Raskaus ja ylipaino

Tutkimusten mukaan ylipaino on suuri riski lapselle: http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Äidin ylipaino on merkittävä riski raskaudelle/HS20070120SI2YO04ri6?ref=rss

Yleensä kovin ylipainoisilla ei tapahdu edes ovulaatiota. Eli raskautuminen on hankalaa. Lapsettomuushoitoja ei anneta ylipainoisille ennenkuin laihduttavat.

Useimmat vakuutusyhtiöt eivät anna vakuutusta vauvalle jonka äiti ylipainoinen.

Olen miettinyt samaa asiaa... Minulla on bmi 28 eli olen "lievästi ylipainoinen", kunto ei ole kovin hyvä, ja ikää on kohta 35 vuotta.

Meillä on jo kaksi kouluikäistä lasta. Noiden raskauksien aikana olin hoikka, ja raskaudet sujuivat hyvin. Nyt kun kiloja on kertynyt, mietityttää, että pitäisikö yrittää raskautta nyt vai laihduttaa ensin.

Olen sillä kannalla, että muutan elämäntapojani nyt ensin, ja vasta puolen vuoden kuluttua (sitten kun muutama kilo on lähtenyt ja kunto kasvanut) alamme yrittää lasta. Saan tästä vauva-ajatukseta motivaatiota laihduttamiseen!

Mitä jos sinäkin kokeilisit laihduttamista ja elämäntaparemonttia ensin?

Lihavuus ja naisen lisääntymisterveys
Duodecim
2000;116(5):495-501

Aila Tiitinen, Aila Rissanen ja Pertti Mustajoki


Lihavuus aiheuttaa naisen lisääntymisterveydelle monia vaaroja. Melko vähäinenkin (alle 10 %) laihdutus vähentää näitä ongelmia. Ylipainoisten tyttöjen kuukautisten alkamisikä on yleensä normaali, mutta erityyppiset kuukautiskierron häiriöt ovat heillä yleisiä. Munasarjojen monirakkulatauti on oireyhtymä, jonka merkkejä ovat ylipaino, kuukautishäiriöt, akne, liikakarvoitus ja lapsettomuus. Ylipainoisten naisten hedelmällisyys on heikentynyt, ja tässä suhteessa vyötärölihavuus on haitallisempaa. Lapsettomuuden hoitojen tulokset ovat huonommat riippumatta lapsettomuuden taustasta, jos naisella on selvästi ylipainoa. Raskauden alkaessa on lihavalla naisella odotettavissa lisäongelmia. Näyttää siltä, että keskenmenot ovat yleisempiä selvästi ylipainoisilla. Pre-eklampsiaa, raskausdiabetesta ja synnytykseen liittyviä ongelmia esiintyy enemmän kuin normaalipainoisella. Menopaussi ei aiheuta lihomista, ei myöskään vaihdevuosien hormonikorvaushoito, mutta naisen paino nousee iän mukana. Ylipaino on hormoneista riippuvaisten syöpien vaaratekijä, esimerkkeinä rinta- ja kohtusyöpä.

Lihavuuden yleistyessä siihen liittyvät terveysongelmat näkyvät jokaisen lääkärin vastaanotolla. Niitä pystytään vähentämään, kun asioihin puututaan ajoissa. Ensisijaisia keinoja ovat jokapäiväisen ruokavalion korjaaminen ja liikunta. Lihavuuteen vaikuttavat perimä ja ympäristötekijät yhdessä. Ajatellaan, että lihavuus vaikuttaa munasarjojen toimintaan yleensä siihen liittyvän insuliiniresistenssin kautta eri mekanismeilla. Arvioitaessa painon vaikutusta lisääntymistapahtumiin on erotettava vyötärö- ja lantiolihavuus. Vyötärölihavuuteen liittyy enemmän endokrinologisia ja metabolisia muutoksia, ja se on terveyden kannalta haitallisempaa. Naisen paino nousee iän mukana, joten keskimääräisen synnytysiän noustessa ovat sekä lapsettomuusongelmat että raskauteen liittyvät komplikaatiot lisääntymässä. On muistettava, että ylipainon lisäksi sekä alipaino että erilaiset syömishäiriöt vaikuttavat naisen kuukautiskiertoon ja hedelmällisyyteen (Arojoki ja Anttila 2000). Tässä katsauksessa käsittelemme vain lihavuuden vaikutusta naisen lisääntymisterveyteen.

