Pitkästä aikaa tuli surffailtua tällä palstalla ja voi, voi, kun vuokrahelveteistä taas löytyi valitettavaa.
Olen elämäni aikana asunut niin rivareissa, omakotitalossa kuin vuokrakerrostaloissa, Mikkelissä ja muualla Suomessa. Ainoastaan yhdestä mikkeliläisestä kerrostalosta kokemukseni ovat kurjia, mutta onneksi siinä ei tarvinnut asua kuin muutama kuukausi. Ja siitäkin on jo vuosia.
Nyt asun perheeni kanssa isossa asunnossa vuokrakerrostalossa. Naapureina on mustalaisia, maahanmuuttajia, opiskelijoita, alkoholisoitunut yksinäinen laitapuolen kulkija, lapsiperheitä ja niin edelleen. Tietyt elämisen äänet, kuten pienten lasten itkut joskus iltaisin, kuuluvat kerrostaloelämiseen. Niitä pitää sietää, jos kerrostalossa aikoo elää.
Mielestäni talomme on rauhallinen ja mukava. Kenestäkään ei ole ollut noin viiden vuoden asumisemme aikana häiriötä, emmekä aiheuta sitä itsekään omalla elämisellämme. Naapuritalot ovat pihan takana melko lähellä, ja olohuoneen ja keittion ikkunamme ilman alasvedettäviä rullaverhoja. Silti en ole huomannut tirkistelyä ja vahtaamista. Jos jollakin on aikaa ja kiinnostusta siihen, niin puolestani saa vahdata rauhassa. Itselläni on muutakin tekemistä kuin kytätä vahtaako naapurit vai ei.
Viihdymme hyvin vaikka asumme yhdessä Mikkelin ns. huonomaineisista alueista. Palvelut on lähellä. Keskituloisina, vakituisessa työssä olevina ja velattomina elämme suht mukavaa elämää. Taantuma ja sen riskit eivät pelota. Emme joutuisi "kuseen" vaikka työt menisivätkin alta, kun velkaa ei ole. Kovin suurta pelkoa lopputilistä ei ole, sillä emme työskentele kaikkein riskialttiimmilla aloilla.
Sen elämä on kuitenkin opettanut, että kaikenlaista voi sattua, joten turha alkaa elvistelemään.
Miksi asumme vuokrakerrostalossa?
Siihen on yksinkertainen selitys. Asunnon omistaminen ei ole meille itseisarvo emmekä halua pankin torppareiksi. Olemme ihmisinä vapaampia ilman isoa velkataakkaa. Vuokra-asunnosta on myös helppo lähteä pois, jos Mikkeli alkaa kyllästyttää tai jos joskus, kun jään puolisoni kanssa kahden, haluamme muuttaa pienempään asuntoon.
Asuminen on huoletonta. Riittää, kun maksaa vuokransa (tosin aika suolaisen), ja pitää oman kämppänsä ja yhteiset tilat säällisessä kunnossa. Ei tarvitse huolehtia remonteista, yhtiökokouksissa istumisesta, rappujen siivoamisesta, lumen kolaamisesta pihalla, kiinteistön vakuutuksista ynnä muusta sellaisesta.
Jos lähtee pitempäänkin reissuun, ei tarvitse muuta kuin laittaa oven kiinni perässään.
Elämä on valintoja. Meidän valintamme on tämä. Emme kadehdi omakotiasujia, sillä sekin on koettu. He saavat puolestamme rauhassa kiristää vyötä asunto- ja autolainojensa ja kulutusluottojensa kanssa. Jos ne on jo maksettu niin hyvä on. Toivottavasti terveyttä ja voimia riittää nyt elämästä nauttimiseen ja kiinteistön arvo pysyy vakaana perillisten riideltäväksi.
Emme myöskään kitise vuokrakasarmissa asumisesta. Niissä asuu hyvin monenlaista väkeä, mutta ihmisiä kaikki tyynni. Asumismuoto ei tee heistä muita huonompia tai parempia. Häiriköt ovat oma lukunsa, mutta eivät mikään vuokratalojen yksinoikeus. Vuokrataloissa asuja taitaa päästä heistä helpoimmin eroon. Ei tarvitse muuta kuin vaihtaa itse asuntoa tai ilmoittaa asiasta isännöitsijälle. Muutaman varoituksen saatuaan häirikkö saa häädön ja olot normalisoituvat.
Vuokrakasarmissa asumisessa on puolensa. Myös ne hyvät. Ne kitisijöitä tuntuu järestään unohtuvan.
Mukavaa vuoden jatkoa kaikille, asumismuodosta ja asuinalueesta riippumatta.
