Minulle ihmissuhteiden luominen on aina ollut vaikeaa. Olen on jo lapsuudesta, kouluajoista alkaen vetäytynyt muiden seurasta kun itsessä on ollut jotain vikaa ettei kelpaa muiden joukkoon (siis kun tulee muiden "päähänpotkimaksi") ja nyt edelleen nuorena aikuisena olen täysin yksin. Jotenkin lapsuuden huonoista kokemuksista on jäänyt tunne siitä että olen todella huono ja mihinkään kelpaamaton ja tunne siitä ettei muihin ihmisiin voi luottaa ollenkaan. Miten syvälle voivatkaan haavat jäädä sieluun.
En ymmärrä miten muut ihmiset kykenevät luomaan ystävyyssuhteita, miten he kykenevät löytämään seurustelukumppanin jne. Mahdotonta minulle.
En ymmärrä miten muut ihmiset kykenevät luomaan ystävyyssuhteita, miten he kykenevät löytämään seurustelukumppanin jne. Mahdotonta minulle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toi riippuu aika monista tekijöistä, niin itsestään kuin siitä minkälaisiin ihmisiin tutustuu.. Jotkut tutustuvat helpommin toisiin ja taas ovat luonteltaankin semmoisia ja sitten saavat helposti ystäviä... Toiset taas eivät tunnu saavan ystäviä oikein millään...
Omalla itsellä on tietysti merkitystä ja yleensä iälläkin.. Sillä varsinkin ns. "vanhemmat ihmiset" eivät välttämättä edes halua samalla lailla ystäviä kuin nuoremmat... Et silloin etsitään enemmän vain sitä seurustelukumppania ja sitten taas pienetkin seikat ensivaikutelmassa voivat vaikuttaa siihen ettei haluta tutustua toiseen ihmiseen...
Netistähän aika hyvin monet löytävät seuraa ja varmasti sinäkin voit löytää, mutta on siinäkin omat ongelmansa.. Nimim. "kovasta yrityksestä huolimatta vähän yhteydenottoja".
Tekstisi oli kuin omasta päästäni. Itse vaikutan parantumattomalta tuossa asiassa. Toivonkin että saan kuolla pois, en jaksa elää näin ala-arvoista elämää kauan.