Hiljalleen allekirjoittaneesta on alkanut tuntua kuin olisi kaiken nähnyt. Pystyn osoittamaan trendejä mangasta ja tuntuu kuin tuottaisin paremman käsikirjoituksen kuin nykyiset mangakat useimmiten tarjoavat. Itsepetosta. Tietysti. Mutta epäilemättä jokainen mangan tai animen harrastaja ajattelee kuten minä, ainakin kerran uransa aikana.
Kertokaa milläisen sarjan Te käsikirjoittaisitte, mikäli saisitte päätösvallan. Onko ajatusteni taustalle tukea? Kuulunko vain pieneen vähemmistöön?
Yksinkertaisesti. Tahdon lukea / tuottaa sarjan, joka säilyttää hyväksihavaitut ydinelementit (tuskin niitä suotta monistetaan), mutta toteuttaa muutoksia jotka kuitenkin mullistavat koko sarjan. Kenties jopa muuttavat genreä.
Yleensä, ja tässä kodin heristelen toruvasti sormea opettajan viisaudella: Vaikka sankari nössö onkin, hänen psyykeen vahvuutensa saa erikoisjoukot vihreäksi kateudesta. Itseasiassa. Sankaria rienataan taukoamatta ja vuorokauden ympäri (ainakin animetoteutuksen kannalta erityisen hyvänä esimerkkinä mainittakoon Yumerian ensimmäiset jaksot, todennäköisesti loputkin).
Suoranaiset rienauksen ohella ei tietenkään saa unohtaa tiedon pihtaamista, manipulointia ja harhaanjohtamista. En tiedä teistä, mutta kohdaltani kiinnostus sammuisi kyllä samassa hetkessä, mikäli tyttö/organisaatio yms. manipuloimisesta kiinni jäisi.
Kyseinen klisee turhauttaa eniten ainakin allekirjoittanutta. Oi miksi? Oi miksi sankari säilyttää kiinnostuksensa? Todistaahan Pablovin koiratkin behaviorismin täyslaidallisen voimalla, että elävät olennot oppivat väistämään tuskaa aiheuttavia ilmiöitä, tilanteita ja olentoja. Kliseen sankarilta pyydetään korkeintaan anteeksi tai tehdään jotain yhtä merkittävää (käytöstä oikeasti ei muuteta). Miksi? Miksi mitättömän pieni ele pyyhkii maagisesti psyykeen puhtaaksi.
Tässä kliseessä minua ei korpea sankarin pahoinpiteleminen. Sankarin ikuinen sarjasta toiseen toteutuva superpsyyke (tai typeryys) tietenkin häiritsee. Todella allekirjoittanutta kuitenkin turhauttaa haaskattu juonikehityksen mahdollisuus. Evangelion esitteli psyykkeeltänsä heikon (vaiko sittenkin normaalin) sankaripojan. Mitä tapahtui? Sarjasta tuli klassikko!
Missä ovat sarjat, joka tarttuvat sankarin kiusaamiseen? Sarjat jotka toteavat: Mieli kasvaa ja muuntuu! Ihminen kehittyy. Missä on mangaka, joka lausuu: Tämän mangan sankari ei varmasti enää vilkaisekaan alastonta naisvartaloa (taustalla kolme tajunnan menetystä, puuhun solmiminen silmäsiteen kera ja muutoin vain yhteisymmärryksessä toteutettua pahoinpitelyä). Tässä animessa sankarin manipulointi lipsahtaa yli. Manga kasvaa ja muuntuu. Sankari muuntuu nörtistä, nörtiksi joka keskittyy vain [täytä hirviö tai kehityksen kohde kuten pikajuoksu tähän] toteuttamiseen.
Tylsää? -Ei, mangaka ärjähtää. Pääjuonen ohella mielenkiintoista on tutkia kuinka sankarin läheiset suhtautuvat muutokseen. Muuttuuko heidän suhtautuminen sankaria kohden. Murtuuko tiivis tyttöporukka (haaremi-genre) silloin kun sidoshahmo katoaa? Kuka syyllistää ketä? Tai. Pyöräytetään sarja joltain osin päälaelleen. Mikäli sankaria on potkittu, [juoni/tapahtuma yms. tähän] sankaria ryhdytään käsittelemään varoivaisesti kuin lasiastiaa. Syitä kyllä keksii jokainen!
