vaikka on aamu
mä oon kuin haamu
taivaalla loistaa
puolikuu
sua taas mietin
juupajuu
oisippa tässä
mua herätämässä
taivaalla loistaisi
puolikuu
poskellani tuntisin
sun suloisen
suun
mä oon kuin haamu
taivaalla loistaa
puolikuu
sua taas mietin
juupajuu
oisippa tässä
mua herätämässä
taivaalla loistaisi
puolikuu
poskellani tuntisin
sun suloisen
suun
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos ! Kiva heräillä pakkasaamuun tuollaisen runon kanssa :)
minun mielestäni oli. Kaunis, mutta surumielinen.
Jollakin muullakin alkoi aamu sitten surkeasti.
mut minusta tuo tarina antoi vielä aiheen toivoa, että "hän" voisi joskus ollakin siinä vierellä taas :) Niin kauan kun on elämää, on toivoa...
Kyllä niin kauan kun on elämää on toivoa, sen minä sanon.
Siihen kannattaa uskoa, hienoa että sinulla on elämänuskoa jäljellä. Sitä tarvitaan.
Liian moni antaa periksi.