Lihavuuteen liittyvät hormonimuutokset
Lihavuuteen liittyy useita endokriinisia poikkeavuuksia (taulukko 1), mutta lihavuus johtuu hyvin harvoin endokriinisesta syystä. Cushingin oireyhtymään liittyy vartaloon keskittyvän lihavuuden lisäksi muitakin löydöksiä. Samoin hypotyreoosissa ja hypogonadismissa diagnoosiin johdattavat painonnousun lisäksi muut oireet. Munasarjojen monirakkulataudissa (PCO) laboratoriotutkimuksin todettavat hormonilöydökset ovat osa diagnostiikkaa. Munasarjojen rakenne on parhaiten nähtävissä emättimen kautta tehdyllä kaikututkimuksella. Munasarjat ovat suurentuneet, ja niissä on useita munarakkuloita helminauhamaisesti kapselin alla. Tavallisimmat verikokeissa todettavat muutokset ovat luteinisoivan hormonin (LH) tai insuliinin suurentuneet pitoisuudet. Lisääntynyt LH:n eritys ja insuliiniresistenssi sekä siitä aiheutuva hyperinsulinismi stimuloivat munasarjojen androgeenineritystä ja vähentävät sukupuolihormoneja sitovan globuliinin (SHBG) eritystä maksasta. Tämä aiheuttaa kroonisen anovulaation, joka taas huonontaa hypotalamus-aivolisäke-munasarja-akselin toimintaa. Noidankehä on valmis, ja painon nousu vielä pahentaa sitä (kuva 1). Painon vähentäminen korjaa monia PCO-oireyhtymään liittyviä hormonimuutoksia (Pasquali ym. 1989, Kiddy ym. 1992, Guzick ym. 1994). Välittäjänä on insuliiniresistenssin korjaantuminen. Insuliinipitoisuuden pienentyessä SHBG:n eritys maksasta lisääntyy ja verenkierrossa olevat vapaat estrogeeni- ja androgeenipitoisuudet pienenevät. Tämän seurauksena gonadotropiinien eritys normaalistuu, ja ovulatorinen kierto saattaa käynnistyä.


Lihavuuden vaikutus hedelmällisyyteen
Jo murrosikäisenä ylipainoisella tytöllä on odotettavissa aikuisiällä erityyppisiä kuukautishäiriöitä (Rich-Edwards ym. 1994). Nuoren naisen lihavuus ennustaa myöhemmän lapsettomuusongelman mahdollisuutta riippumatta siitä, onko ylipaino elintapoihin vai PCO-oireyhtymään liittyvä. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa korreloitiin 18-vuotiaana mitattua painoindeksiä (BMI) myöhempään hedelmällisyyteen (Rich-Edwards ym. 1994). Kun indeksi oli suurempi kuin 24, lapsettomuusongelman riski lisääntyi kaikissa painoryhmissä, kun vertailuryhmänä olivat naiset, joiden BMI oli 20–22. Painoindeksin ollessa yli 30 riskisuhde oli 2.7. Siis myöhemmän lapsettomuuden mahdollisuus oli lähes kolminkertainen nuorella lihavalla naisella. Heikentyneen hedelmällisyyden tiedetään liittyvän yleisemmin vyötärö- kuin lantiolihavuuteen. Kun hedelmöitymisen keskimääräinen mahdollisuus on 20–30 % kuukautiskiertoa kohden, niin jo 0.1 yksikön kasvu vyötärö-lantiosuhteessa on yhteydessä 30 %:n vähenemään hedelmöitymisen todennäköisyydessä (Zaadstra ym. 1993). Ylipainoisen naisen lapsettomuus johtuu useammin ovulaatiohäiriöstä kuin muilla lapsettomuudesta kärsivillä naisilla (Grodstein ym. 1994). Anovulaatioon liittyy epäsäännöllisiä kuukautiskiertoja, jopa amenorreaa. Yhtenä varhaisoireena voi olla kuukautisia edeltävä tiputteluvuoto tai pitkittyneet kuukautisvuodot.