Toisin sanoen: Jotakin hiukan erilaista tahdon lukea. Mangaa, joka kuitenkin säilyttäisi peruselementit, jotka japanilaisesta sarjakuvasta ovat suositun tehneet. Haaremit, väkivalta, fanipalvelu, väkivaltaiset supernaiset, mielikuvitukselliset maailmat ja vielä mitä? Kaikki säilykööt, mutta tuoreemmalla otteella toteuttaen. Rohkeudella asettua rajalle, mutta ei aina sitä ylittäen. Rajattamisella.
Kertokaa milläisen sarjan Te käsikirjoittaisitte, mikäli saisitte päätösvallan. Onko ajatusteni taustalle tukea? Kuulunko vain pieneen vähemmistöön?
Yksinkertaisesti. Tahdon lukea / tuottaa sarjan, joka säilyttää hyväksihavaitut ydinelementit (tuskin niitä suotta monistetaan), mutta toteuttaa muutoksia jotka kuitenkin mullistavat koko sarjan. Kenties jopa muuttavat genreä.
Yleensä, ja tässä kodin heristelen toruvasti sormea opettajan viisaudella: Vaikka sankari nössö onkin, hänen psyykeen vahvuutensa saa erikoisjoukot vihreäksi kateudesta. Itseasiassa. Sankaria rienataan taukoamatta ja vuorokauden ympäri (ainakin animetoteutuksen kannalta erityisen hyvänä esimerkkinä mainittakoon Yumerian ensimmäiset jaksot, todennäköisesti loputkin).
Suoranaiset rienauksen ohella ei tietenkään saa unohtaa tiedon pihtaamista, manipulointia ja harhaanjohtamista. En tiedä teistä, mutta kohdaltani kiinnostus sammuisi kyllä samassa hetkessä, mikäli tyttö/organisaatio yms. manipuloimisesta kiinni jäisi.
Kyseinen klisee turhauttaa eniten ainakin allekirjoittanutta. Oi miksi? Oi miksi sankari säilyttää kiinnostuksensa? Todistaahan Pablovin koiratkin behaviorismin täyslaidallisen voimalla, että elävät olennot oppivat väistämään tuskaa aiheuttavia ilmiöitä, tilanteita ja olentoja. Kliseen sankarilta pyydetään korkeintaan anteeksi tai tehdään jotain yhtä merkittävää (käytöstä oikeasti ei muuteta). Miksi? Miksi mitättömän pieni ele pyyhkii maagisesti psyykeen puhtaaksi.
Tässä kliseessä minua ei korpea sankarin pahoinpiteleminen. Sankarin ikuinen sarjasta toiseen toteutuva superpsyyke (tai typeryys) tietenkin häiritsee. Todella allekirjoittanutta kuitenkin turhauttaa haaskattu juonikehityksen mahdollisuus. Evangelion esitteli psyykkeeltänsä heikon (vaiko sittenkin normaalin) sankaripojan. Mitä tapahtui? Sarjasta tuli klassikko!
Missä ovat sarjat, joka tarttuvat sankarin kiusaamiseen? Sarjat jotka toteavat: Mieli kasvaa ja muuntuu! Ihminen kehittyy. Missä on mangaka, joka lausuu: Tämän mangan sankari ei varmasti enää vilkaisekaan alastonta naisvartaloa (taustalla kolme tajunnan menetystä, puuhun solmiminen silmäsiteen kera ja muutoin vain yhteisymmärryksessä toteutettua pahoinpitelyä). Tässä animessa sankarin manipulointi lipsahtaa yli. Manga kasvaa ja muuntuu. Sankari muuntuu nörtistä, nörtiksi joka keskittyy vain [täytä hirviö tai kehityksen kohde kuten pikajuoksu tähän] toteuttamiseen.
Tylsää? -Ei, mangaka ärjähtää. Pääjuonen ohella mielenkiintoista on tutkia kuinka sankarin läheiset suhtautuvat muutokseen. Muuttuuko heidän suhtautuminen sankaria kohden. Murtuuko tiivis tyttöporukka (haaremi-genre) silloin kun sidoshahmo katoaa? Kuka syyllistää ketä? Tai. Pyöräytetään sarja joltain osin päälaelleen. Mikäli sankaria on potkittu, [juoni/tapahtuma yms. tähän] sankaria ryhdytään käsittelemään varoivaisesti kuin lasiastiaa. Syitä kyllä keksii jokainen!
