Olen seurustellut kohta kuusi vuotta. Olin 15 kun aloin seurustelemaan. Petin miestäni keväällä ja tuntuu siltä että nyt en välitä enää yhtään mistään mitään. Olen pettänyt miestäni kahden miehen kanssa keväästä lähtien ,useasti. En halua erota miehestäni, mutta tahdon mahdollisimman paljon miessuhteita.. Kuulostaa hullulta..
En tiedä mitä tekisin, ja mistä tämä johtuu. Isäni teki petti äitiäni useasti heidän yhteisien vuosien (20v!) aikana, otankohan alitajuisesti mallia isästäni vai? Olen miettinyt muuttoa yhteisestä asunnostamme, mutta taloudellisesti tämä on mahdollista vasta tammikuussa. Haluan kuitenkin suojella miestäni, koska rakastan häntä.. en halua häntä .. mutta Rakastan.
En tiedä mitä tekisin, ja mistä tämä johtuu. Isäni teki petti äitiäni useasti heidän yhteisien vuosien (20v!) aikana, otankohan alitajuisesti mallia isästäni vai? Olen miettinyt muuttoa yhteisestä asunnostamme, mutta taloudellisesti tämä on mahdollista vasta tammikuussa. Haluan kuitenkin suojella miestäni, koska rakastan häntä.. en halua häntä .. mutta Rakastan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei!
Olen itse lievästi samanlaisessa tilanteessa. Olen myös pettänyt miestäni, nyt kolmen miehen kanssa. Ajattelen myös samoin, että haluaisin useita 'mieskokemuksia'. Voisiko se kohdallasi johtua siitä että olet alkanut noin nuorena seurustelemaan? Kun kaikki juoksut ei ole vielä juostu? Itselläni se johtuu siitä, että tämä ukkoni oli uskoton suhteen alussa, ajattelin 'kostaa' (hirvittävän huono idea!!!), mutta jäin 'koukkuun'. Toisekseen en halua häntä, eikä meillä siis arvatenkaan synkkaa sängyssä. Toinen vaihtoehto on, että koet itsesi epävarmaksi, ts. petät ennenkuin sinua petetään. Olisikohan tästä apua. Mieti tarkkaan mitä teet. Tsemiä.
Kumpi tällä hetkellä tuntuu helpommalta vaihtoehdolta: erota miehestäsi nyt sovinnolla vai vasta sitten kun kaikki ympärillä alkaa nimittelemään huoraksi?
Vaikuttaa siltä, että ihastumisvaiheesi on jo loppunut, eikä miehesi pysty enää vastaamaan jatkuvasti kasvavaan sosiaalisten ja seksuaalisten kokemusten nälkääsi...
Viidentoista vanhana aloitettu seurustelu voi olla syynä rikkaiden nuoruuden kokemusten osittaiseen karsiutumiseen. Sanoisin sitä jopa virheeksi, mutta tokihan virheet voi jatkossa korjata, jos ei niin sitten kompensoida.
Et halua erota miehestäsi? Kuullostaa siltä että et uskalla, koska alemmuudentunne tai toisien arvostelu on sinulle liikaa. Päätä itse haluatko jäädä pölyttymään yhteen, ikuiseen suhteeseen vai lähteä ottamaan turpaasi lukuisissa lyhyissä suhteissa?
Totta kai haluat suojella miestäsi. Naisethan haluaa aina hoivata ja suojella perhettään. Luontainen vietti ;)
Koetan kyllä olla varovainen miessuhteissani, enkä todellakaan ole huorannut, enkä aiokaan. Ensimmäisen meihen kanssa kesti 3 kk juttu ja sit toisen kans 5 kk, jonka kans muuten eilen laitoin poikki, kun tuntui että pää alkoi leviämään..
15-vuotiaana olin jo kyllä ehtinyt kokea jonkin verran, ehkä enemmän kun olisi pitänyt, eli en usko että tilanne on siitä kiinni. Rakastin ja himoitsin miestäni silloin, nyt vain rakastan, eikö näin käy miehille, miksi mulle?
Toisaalta haluan jäädä suhteeseen, niin hullulta kuin se kuulostaakin, mutta en tiedä milloin oikeasti menetän järkeni.. Etsin asuntoa, mutta pystynkö lähtemään kun asunto löytyy..
Ahaa, eli syy voi olla myös se, että odotat pelonsekaisesti sitä, milloin miehesi saa selville pettämisesi. Ei ihme, että tuntuu siltä että järki lähtee kun ei voi olla luonnollisesti missään tilanteessa. Etkä tiedä, mitä pitäisi tehdä, jos miehesi saa selville... epävarmuus sekoittaa kyllä pään paremmin kuin viina !)
Vaihtoehtoja on: joko kerrot suoraan miehellesi tempustasi (ei suositeltavaa, yleensä johtaa eroon) tai sitten annat itsellesi anteeksi (hyväksyt sen, että pettäminen salassa ei ole mikään perisynti vaan seikkailua)
On itsestäsi kiinni, pystytkö tekemään valinnan. Tuo eka on helpompi lyhyellä aikavälillä mutta vaikeampi pitkällä. Toinen on taas päinvastoin; vaikea alkuun, mutta helpottuu ajan myötä.
Jos haluat nopeaa helpotusta ja melko varmasti päästä miehestäsi eroon, kerro hänelle. Jos haluat pitää miehesi ja olet valmis kestämään oman sisäisen tuskasi, ole hiljaa.
Sen enempää vinkkejä ei mulla ole. Loppu riippuukin sitten omasta rohkeudestasi.
ei asia ole aivan noin. Ikävä kyllä mulla ei ole yhtään huono omatunto siitä mitä olen tehnyt. Alussa oli, nyt ei tunnu enää miltään.
Ja en todellakaan halua loukata miestäni kertomalla, ketä se auttaisi?
mun pää alkaa leviämään siitä kun minut on kuin pakotettu jäämään "kotiin", vaikken saa täältä enää sitä mitä tarvitsen, vaikken tiedä saisinko sitä muualtakaan..
Jos se olisi mahdollista haluaisin jatkaa nykyisen kumppanin kanssa elämänkumppaneina ja harrastaa seksiä jonkun muun kanssa, mutta tiedän että se ei ole mahdollista.. Mieheni himoitsee minua, minä en häntä, en Yhtään.
No höh! Sitten viimeinen vaihtoehto kehiin: anna sille niin paljon ja useasti että siltäkin loppuu halut, niin sitten voitte lopulta olla pelkkiä elämänkumppaneita. Teette jälkeen päin sopimuksen ettette vaadi seksiä toisiltanne, vaan että molemmilla on lupa käydä vieraissa niin usein kun haluttaa. Mutta tämä siis vasta jälkeenpäin.
Jos antaminen ei iske yhtään, sano sille että nyt tarvitaan jotain erinlaista. Kerro vaikka että tavan panot alkaa kyllästyttämään. Jos se ottaisi opikseen ja rupeatte kehittelemään jotain fantasia- tai SM-hommia... mielikuvitusta peliin.
Miten voin antaa paljon ja useasti, kun oikeasti minua oksettaa tehdä hänen kanssaan mitään.. Itse asiassa kaks kertaa aktin jälkeen oon juossu vessaan oksentaa. Mieheni himoitsee mua eikä ainakaan silloin saanut musta tarpeekseen kun minäkin häntä halusin. Hän ei suostuisi olemaan vain elämänkumppani.
Mutta kiitoksia avusta, ehkä se hieman auttoi;)
Miehesi todellakin tarvitsee suojaa - SINUSTA!