Elikkäs olen jo kauan ollut ihastunut yhteen söpöön tyttöön ja me viihdymme hyvin toistemme seurassa. Ongelmana kumminkin on se, että tämä kyseinen tyttö seurustelee.
Viime viikonloppuna hän kumminkin sanoi rakastavansa minua ja pussasi minua huulille. Menin ihan sanattomaksi, mutta tyttö vain nauroi punastumiselleni.
Hän kumminkin Rakastaa poikaystäväänsä eikä todelllakaan eroa hänestä minun takiani.
Olen helvetin mustasukkainen! Tiedän tekeväni väärin edes ajatellessani häntä. Tiedän, ettei hän "aikuisten oikeasti" minua rakasta -muuten kuin ystävänä.
Kaikki tietävät minun olevan ihastunut/rakastunut häneen, ja tietävät, etten koskaan saa häntä. Ei väliä vaikka he kuinka yrittäisivät takoa päähäni järkeä, minä Jumalauta yksinkertaisesti Rakastan häntä.
Tässä hommassa ei ole mitään järkeä, vaikka yritän, en saa häntä mielestäni. Tiedän, että hän tietää, että rakastan häntä; ihanaa, kun sellaisia (epä)luotettavia ystäviä, jotka (eivät) varmasti juokse heti kertomaan rakkaudellesi, että "Arvaa mitä".
En halua menettää tyttöä, mutten voi jatkaa ystävänäkään. Hän tietää tunteeni, en kehtaa näyttää naamaani hänen edessään.
Uskomatonta, että meidän pitäisi jo olla 17-vuotiaita. Meininki on kuin 7-vuotiaana.
Kuinkakohan moneen sitä loppujen lopuksi voi luottaa? Kuinka monelle muulle on tapahtunut vastaavaa?
Miten tähän on tultu ja miten tästä pääsee mahdollisimman kivuttomasti pois?
Pitäisikö vain lopettaa ystävyys ja jäädä kärsimään yksin? Sattuisiko se enää niin paljon?
Viime viikonloppuna hän kumminkin sanoi rakastavansa minua ja pussasi minua huulille. Menin ihan sanattomaksi, mutta tyttö vain nauroi punastumiselleni.
Hän kumminkin Rakastaa poikaystäväänsä eikä todelllakaan eroa hänestä minun takiani.
Olen helvetin mustasukkainen! Tiedän tekeväni väärin edes ajatellessani häntä. Tiedän, ettei hän "aikuisten oikeasti" minua rakasta -muuten kuin ystävänä.
Kaikki tietävät minun olevan ihastunut/rakastunut häneen, ja tietävät, etten koskaan saa häntä. Ei väliä vaikka he kuinka yrittäisivät takoa päähäni järkeä, minä Jumalauta yksinkertaisesti Rakastan häntä.
Tässä hommassa ei ole mitään järkeä, vaikka yritän, en saa häntä mielestäni. Tiedän, että hän tietää, että rakastan häntä; ihanaa, kun sellaisia (epä)luotettavia ystäviä, jotka (eivät) varmasti juokse heti kertomaan rakkaudellesi, että "Arvaa mitä".
En halua menettää tyttöä, mutten voi jatkaa ystävänäkään. Hän tietää tunteeni, en kehtaa näyttää naamaani hänen edessään.
Uskomatonta, että meidän pitäisi jo olla 17-vuotiaita. Meininki on kuin 7-vuotiaana.
Kuinkakohan moneen sitä loppujen lopuksi voi luottaa? Kuinka monelle muulle on tapahtunut vastaavaa?
Miten tähän on tultu ja miten tästä pääsee mahdollisimman kivuttomasti pois?
Pitäisikö vain lopettaa ystävyys ja jäädä kärsimään yksin? Sattuisiko se enää niin paljon?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tälleen lyhykäisesti vastaten niin ehkä kannattaa vaan antaa sen olla ja yrittää keskittyä johonkin muuhun. Välttämättä helppoo se ei todellakaan oo.
Tuo tyttö leikkii tunteilla. Kuinka pitkään hän on seurustellut? Parasta antaa periksi.
Kannattaa nyt kyllä puhua sen kanssa ja ihan kysyä suoraan että mitä helevettiä se oikein oli ja miks se jätti asian siihen. Jos se tietää sun tunteista mutta silti tekee tollasta ja vielä tahallaan nii vaikuttaa aika paljon siltä että se vaan leikkii. Jos tilanne on tämä niin kannattaa unohtaa koko ihminen. Jos jatkat ni satutat vaa ittees.
Mulle itelle on käyny vähän saman tyyppistä mut ite oon nainen nii se oli jätkä joka sen mulle teki. Et oltiin eka kavereita. Sitte yhtenä viikonloppuna kävi niin että se alko suutelemaan ja lääppimään. Sitte se kuitenki jätti sen asian siihen eikä oikein edes suostunu puhumaan asiasta eli ilmiselvästi vaan leikki. Enää ei olla kavereita.
(tiedän tunteen) puhuu asiaa
Eli kysy siltä että jos sil kerran on toinen niin miks se kävi suhun.. tiedät kyllä, ja jättää asian siihe.