustöillä.

Noiden kurssien lisäksi suoritin myös useita pelkällä kirjatentillä suoritettavia kursseja ja muutamia sellaisia useiden opintoviikkojen kursseja (4-7ov), joihin ei tarvinnut nähdä paljoa vaivaa, meillä päin ainakin yritysjuridiikan kurssit pääsi yhden illan lukemisella läpi, eikä tarvinnut edes kurssille vaivaantua.

Kyseisenä vuonna en käynyt yhtään aikaa vaativaa kurssia, vaan vain näitä helpohkoja/vähän työtä vaativia kursseja. Meillä päin esimerkiksi kielikurssit veivät aivan tuhottamasti aikaa suhteessa opintoviikko määrään, sillä usein esim. 1.5 opintoviikon kurssin suorittamiseen oli käytettävä huomattavasti enemmän aikaa kuin esim. pääaineen 4 opintopisteen aine- tai syventävän tason kurssiin.

Mielenkiintoinen aihe, totta tosiaan. Itsekin olen miettinyt, miten jotkut kertovat täällä vetävänsä sellaset 100 op / vuosi.

Tuossahan noita pointteja ehti tullakin, esim. kirjatenteillä pystynee kasaamaan hyviäkin pistesaaliita. Tietenkin sillä oletuksella, että osaa satojen sivujen aihealueesta juuri ne tentin kysymykset.

Joku kommentoi, että teekkarit joutuvat puurtamaan muita opiskelijoita enemmän. Allekirjoitan tämän, koska olen huomannut, että yliopistolla olevat kaverini tekevät selkeästi vähemmän töitä, mutta saavat silti enemmän pisteitä. Lisäksi tuplatutkintoa suorittavat (DI KTM) ovat kertoneet, että kauppiksesta noppia heruu TKK:hon verrattuna helposti.

Onhan meilläkin näitä helppoja pisteitä, ja olenkin huomannut, että itse pystyn vetämään > 60 op / vuosi vain siinä tapauksessa, että mukana on niitä löysempiä noppia. Olen minäkin vetänyt 4 op:n kursseja sillä, että lukee < 3 pv ja muistaa aiheesta lukiosta edes jotain. Arvosanoilla ei toisaalta kyllä hirveästi juhlita. Sitten on taas näitä 4 op:n kursseja, että käytät viikossa > 20 h aikaa koko kevään ajan, ja silti vedät kurssin läpi rimaa hipoen.

Lisäksi vaikuttaa myös kurssihenkilökunnan asenne. Eräällä kurssilla professori sanoi luennolla, että hän ei viitsi käydä perusjuttuja (silti uutta asiaa) läpi, vaan kehotti lukemaan ne kirjasta. Silti hän keskittyi luennolla täysin epäolennaisiin juttuihin, joten ei ihme, että kurssit muuttuvat työläiksi. Miksi kyseinen henkilö sitten luennoi 2. vuoden kurssia?

Erityisesti ohjelmoinnit (kiitos, AS-0.1101) olen kokenut työläiksi, koska niissä pitää hinkata koodia niin kauan, että se toimii edes välttävästi. Yhteen tehtävään voi upota yli kymmenenkin tuntia, varsinkin, jos ongelmaa lähtee ratkaisemaan väärällä tavalla.

Tästä päästäänkin siihen, että pistemäärät eivät ole mielestäni missään mielessä vertailtavissa, sillä ovathan opinnotkin luonteeltaan erilaisia. Eräs humanisti kirjoitti olevansa kade teekkareille siitä, että moni pääsee oman alan työpaikkaan jo 1. opiskeluvuonna, mutta myönsi, että TKK:lla ei saa romaanien lukemisesta noppia.

Lisäksi erään AMK:ssa olevan kaverin kanssa mietittiin, että eikö AMK:laisten tulisi saada vähemmän noppia, tai vähemmän tukia / suoritetut nopat, koska heillä vaatimustaso on roimasti alempi.

Toisaalta olen miettinyt, että ei minusta olisi lukemaan yhteen tenttiin kolmea 400-sivuista opusta, vaikka kysymykset olisivatkin joissain määrin pohdiskelevampia kuin esim. meillä. Kaikille on kuitenkin paikkansa tässä yhteiskunnassa, ja toivonkin, että jokainen sen löytäisi, vaikkakin mutkan kautta.

Tulipas vuodatus. Kommentoikaa, jos mieli tekee. Erityisesti tekniikkaa opiskelemattomien mielipide kiinnostaisi.

Itse tein kuluneen vuoden 2008 syyslukukautena 65 opintopistettä, siis välillä 1.8.-31.12. Otan tämän "puolivuotisen" (4 kk tehokasta aikaa) esimerkiksi, koska koko vuoden jaksoa on mutkikkaampi tarkastella. Alkuperäinen tavoitteeni oli itse asiassa korkeampikin.

Mukana on luentokursseja, kirjatenttejä, yleisiä (tiedekunnan) opintoja sekä yksi kielikurssi. Pisteitä karttui 4 eri oppiaineesta.