Olen elämäni aikana asunut niin rivareissa, omakotitalossa kuin vuokrakerrostaloissa, Mikkelissä ja muualla Suomessa. Ainoastaan yhdestä mikkeliläisestä kerrostalosta kokemukseni ovat kurjia, mutta onneksi siinä ei tarvinnut asua kuin muutama kuukausi. Ja siitäkin on jo vuosia.
Nyt asun perheeni kanssa isossa asunnossa vuokrakerrostalossa. Naapureina on mustalaisia, maahanmuuttajia, opiskelijoita, alkoholisoitunut yksinäinen laitapuolen kulkija, lapsiperheitä ja niin edelleen. Tietyt elämisen äänet, kuten pienten lasten itkut joskus iltaisin, kuuluvat kerrostaloelämiseen. Niitä pitää sietää, jos kerrostalossa aikoo elää.
Mielestäni talomme on rauhallinen ja mukava. Kenestäkään ei ole ollut noin viiden vuoden asumisemme aikana häiriötä, emmekä aiheuta sitä itsekään omalla elämisellämme. Naapuritalot ovat pihan takana melko lähellä, ja olohuoneen ja keittion ikkunamme ilman alasvedettäviä rullaverhoja. Silti en ole huomannut tirkistelyä ja vahtaamista. Jos jollakin on aikaa ja kiinnostusta siihen, niin puolestani saa vahdata rauhassa. Itselläni on muutakin tekemistä kuin kytätä vahtaako naapurit vai ei.
Viihdymme hyvin vaikka asumme yhdessä Mikkelin ns. huonomaineisista alueista. Palvelut on lähellä. Keskituloisina, vakituisessa työssä olevina ja velattomina elämme suht mukavaa elämää. Taantuma ja sen riskit eivät pelota. Emme joutuisi "kuseen" vaikka työt menisivätkin alta, kun velkaa ei ole. Kovin suurta pelkoa lopputilistä ei ole, sillä emme työskentele kaikkein riskialttiimmilla aloilla.
Sen elämä on kuitenkin opettanut, että kaikenlaista voi sattua, joten turha alkaa elvistelemään.
Miksi asumme vuokrakerrostalossa?
Siihen on yksinkertainen selitys. Asunnon omistaminen ei ole meille itseisarvo emmekä halua pankin torppareiksi. Olemme ihmisinä vapaampia ilman isoa velkataakkaa. Vuokra-asunnosta on myös helppo lähteä pois, jos Mikkeli alkaa kyllästyttää tai jos joskus, kun jään puolisoni kanssa kahden, haluamme muuttaa pienempään asuntoon.
Asuminen on huoletonta. Riittää, kun maksaa vuokransa (tosin aika suolaisen), ja pitää oman kämppänsä ja yhteiset tilat säällisessä kunnossa. Ei tarvitse huolehtia remonteista, yhtiökokouksissa istumisesta, rappujen siivoamisesta, lumen kolaamisesta pihalla, kiinteistön vakuutuksista ynnä muusta sellaisesta.
Jos lähtee pitempäänkin reissuun, ei tarvitse muuta kuin laittaa oven kiinni perässään.
Elämä on valintoja. Meidän valintamme on tämä. Emme kadehdi omakotiasujia, sillä sekin on koettu. He saavat puolestamme rauhassa kiristää vyötä asunto- ja autolainojensa ja kulutusluottojensa kanssa. Jos ne on jo maksettu niin hyvä on. Toivottavasti terveyttä ja voimia riittää nyt elämästä nauttimiseen ja kiinteistön arvo pysyy vakaana perillisten riideltäväksi.
Emme myöskään kitise vuokrakasarmissa asumisesta. Niissä asuu hyvin monenlaista väkeä, mutta ihmisiä kaikki tyynni. Asumismuoto ei tee heistä muita huonompia tai parempia. Häiriköt ovat oma lukunsa, mutta eivät mikään vuokratalojen yksinoikeus. Vuokrataloissa asuja taitaa päästä heistä helpoimmin eroon. Ei tarvitse muuta kuin vaihtaa itse asuntoa tai ilmoittaa asiasta isännöitsijälle. Muutaman varoituksen saatuaan häirikkö saa häädön ja olot normalisoituvat.
Vuokrakasarmissa asumisessa on puolensa. Myös ne hyvät. Ne kitisijöitä tuntuu järestään unohtuvan.
Mukavaa vuoden jatkoa kaikille, asumismuodosta ja asuinalueesta riippumatta.
