Olenko ainut sinkku keski-ikäinen, jolla on joskus yksinäistä? Lapset on tietysti ja jokunen tuttava, mutta kovin on yksinäistä välillä.
Voisi tietysti lähteä milloin minnekin, mutta ei viitsi yksin lähteä aina. Sukulaiset on Suomessa.
Voisi tietysti lähteä milloin minnekin, mutta ei viitsi yksin lähteä aina. Sukulaiset on Suomessa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja yksin, niin yksin - ei edes lapsia. Sukulaiset ovat (onneksi) Suomessa.
kyllä itseni tunnen.
Käyn yksin teattereissa, konserteissa, shoppailemassa, jopa syömässä ulkona.
Etkö ole pystynyt hankkimaan ystäviä uudesta kotimaastasi??
Olen keski-ikäinen,eronnut, lapseton, olen asunut yli 30 vuotta ulkomailla, ja minulla on laaja ystävä-ja harrastuspiiri, johon ei kuulu suomalaisia.
Entisiä suomalaisia ystäviä tai koulukavereita en paljoa tapaile,eikä edes enää kiinnosta pitää yhteyttä: olemme "kasvaneet erilleen" kuten sanotaan niin osuvasti.
En kaipaa todellakaan mitään Suomesta, enkä aio koskaan palata sinne.
Joskus ihmettelen näitä pirteitä vakiovastauksia.
Riippuu missä maassa on. Esim eikö Amerikassa ole ihan eri systeemi kuin muualla?
Jos sinulla ystäviä vaikka millä mitalla, niin tämä tiedusteluni ei nyt ollut sinulle, eikä tarvitsisi tulla syyllistämään...
Joulun ja Uuden Vuoden aikana on vain yksinäistä monella keski-ikäisellä sinkkusiirtolaisella. Se on ihan tutkittu juttu, väitä mitä sitten väität!
Sitten kun tulee arki ja työt, niin ei ole enää niin paljoa.
Minusta olisi ihan jännä palata Suomeen esim puoleksi vuodeksi ja tapailla entisiä koulukavereita. Suomalaiset on tosin huonoja pitämään yhteyksiä. Olen todennut sen monta kertaa
.
Toiset eivät aina ymmärrä että emme ole samasta muotista.Enitsekään jaksa riekkua kapakoissa tai shoppailemssa ja pälättämässä jossain sisäänlämpiävässä "harrastajaporukassa"tyhjänpäiväisyyksiä lauman johtajan viedessä sakkia.Mukavampaa olisi henkevässä seurassa keskustella laaja-alaisesti asioista mutta kun se ei aina sinkuilta suurina juhlapyhinä onnistu kun sukujuhlat menee ohi.Ihmisten pariin vaan ilman suruja niin kyllä sieltä samansieluisiakin löytyy....
Kirjat voivat ajaa myös asiaa.
Muistan kun muutin nykyiseen taloon siinä 30 vuotta sitten. Pyydettiin kylään ja naapurin rouvat oli siellä. Mutta kun se oli vaan yhtä juoruilua, jonkun aikaa kävin ja kuuntelin. Sitten rupesin lukemaan kirjoja.
Tavallaan kirjat ja lehdet ovat ottaneet naapurien paikan. Tiedän aika monta asiaa, lueskelin maailman politiikkaa, menin sitten kansanopistoon lukemaan milloin mitäkin. Siellä oli ihmisiä. Kuitenkin eräs juttu on kumma, että vaikka kurssin jälkeen vaihdetaan puhelinnumeroita, niin harvoin ottavat yhteyttä.
Sama on naimisissa olevien kanssa. Viikonloput viettävät perheen parissa. Sinkku ei oikein sovi kuvioihin. Tietysti voisi ottaa enemmän itsekin yhteyttä, mutta jotenkin odottaa että vuoronperään. Voi olla kyseessä myös se että ihmiset ovat nykyisin itsekkäämpiä. Muistan kun koulussa aikoinaan opetettiin että sunnuntaisin pitäisi käydä sairaitten ja yksinäisten luona.
Aikoinani tosiaan soittelin itse yksinäisille, mutta sitten on jäänyt. Ne yksinäiset eivät puolestaan soittele. Eli olkoot!
Viihdyn oikeastaan hyvin yksinäni, saan tehdä ihan mitä itse tykkään ja ei tarvitse kuunnella kenenkään narinoita ja sairauskertomuksia.
Lomatkin menee mukavasti yksin. Ajelen ympäri Eurooppaa ja Suomea, telttailen ja uin ja käyn tapailemassa entisiä tuttavia yksin.
Miten sukulaiset ja kesäpaikka ?
Et ole siis suomalainen enään ?
Osui sattumalta kohdalle oheinen ranskankielinen artikkeli, jonka mukaan noin 8%:lla flaameista ei ole ystäviä.
Flaameilla on ko. haastattelun mukaan keskimäärin seitsemän ystävää, joskin läheisiksi / parhaiksi sellaisiksi he laskevat keskimäärin 2,5:
- http://www.7sur7.be/7s7/fr/1520/Sexe-Relations/article/detail/593418/2009/01/06/Pres-d-un-Flamand-sur-dix-n-a-pas-d-amis.dhtml
No niin, lauantai-ilta.
Eniten ihmettelen niitä entisiä Suomen kavereita. Tietävät että olen muuttanut ulkomaille, mutta vähät välittävät.
Pitävät yhteyttä, jos itse on aktiivinen, muuten eivät.
Muistan kun otin puhelimen töpselin pois seinästä lauantai-iltana. Ai miksi? Siksi että ei pettyisi kun kukaan ei soita.
Nykyisin ei haittaa enää. On tottunut että on yksin viikonloput ja että kukaan ei soita. No, tietysti joskus, mutta harvoin.
Minun juhla-aikaa on kesälomat kun ajelen yksin autolla ympäri maita ja mantuja, telttailen ja käyn eri paikoissa. Taloudellisesti pärjäilen ja on vapaa työ. En ole haikaillut kenenkään miehen perään enää, mikä on ollut vapauttava tunne. Ei tarvitse tuntea enää niitä sydänsuruja. Olen tosiaan keski-ikäinen sinkkusiirtolainen, kohta vanhuus häämöttää. Olen suhtkoht terve ja ikäistäni nuoremman näköinen, olen optimisti ja viihdyn oman itseni kanssa.