Opintoja voi tehdä paljon huolellisen suunnittelun, monipuolisen ohjelman ja tehokkaiden käytäntöjen avulla. Ensimmäinen on kaiken A ja O: tulee huolehtia siitä, että käyttää kuhunkin tehtävään sopivasti aikaa, oikealla hetkellä.

Useampia ja erilaisia aineita sekä kursseja samaan aikaan opiskellessa välttää päällekkäisyyksiä ja saa joustavuutta opintoihin. On esimerkiksi hankalaa ja puuduttavaa lukea viiteen kirjatenttiin kerralla, mutta paljon mielekkäämpää tehdä 1 kirjatentti, 1 essee, 1 seminaari, 1 kielikurssi ja käydä 1 laskuharjoituksissa. Oma ainevalikoimani on laaja (teen kahta tutkintoa), sisältäen mm. matematiikkaa ja historiaa, joiden opiskelutavat poikkeavat radikaalisti toisistaan (matikan hidas teorian lukeminen ja laskeminen vs. historian tehokas tiiliskivien pläräys).

Kolmas asia ovat tehokkaat käytännöt. Ne vaihtelevat yksilöittäin. Esimerkiksi itselläni on ollut tapana tehdä laajojakin muistiinpanoja kirjoista. Toisaalta joskus olen kiireessä lukenut kaksi kirjaa pikaisesti kannesta kanteen päivässä, pyrkien painamaan keskeiset asiat mieleen. Matemaattisissakin aineissa suosin materiaalin käymistä kerralla (esim. muutaman päivän aikana) läpi, rakentaen kokonaiskuvan. Ehkä lähinnä kielissä on väistämätöntä hajauttaa opiskelu pitkälle ajalle. Jollekin toiselle taas hajauttaminen voi olla toimivin menetelmä yleisesti ottaenkin.

Ja ei, en opiskele 24/7. Oikeastaan pidän itseänä laiskana lukijana. Tapaan jatkuvasti luistaa suunnitelmistani, usein revittäen kiireellä matskuja yön pikkutunneilla ennen tenttejä. Lueskelen vapaa-ajan kirjallisuuttakin jonkin verran sekä käyn joillakin luennoilla ihan muuten vaan. Mutta läsnäoloni suorittamieni kurssien luennoilla ja laskareissa on varsin valikoivaa. Olen myös aktiivisesti mukana ainejärjestötoiminnassa. Opintokokonaisuuksieni arvosanat ovat olleet välillä 3-5. Opintopistemäärää ei kannata lisätä huonontamalla arvosanoja, ainakaan tärkeiden kurssien (pääaineen).

Opareita voi siis tehdä paljon uhraamatta suuremmin arvosanoja tai - mikä olennaisempaa - muuta elämää (poikkeuksena ajoittaiset tenttisumat). Se vaatii ainakin suunnitelmallisuutta ja opiskelumotivaatiota. Vaatiiko se myös erityiskykyjä? Tuskin sen enempää kuin ylipäänsä yliopistotutkinnon suorittaminen menestyksekkäästi. Ehkä jonkin verran harjoitusta.

Lahjakkaimpina pitämistäni tutuista kaikki eivät suinkaan ole "teho-opiskelijoita", vaan osa jopa varsin verkkaisen oloisia. Kukin taaplaa tyylillään. Jolle kulle ns. teho-opiskelu sopii, toiselle ei. Ei ole häpeä opiskella hitaasti. Tyylit on monet, on lapsineroa ja myöhäisherännäistä sekä vain muuten vain verkkaudesta nauttivia. Itse pidän opiskelutyylistäni. Kannattaa kokeilla, jos on kunnianhimoa.

Eiköhän jokainen opintoahmatti ole melkoisen motivoitunut alastaan ja vieläpä sen verran kunnianhimoinen, että oikeasti haluaa rykäistä paljon opintoja. Lisäksi opiskelutekniikan ja omaksumiskyvyn pitää olla niin hyvässä terässä, että yhteen opintopisteeseen ei kulu läheskään direktiivien mukaista tuntimäärää.

Omana kalenterivuoden "ennätyksenäni" oli 70 ov, mikä selittyy pääosin ympärivuotisella opiskelulla. Tammikuussa kertyi noin 10 ov ja kesällä labratyön ohessa 15 viikkoa, jolloin normaalien lukukausien osuudeksi jäi hiukan yli 20 20 ov. Oikeat kesätyöt jäivät väliin enkä kauheasti lomaillut, mutta suoritus ei vaatinut missään vaiheessa mainittavia henkisiä ponnisteluja. Vasta jälkeenpäin 70 ov/vuosi alkoi kuulostaa paljolta.

Itse asiassa kuka tahansa itseopiskeluun kykenevä saa puolitoistakertaista vauhtia kursseja kasaan, kun vuoden työmäärä on lähempänä viittä- kuin kolmeakymmentä opiskeluviikkoa. Ei tarvitse tyytyä tarjottimella annettuihin aikatauluihin, vaan voi tehdä omansa :)