Kun niin kovasti on Ihoden bensa-asemaa täällä hyväksi murkinointipaikaksi kehuttu, otin minäkin Morris Marinan ohuen lumipeitteen alta ja päivän paaston jälkeen auton keula kohti Ihodea.
Matka sujui mukavasti, kunhan moottori lämpeni sen verran, että näin huurteen takaa ulos.
Perille saapuessani baarin edessä oli joku turistilinjuri. josta purkautui tärkeän näköisä, värikkäisiin toppatakkeihin pukeutuneita miekkosia. Olivat moottrilehtien toimittajia ja perin kiinnostuneita Morris Marinastani. Latelin peräkkäin osaamani ulkomaankieliset sanat ja käsimerkkejä käyttäen näytin meneväni baariin syömään. Ja herkullinen liharuoan tuoksu hiveli sieraimiani astuessani peremmälle. Maksoin kassalla ja eikun seisovan pöydän kimppuun. Ensin kampesin kaksi kukkuralautasellista salaattipöydästä, jossa oli sen seitsemää sorttia (Suoraan paikallisilta tuottajilta, biodynaamisesti tuotettua, ilman turhia välikäsiä, suoraan tuottajalta kuluttajalle)
Leipää sai siihen tykö, tuoretta, tummaa ja vaaleaa. Ja sitten liharuoan kimppuun! Matustelin kiireettä wieninleikkeitä ja perunamuussia. Otin vielä lisääkin. Ja päälle hyvät Presidentti-kahvit. Munkinkin olisi siihen saanut kylkiäisenä, mutten kertakaikkiaan jaksanut. Tyytyväisena ajelin kohti Raumaa ja totesin, että hinta laatu-suhde oli todella mitä parhain.
Matka sujui mukavasti, kunhan moottori lämpeni sen verran, että näin huurteen takaa ulos.
Perille saapuessani baarin edessä oli joku turistilinjuri. josta purkautui tärkeän näköisä, värikkäisiin toppatakkeihin pukeutuneita miekkosia. Olivat moottrilehtien toimittajia ja perin kiinnostuneita Morris Marinastani. Latelin peräkkäin osaamani ulkomaankieliset sanat ja käsimerkkejä käyttäen näytin meneväni baariin syömään. Ja herkullinen liharuoan tuoksu hiveli sieraimiani astuessani peremmälle. Maksoin kassalla ja eikun seisovan pöydän kimppuun. Ensin kampesin kaksi kukkuralautasellista salaattipöydästä, jossa oli sen seitsemää sorttia (Suoraan paikallisilta tuottajilta, biodynaamisesti tuotettua, ilman turhia välikäsiä, suoraan tuottajalta kuluttajalle)
Leipää sai siihen tykö, tuoretta, tummaa ja vaaleaa. Ja sitten liharuoan kimppuun! Matustelin kiireettä wieninleikkeitä ja perunamuussia. Otin vielä lisääkin. Ja päälle hyvät Presidentti-kahvit. Munkinkin olisi siihen saanut kylkiäisenä, mutten kertakaikkiaan jaksanut. Tyytyväisena ajelin kohti Raumaa ja totesin, että hinta laatu-suhde oli todella mitä parhain.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Paljon ajavalle hyvä kahvi on ehdoton edellytys. Ja munkki tulee otettua kanssa, kun ovat aina tuoreita.
Jos on niin sinne minäkin aina Scanian nokan käännän kun olen matkalla paperilastissa Raumalle tai Kaoliinilastissa kotinurkille. Sieltä saa edullisesti aina mahan täyteen eikä tarvitse jäädä nälkää kärsimään. On se vaan kumma paikka kun se hevonenkin jaksaa vuodesta toiseen siinä tien vieressä kulkijaa kutsua palalle eikä milloinkaan ole tarvinnut pettyä.
Se hevonen on betonia, kyllä se kestää. Mutta ei sovi unohtaa, että siellä on vielä Suomen ainoa käytössä oleva 20 pennin pajatso. Itse pelaan aina purkillisen 20 pennisiä, jos ei ole jonoa. Yleensä kyllä on. Niin ja jukeboksissa on kolme Mona-Caritan kappaletta. Niitä tulee soitettua aina käydessä.