Laihdutus auttaa lapsetonta naista
Australialaisessa tutkimuksessa 87 naista (BMI > 30) aloitti laihdutuksen, 67 jatkoi sitä ja loput 20 (keskeyttäneet) olivat verrokkeina. Paino pieneni hoitoryhmässä keskimäärin 10.2 4.3 kg ja BMI 3.7 1.6. Laihtuneista naisista 90 % alkoi ovuloida itsestään viiden kuukauden kuluessa. Painon keskimääräinen lasku oli heillä 6.5 kg. Naisista 52 (77.6 %) tuli raskaaksi, heistä osa hedelmöityshoidoilla, ja 45 (67 %) synnytti. Raskaaksi ei tullut (hedelmöityshoidollakaan) kukaan niistä naisista, jotka tupakoivat tai kävivät huonosti ryhmissä tai joiden BMI oli seurantaohjelman lopussa edelleen yli 40. Laihdutusohjelman keskeyttäneiden joukossa ei todettu yhtään raskautta, vaikka hedelmöityshoitoja jatkettiin (Clark 1998).

Maltilliseen laihdutusohjelmaan liitetty liikunta parantaa tulosta. Huber-Buchholzin ym. (1999) tutkimuksessa 18 lihavaa anovulatorista munasarjojen monirakkulataudista kärsivää naista aloitti kuuden kuukauden säännöllisen liikuntaohjelman, johon liitettiin maltillinen laihdutus (vain 2–5 % alkupainosta). Potilaiden ikä oli 22–39 vuotta ja BMI 27–45. Osa oli siis erittäin lihavia. Hoitojakson lopussa insuliiniherkkyys oli parempi, insuliinipitoisuuden paastoarvo oli pienentynyt ja puolet naisista oli alkanut ovuloida säännöllisesti.

Monessa muussakin tutkimuksessa on todettu laihdutuksen hyödylliset vaikutukset hormonitalouteen sekä ovulatoristen kiertojen käynnistymiseen ja raskauksien alkamiseen (taulukko 2). Raskaustulokset vastaavat hedelmöityshoidoilla saatavia raskaustuloksia: jos muita lapsettomuuden syitä ei ole, 5–10 %:n suuruinen painon lasku voi auttaa jopa puolta lapsettomista naisista.

Myös ennen suunniteltua hedelmöityshoitoa pitäisi ylipainoisen naisen pystyä laskemaan painoaan. Syyt ovat seuraavat: hormonihoito on helpompi toteuttaa ja hoidolla alkavan raskauden riskit ovat vähäisemmät. Lapsettomuushoitojen tulokset ovat huonommat lihavilla naisilla, ja hoitojen toteutus saattaa olla työläämpää. Ruotsalaisessa tutkimuksessa verrattiin BMI:n, painon ja vyötärö-lantiosuhteen vaikutusta hoidon onnistumiseen koeputkihedelmöityksessä. Keskivartalolihavuus huononsi selvästi hoidon tulosta, mutta pelkällä ylipainolla ei näyttänyt olevan vaikutusta (Wass ym. 1997). Ylipaino lisää munarakkuloiden kypsytyshoidossa tarvittavaa lääkemäärää ja pidentää stimulaation kestoa (McClure ym. 1992). Ei tiedetä, voidaanko pelkästään lääkeannosta suurentamalla kompensoida lihavuuden vaikutus ja näin saavuttaa normaalipainoisten raskaustulokset. Ylipainon epäedullinen vaikutus munasarjojen stimulaatiohoidon vasteeseen nähdään myös terveillä, hedelmällisillä munasolun lahjoittajilla (Söderström-Anttila ym. 1996), kun mittarina on gonadotropiinien kulutus.