Toisin sanoen: Jotakin hiukan erilaista tahdon lukea. Mangaa, joka kuitenkin säilyttäisi peruselementit, jotka japanilaisesta sarjakuvasta ovat suositun tehneet. Haaremit, väkivalta, fanipalvelu, väkivaltaiset supernaiset, mielikuvitukselliset maailmat ja vielä mitä? Kaikki säilykööt, mutta tuoreemmalla otteella toteuttaen. Rohkeudella asettua rajalle, mutta ei aina sitä ylittäen. Rajattamisella.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mitä ihmeen paatosta tää sun tekstis enimmiltään oikein on. Hyvä jos edes pointin tajusin.
En voi auttaa(valitettavasti hakemasi mangan idea ei sytyttänyt sieluani laulamaan), mutta oli ihan pakko ihmetellä kummallista kirjoitustyyliä :D
Aivan liian laiska kyllä olen. Täytyy koittaa ottaa opiksi ja jäsentää paremmin. Pelkäänpä, että olen sellaiseen hiukan liian laiska (ja ehkäpä kiireinenkin).
Häpeämätöntä paatosta, mutta kuten Aldous Huxley on todennut: Ne jotka uskovat olevansa aina ja yksinomaan oikeassa ovat niitä, jotka saavat jotain aikaan. Älä kirjoita jotain kaikille, vaan mannaa muutamalle. Tältä pohjalta lähden, edes väittämättä että totuuteni on ainoa oikea.
Mielipiteesi ei lainkaan yllätä, muutoinhan manga ei toistaisi itseään (minun mielestäni) ehkäpä muutaman kymmenen sarjan kokemuksella. Viisaampia täällä varmasti siis on, mutta kyllä noistakin jo alkaa linja seljetä. Olisi muuten mukava tietää kirjoittajan kokemuspohjasta. Minua eivät nykyiset teokset häirinneet ensin lainkaan. Mutta kun tulva ei vain loppunutkaan, olen kohta hukkumassa! Ehkäpä intosi sammuu tai muuttuu uudelleen suuntautuu ajan myötä?
Puolivalmista käsikirjoitusta en näe järkeväksi hahmotella. Sellainen vaatisi kohtuuttomasti aikaa ja olisi aivan turhanpäiväinen tekele. Tuotteet menestyvät perustan varassa (jos perusta on oikea). Käytäntöä voidaan sitten soveltaa kuinka vain useammankin teoksen verran. Katso nykyistä manga genreä ja huomaa kuinka yhtä tai muutamaa oivallusta sovelletaan koko alalla!
Henkilökohtaisesti tahdon löytää innovaatioita, rajoille asettumista, mutta säilyttää vanhan arvokkaan perinnön.
Mutta minkäläista asetelmaa / juonikaarta tahdot katsoa animen puolelta. Vai kolahtaako nykyinen tarjonta täysin? Mitään muuttamatta? Nykytuontannosta toki löytyy makuuni miltei täydellisiä helmiä. Esimerkiksi Noir, Gunslinger girl, Fruit in basket, Evangelion (ensimmäinen puolikas). Kaiken julkisuuden jälkeen miltei hävettää miltein myöntää naruto (tosin ei jakso kerrallaan katsottuna).
No näköjään en sittenkään tajunnut, mitä edellisellä viestilläsi hait :D Kun sun tyyliis tottuu, niin ihan asiaahan taidat jutella.
Kokemuspohjasta kyselit, joten kerronpa selanneeni itsekin useamman vuoden animen ja mangan maailmassa ja on katsottu ja luettu varmaan vähän kaikenlaista.
Löytyy mm. narutoa, fruits baskettia, death notea, inuyashaa(voi hitto), ranmaa, evangelionia, hellsingiä, ghibli-leffoja, marmalade boyta, rose of versaillesia, higurashi no naku koro nia, lovelessia, maison ikkokua, emmaa, azumangaa, ourania, poe no ichizokua, lainia ja niin edelleen.
Enimmäkseen kai tyttöjen juttuja. Kaikista noista tykkäsin. Ainakin aluksi^^'
Ymmärrän mitä meinaat. Monet sarjat junnailee samoja juonikaaria ja samanlaisia hahmoja. Enpä oo jostain syystä viime aikoina onnistunut löytämään mitään kovin kiinnostavaa nykyisen tarjonnan puolelta.
Enpä oikein tiedä, millainen asetelma sytyttäisi. Ainakin sen täytyy olla jotain, mihin ei ole vielä törmännyt tai joka ei ainakaan ole ihan ennalta-arvattavaa ja tylsää.