Vastaukset 14
Vanhimmat
asiallisesta ja ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Olen pitkälti samoilla linjoilla kanssasi. Asun myös alueella, jota yleisesti pidetään huonomaineisena, mutota eipä tässä juuri ole ollut valitukseen aihetta. Talo on erittäin rauhallinen, peruspalvelut riittävän lähellä ja erikoisliikkeetkin tarvittaessa muutaman kilometrin päässä. Vuokra on mikä on, mutta niin se on muillakin. Täytyy olla tyytyväinen, kun tietää että huonomminkin voisi olla.
Kirjoituksesi oli hyvä, ja samaistun täysin mielipiteisiisi.
Itse olen asunut myös monissa eri vuokra-asunnoissa, niin "hyvämaineisilla" kuin niillä "huonommillakin" alueilla, ja mielestäni mitään tasoeroa itse asumisessa ei juurikaan ollut.
Yksi asia minkä panin merkille, että "kerrostalokyttiä" oli siellä "hienommalla" alueella riesaksi asti, ja minua katsottiin siellä ihan kieroon, sillä taisin olla sen kerrostalon ainoa alle 60-vuotias asukas :D Yksikin rapsahdus tai hanan aukaiseminen / vessan vetäminen klo 22 jälkeen, niin jo oli postiluukusta työnnetty taloyhtiön järjestyssäännöt :D
Itse olen myös sitä mieltä, että kerrostalossa saa, ja pitääkin, kuulua elämän ääniä, tietysti tahallaan aiheutettu, häiritsevä mekkala on sitten erikseen.
Olemme myös asuneet vuokralla mitä erilaisemmissa asunnoissa, eräskin näistä taloista oli pienkerrostalo keskustassa jossa meidän kahden alle 25vuotiaan lisäksi kaikki asukkaat olivat 60 vuotiaita, pidime kesällä jopa varsin kovaäänisiä parveke-istujaisia ja kertaakaan ei kukaan valittanut. Päinvastoin, kun kysyin että oliko meistä harmia niin sanoivat vaan että hyvä kun on vähän elämää talossa =)
juuri vanhukseet ovat niitä jotka tekevät mm. aika rajua ilkivaltaa, siis todellisia rikoksia.
Rikkovat kotirauhaa ja ihmisten omaisuutta,
HE eivät enää pysty hyväksymään uusia nuoria asukkaita naapurikseen.
Olen kiinnittänyt huomiota samaan seikkaan, yli 65-vuotiaat määräilevät, sotkevat ja tekevät omia sääntöjään joista kukaan ei ymmärrä mitään. Vaikka järjestyssäännöt on olemassa se ei koske vanhoja ja "viisaita". Mutta huomautuksia toisille kyllä satellee ja syttä. Olen aina arvostanut ja rakastanut vanhoja ihmisiä nyt kuitenkin olen herännyt tähän päivään; heille ei mikään riitä.
Olen asunut lähes koko ikäni kerrostalossa ja olen valintaani ollut tyytyväinen. Asuntonani on asunto-osake, 3h k s, joka on velaton. Ihmettelen kun monet tuttavat ja sukulaiset ovat hämmästelleet sitä, etten ole hankkinut omakotitaloa tai ainakin rivaria, vaikka varaa siihen olisi ollut.
Kerrostalossa asuminen on huoletonta, ei tarvitse tehdä mitään, jos ei halua. Lumityöt, pihan kunnostukset jne tekee huoltoyhtiö, josta tietenkin maksetaan yhtiövastikkeessa. Kun lähtee pitemmällekin matkalle niin lukitsee vain oven ja sillä siisti. Ei tarvitse pelätä, että toimiiko lämitys ym. sillä aikaa. Niin, ja tietysti sekin on mukavaa, kun aamun sanomalehti tulee luukusta eteisen lattialle.
Jos joskus kuuluu naapureista jotain ääniä, niin se on vain normaalia kerrostaloelämää. Tietenkin jatkuva häiriö on asia erikseen, johon puututaankin.
Aloitin aikanaan minäkin vuokra-asunnoissa asumisen, mutta huomasin, että muutaman satasen vuokraan lisäämällä aloin maksaa omaa. Totta kai omassa on ollut riesaa yllin kyllin, harmiksi asti, mutta nyt, 30 vuoden kuluttua, oma on aika iso ja velaton.
Sanoisin että kannattanut on.
Ei kaikissa vuokrataloissa ole kurjia asukkaita.
En ymmärrä mitä tarkoittaa tuo kyttääminen ja vahtaaminen ?