Raskauden ja synnytyksen riskit
Lihavallakin naisella raskaus saattaa alkaa helposti tai se saadaan alkuun hedelmöityshoitojen avulla. Huomattavan ylipainoisen naisen raskaus on kuitenkin riskiraskaus, joka vaatii tavallista tarkempaa seurantaa. Lisääntynyt keskenmenojen riski liittyy ainakin munasarjojen monirakkulatautiin, mutta mahdollisesti myös tavalliseen lihavuuteen (Hamilton-Fairley ym. 1992). Monet raskaudenaikaiset komplikaatiot ovat ylipainoisilla yleisempiä: raskausdiabetes, raskaudenaikainen verenpaineen nousu ja pre-eklampsia ovat vähintään 2–3 kertaa tavallisempia kuin normaalipainoisilla (Gross ym. 1980, Edwards ym. 1996, Bianco ym. 1998). Myös yliaikaisuutta esiintyy useammin (Johnson ym. 1992).

Synnytysongelmat ovat yhteydessä naisen lähtöpainoon, ei niinkään painon nousuun raskauden aikana (Edwards ym. 1996). Synnytyksen hidastumisen tai pysähtymisen mahdollisuus on suurempi. Tästä syystä keisarileikkauksia joudutaan tekemään ylipainoisilla kaksinkertaisesti verrattuna normaalipainoisiin (Bianco ym. 1998). Myös synnytyskivun hoito voi olla ongelmallista, koska epiduraalipuudutukseen liittyy enemmän teknisiä ongelmia (Ranta ym. 1995). Haavainfektiot ovat todennäköisempiä lihavilla. Lihavuus lisää heti synnytyksen jälkeen esiintyviä virtsatieongelmia (Rasmussen ym. 1997). Hankalasta synnytyksestä voi myöhemmällä iällä seurata virtsainkontinenssi, jota ylipaino vielä pahentaa (Wilson ym. 1996).

Sikiön liian suuri koko (makrosomia) liittyy sekä naisen ylipainoon raskauden alkaessa että runsaaseen painonnousuun raskauden aikana (Edwards ym. 1996, Bianco ym. 1998). Joidenkin tutkimusten mukaan ylipaino lisää sikiökuoleman riskiä loppuraskaudessa (Cnattingius ym. 1998). Makrosomiaan liittyy myös vastasyntyneen ongelmia. Pitkittyneessä synnytyksessä sikiölle kehittyy helpommin hapenpuutetta, asfyksiaa. Joidenkin raporttien mukaan epämuodostumariski olisi suurempi äidin ollessa lihava (Waller ym. 1994). Syy on kuitenkin tuntematon.

Miten raskaus tai hormonihoidot vaikuttavat naisen painon kehitykseen?
Yleinen käsitys on, että raskaudet lisäävät naisen painoa. Eri tutkimuksien perusteella on arvioitu, että jokainen raskaus jättää naiselle noin 0.4–3.8 kg lisäpainoa (Rössner 1997), samalla vyötärö-lantiosuhde muuttuu epäedulliseen suuntaan (Smith ym. 1994). Suomessa riski on suurentunut vähän koulutusta saaneilla naisilla mutta ei akateemisen koulutuksen saaneilla (Rissanen ym. 1991). Runsas painonnousu raskauden aikana ennustaa kuitenkin paremmin myöhempää lihavuutta kuin ennen raskautta mitattava paino (Rössner 1997). Käsitys, että hormonihoidot voivat aiheuttaa sivuoireena painonnousua, on virheellinen. Nykyiset vähäestrogeeniset yhdistelmäpillerit eivät aiheuta merkittävää painonnousua; osa käyttäjistä lihoo, osa laihtuu käytön alettua (Roubinoff ym. 1995). Menopaussin yhteydessä tapahtuu jonkin verran muutoksia. Paino ei nouse merkittävästi, mutta selvempi muutos tapahtuu rasvan jakautumisessa. Rasvaa kerääntyy vatsaonteloon sisäelinten ympärille ja vyötärön seutuun. Tähän liittyvät menopaussissa tapahtuvat epäedulliset muutokset veren lipideissä sekä insuliiniresistenssin kehittyminen ja myöhempi sydän- ja verisuonisairauksien riskin lisääntyminen. Estrogeenihoito vaikuttaa näihin muutoksiin edullisesti: hormonikorvaushoito ei aiheuta painonnousua vaan voi jopa estää sen ja samalla vaikuttaa edulliseen suuntaan rasvan jakautumisessa (Kritz-Silverstein ja Barrett-Connor 1996, Chmouliovsky ym. 1999) sekä sydän- ja verisuonisairauksien riskin vähenemisessä (Tiitinen ja Tikkanen 1999).