Jos toivoa voisin, niin haluisin sarjan, jossa olisi:
-historiaa(ei mitään rokokoo-kulisseihin aseteltua fantasia-larppailua, vaan ees suht. paikkansapitävää ja uskottavaa)
-romantiikkaa(valitettavasti se koukuttaa aina, jos kyseessä on toivoton rakkaus)
-kiinnostava ja koukuttava juoni ja tarinassa alku, keskikohta ja loppu, jotka kaikki pelaa yhteen niin ,että sarja kestää sen 24 jaksoa max.
-monipuoliset hahmot jotka ei välttämättä ole täydellisiä(eli ne saa kyllä yllättää ja pänniä).
-piirrosjälki sais olla semmoista wanhaa(olen hurahtanut 60-70-luvun sarjojen kiharakutrisiin tyttöihin ja poikiin) ja taiteellista ilmaisua sisältävää(??).
Niin, ja hahmoista ei löytyisi yhtä ainutta komeaa jäyhistä tai söpöä tyttöpoikaa tai tyhmää söpötyttöä, joka ei ole mukana muusta syystä kuin että kaikilla olisi jotain kivaa ihkuteltavaa. Ihan liian monen kattomani sarjan kantava voima oli se yksi ihkutettava, jonka takia turhaa ja tyhmää sarjaa tahkosi jaksosta toiseen -__-
Voisi lukea suosiolla romaaneja noiden toiveiden perusteella varmaan, mutta niissä ei olis niitä candy candy-hahmoja esiintymässä..!
Minua raivostuttaa monen mangakan mielikuvituksen puute tärkeissä elementeissä kun sarjaa rakennetaan. Esimerkiksi Sailor Moon olisi ollut loistavaa luettavaa, jos sitä ei olisi pilattu klisheillä:
* Hahmojen nimet ovat luokkaa Matti Meikäläinen.
* Kolme talismania ovat samat, mitä Japanin tarustosta löytyy (Amaterasun aarteet)
* Rakkaus kukistaa kaiken ja saa lisävoimia jopa silloin kun tilanne on aivan toivoton (ystävät ja rakastetut kuolleet jne.)- logiikan puute siis.
Jne.
Kaiken tuollaisen voisi antaa anteeksi jos samaa ei olisi edes pienissä määrin jokaisessa kiinnostavassa sarjassa. Päähenkilö ottaa vaan turpiinsa henkisesti tai fyysisesti kerta toisensa jälkeen, on saamaton nössö tai täydellisen epäkiinnostava- ja silti hänestä on tehty SE HENKILÖ, se yksi jonka varaan koko tarina rakentuu. Huoh. Miksi ihmiset ostavat tuollaista moskaa?? Sarja toisensa jälkeen kopioi jo valmiita malleja, harvasta löytyy enää omaperäisyyttä.
Tutustu Sora Kake Girl -nimiseen animeen. sarja vaikuttaa lupaavalta (ensimmäinen jakso takana). Kuitenkin tyypillinen anime, jos Leopardin (miespäähahmo) persoona latistuuu tai jää jatkossa taka-alalle.
Itseäni miellytti erityisesti toistaiseksi ainoan miespäähenkilön/keinoälyn/robotin luonne. Pilaileeko mangaka sukupuolisterotypioiden kohdalla?
[...]"one of the more unique characters in recent memory, I’m finding myself wanting to watch more just to see what they do with this character." (http://otakureview.today.com)
Huomaa kuinka helppoa on tehdä ainutlaatuinen mieshahmo! Vaihda vain hänelle animetytön psyyke. Hahmona ei siis erityisen poikkeuksellinen, mutta lopputuloksena ainutlaatuinen! Mikseivät muut tätä temppua osaa?
Sääli, että Leonardin kiintoisa luonne hiukan tavallistui heti toisessa jaksossa. Onhan kuitenkin yhä suhteellisen erikoinen, joten odotellaan tulevaisuutta toiveikkaana.
Päivitetään tämä ketju, kun tätä sarjaa ensimmäisten jaksojen perusteella ehdin kehumaan. Lopulta tuote paljastui kelvolliseksi, mutta kuitenkin tusinapullaksi. Leobard ei säilynyt persoonallisena hahmona (ainakaan ensimmäiseen jaksoo verrattuna). Juonenkäänteet eivät kovin yllätyksellisiä ollut. Yllätyksetön yllätys, eli juonen käänteet tuntuvat kuin jokainen mangaka lukisi samaa oppikirjaa. "Erilainen idea", erilainen juoni, mutta tuntuma on kovin tuttu.
Virkistävä oli päähenkilön sisko, mutta tältä osalta juonta ei ikävä kyllä lähdetty kehittämään. Hän taisi jäädä hiukan väärinkohdelluksi hahmoksi.