Itse olen asunut neljässä kaupungissa omakotitalossa, muutamassa rivarissa,pienkerrostalossa sekä kerrostalossa-osa omistusasuntoja ja osa vuokra. Kaikki asunnot olivat ns.hyvillä seuduilla.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että omistusasunnoissa sain nukkua yöni, vuokralla en. Jos on vuokra-asunto, ihmiset eivät tunnu välittävän yhtään mistään. Omassa asunnossa sentään katsotaan mihin niitä reikiä potkitaan...Ja jos on omistusasunto, on yleensä työssä käyvä tai eläkkeellä, ei ole siis niitä kattoonsyljeskelijöitä jotka valvovat yömyöhään. Ja tämä valvominen tuottaa valitettavasti myös niitä "normaalin elämisen ääniä", joita itse en haluaisi keskellä yötä kuunnella.
Itse olen parhaiten viihtynyt, kun naapureina on ollut näitä eläkeläisiä-itse rauhallisesti elävänä tulimme oikein hyvin toimeen..vaikka muistan naapurien ensi-ilmeet, kun alle 3kymppiset muuttaa naapuriin, varmasti mielessä vilisi kotibileet joka viikonloppu. Huomasivat kyllä nopeasti, että meiltä ei bassonjytke kuulu.
Valitettavasti tällä hetkellä on menossa vuokra-asuntovaihe, toivottavasti tilanne muuttuu nopeasti ja pääsee taas omaan asuntoon- ehkä pienet lainat niskassa mutta 100% tyytyväisenä.
Jos olisikin mahdollista valita omat naapurinsa, silloinhan olisi aivan sama laittaako rahat vuokraan vai lainaan, mutta valitettavasti en ole vielä siinä iässä että voisin hakea senioriasuntoa!Tyydyn siis kuuntelemaan veteen kusemista,lasten kirkumista,koirien haukkumista,kissojen mouruamista,bassonjytkettä,pajaviritettyjä autonrotiskoja,norsukävelyä,ovien paiskomista,nyrkin ja hellan välisen mekastusta, juovuksissa olevien jorinoita ja muuta normaalia (vuokra)kerrostaloelämistä.
niin totta.
Loistava kirjoitus!!!
Puutun itse noihin vuokriin.Rupeaa olemaan ainakin vuokrataloilla(mik) vuokrat aika törkeitä.Ja 2 kertaa vuodessa kun nostetaan vielä muutamalla kympillä.Ei ole järkeä!!!
Kaverillani on noussut vuokra 2,5 vuoteen 180e, reilu tonni mummoja!!!
Itse asun yksityisellä vuokralla ja vuokrani ei ole noussut pariin vuoteen.Mut onhan siinä se riski et joutuu lähtee kun määräys tulee.
Ja sen sanon et tälleen jos jatkuu kovin pitkään niin EI hyvää seuraa.
Itse olen asunut mikkelissä vuokralla ns pahamaineisessa kaupunginosassa ja koin sen silloiselle elämäntilanteelleni sopivaksi! en häiriintynyt muista ja tuskinpa minäkään kenellekkään olin häiriöksi! Kerrostaloasuminen ei vaan ole minua varten! Ostin omakotitalon enkä ole katunut hetkeäkään! Ne ns ylimääräset työt eli pihan puhd., lumen kolaamiset jne ovat ihan hyvää hyötyliikuntaa. Eipä tartte käydä kuntosalilla ja maksella kalliita jäsenmaksuja! Ja tänä päivänä vuokrat ovat niin sikakorkeita, että en ymmärrä miksi maksaa tyhjästä kun voi maksaa omaa?? Asuin yksiössä ja maksoin silloin vuokrana saman määrän minkä nyt maksan kuukaudessa asuntolainaa!!!!! tietty ymmärrän jos työtön tai opiskelija niin eipä sitä paljon asuntoja/taloja ostella mutta eivätpä he maksa itse täysiä vuokriakaan...
jäävän perinnön.^
Me lapsettomat asumme mielellään vuokra-asunoissa.
Pankin torpparina lyhyen sairaan elämän aikana ei kannata olla. Puhun siis yksinelävästä lapsettomasta aikuisesta ihmisestä.
Nuoret joilla on ammatti, lapsia, ja perintöjä aikanaan tulossa on helppo ottaa lainaa.
Ja tottakai kannattaa ottaa lainaa, ja tarjota lapsilleen mielekäs asuinympäristö, ja ennenkaikkea sivistyneet naapurit. !!
Niin siis kun ostin talon olin sinkku, nainenpa vielä :) yksin asuin 5 vuotta, nyt naimisissa ja pieni vauva eli lapseni perii tämän talon jos silloin vielä tämä ko talo on minulla! Jos olisin kuollut aikasemmin olisi omaisuuteni mennyt hyväntekeväisyyteen ihan sen takia, että en halua sukulaisilleni mitään...