Lihavan naisen syöpäriski
Rintasyöpä ja kohdun limakalvon syöpä ovat vaihdevuosi-iän ohittaneen naisen tavallisimpia syöpäkasvaimia. Niihin liittyy monia yhteisiä riskitekijöitä, joita yhdistää estrogeenivaikutus. Rasvakudos pystyy muuntamaan lisämunuaisen tuottamia androgeeneja estrogeeneiksi aromatisaation avulla. Täten lihavalla naisella, jolla on paljon rasvakudosta, esiintyy elimistössä selvä estrogeenivaikutus menopaussin jälkeenkin.

Kohdunrungon syövän riski on vähintään kaksinkertainen lihavilla naisilla (Bongain ym. 1998, Yliskoski ja Komulainen 1999). Ylipainoisten naisten kuukautiskiertoon liittyy yleensä normaali tai jopa suurentunut estrogeenipitoisuus, mutta anovulaatioiden takia heillä ei esiinny syklittäistä progesteronituotantoa. Postmenopausaalivaiheessa rasvakudoksen tuottamat estrogeenit vaikuttavat kohdun limakalvoon aiheuttaen sen paksuuntumista. Näiden tapahtumien seurauksena endometriumin hyperplasian riski on ylipainoisella naisella selvästi suurentunut (Weber ym. 1999). Kohdun limakalvon atyyppinen hyperplasia taas kehittyy hoitamattomana joka kolmannessa tapauksessa kohtusyöväksi. Erityisesti kohdun limakalvon syövän riski liittyy vyötärölihavuuteen (Elliott ym. 1990, Schapira ym. 1991), vaikka kaikki tutkijat eivät tätä havaintoa ole pystyneet vahvistamaan (Austin ym. 1991). Riskin lisääntyminen liittyy nimenomaan diagnoosin aikaiseen lihavuuteen. Onnistuneella laihduttamisella tämä riskin lisääntyminen voidaan välttää (Levi ym. 1992). Lihavien naisten kohtusyöpä on kuitenkin paremmin erilaistunut, harvemmin levinnyt imusolmukkeisiin ja uusii harvemmin, eli ennuste on parempi (Anderson ym. 1996).

Rintasyövän osalta tilanne on erilainen. Eri tutkimuksissa on todettu, että ylipaino on rintasyövän riskitekijä vain vaihdevuodet ohittaneilla naisilla (London ym. 1989). Riskiluku on noin 1.5, ja vaara on lisääntynyt erityisesti vyötärölihavuudessa (Schapira ym. 1994). Hedelmällisessä iässä olevan naisen rintasyöpäriskiä ylipaino ei näytä lisäävän; se lisää eniten niiden naisten riskiä saada rintasyöpä, jotka eivät käytä vaihdevuosien hormonikorvaushoitoa (Huang ym. 1997). Lihavuus heikentää myös rintasyövän ennustetta (Reeves ym. 1996). Rintasyöpää voidaan siis vähentää kiinnittämällä huomiota vaihdevuosi-ikäisen naisen painonhallintaan. Munasarjojen monirakkulatautiin itsessään ei näytä liittyvän rintasyövän riskin lisääntymistä (Anderson ym. 1997), vaikka suurentunut kohtusyöpäriski on todettu (Yliskoski ja Komulainen 1999).

Ylipainoinen nainen vastaanotolla
Lääkärin vastaanotolla tulisi olla kunnollinen vaaka, sillä ilmoitus painosta on usein epäluotettava. Lisäksi tarvitaan mittanauha, jolla mitataan vyötärön ympärys: jos suoliluun harjun yläpuolelta mutta alimpien kylkiluiden alapuolelta mitattu ympärys on naisella yli 90 cm, kyseessä on keskivartalolihavuus.

Raskautta suunnittelevaa naista pitää rohkaista laihdutukseen. Tavoitteena ei tarvitse olla normaalipaino, vaan jo 5–10 %:n painonlasku hyödyttää. Erityisesti kannattaa liikunnan lisääminen, sillä se parantaa hedelmällisyyttä, vaikka paino ei muuttuisikaan (Huber-Buchholz ym. 1999). Liikunnan yhdistämisellä ruokavalion muutoksiin on tärkeä osuus, koska tällöin energiankulutus lisääntyy ja insuliinin vaikutus tehostuu. Insuliiniresistenssin parantuessa muut hormonaaliset muutokset korjautuvat. Onnistuneen laihdutuksen jälkeen myös raskauden ja syntyvän lapsen ennuste paranee.

Äitiysneuvolassa kiinnitetään yksilöllisesti huomiota painon nousuun. Raskausaikana liiallisen painonnousun vaara on erityisen suuri naisilla, joilla on ollut ylipainoa jo ennen raskautta. Lihavankaan naisen (BMI yli 30) ei raskauden aikana ole syytä laihduttaa, mutta painon nousu pyritään rajoittamaan 5–7 kg:aan (Wolfe ja Gross 1994, Bianco ym. 1998). Synnytyksen jälkeen painon seurantaan on kiinnitettävä huomiota erityisesti, jos äiti kuuluu lihavuuden riskiryhmiin eli hänellä on vähän koulutusta, liikapainoa on ollut jo ennen raskautta tai paino on noussut raskauden aikana tavallista enemmän. Liikuntaohjelma on tärkeä myös lihavien inkontinenssivaaran vuoksi. Laihdutuksessa hyvä motivaatio on keskeistä: painonlaskun seurauksena myös kuukautishäiriöt, hirsutismi ja akne korjaantuvat. Vaihdevuosien jälkeen ylipainon välttäminen näkyy pienempänä syöpäriskinä.

Useimmissa terveyskeskuksissa on mahdollisuus laihdutusohjaukseen, mutta gynekologinkin tehtävänä on kannustaa laihduttamaan ja ohjata tarvittaessa muualle. Laihdutus- ja painonhallintamenetelmä valitaan yksilöllisesti käytettävissä olevien mahdollisuuksien ja potilaan valinnan mukaan (Fogelholm ym. 1998). Raskauden aikana erittäin niukkaenergiainen ruokavalio tai lääkehoito eivät tule kysymykseen, vaan liika painonnousu estetään ruokavaliolla, syömisen hallinnalla ja liikunnalla.

TUOSSA OLI TEKSTI TERVEYSPORTIN SIVUILTA.PALJON SIINÄ ON HIRVIÖSANOJA, KOSKA SE ON LÄÄKÄRITEKSTIÄ, MUTTA PALJON SIITÄ SAA IRTIKIN.TOIVOTTAVASTI SAIT VASTAUKSIA KYSYMYKSEESI
-NOORA

Pakko kertoo meitin tarina.
Tuo rouva oli aika tuhti kun ekaa alettiin laittaa aluille, mistään painoindekseistä en tiedä, mutta painoa yli 115kg taisi olla. Tärppäsi parin kuukauden päästä kun se jätti pillerit. Silloin se oli ihan varma että ei tule raskaaksi painon takia ja kovin yritti pudottaa samalla, mutta toisin kävi ja kuulemma kuukautiset oli aina säännölliset. Taisi se jotain lämpöjäkin aamuisin mitata pari kuukautta ja sanoi, että sen puolen ainakin keho toimii?
Ei sillä kai mitään diabeettestä ollu raskauden aikana, ei ainakaan ole mitään puhetta siitä. Poika painoi jotain kolme ja puoli kiloa, eli oli kai ihan normaali, ja terve.
Mutta vaimo tulikin sairaalasta 15kg kevyempänä pois!!!
Eli raskauden aikana sen paino ei noussut ja hieman suku olikin huolissaan, mutta lääkäri oli sanonut että noissa kiloissa raskauden aikana paino saa pudota. No sillä putosi ja kun lapsi synty niin tosiaan lähti lisää.

Painon pudotus jatkui kun lapsi oli syntynyt ja jossain vaiheessa kuntoilu meni vähän ylikin. Kai se ihan normaali painoinen nyt on, välillä tuntuu että on hieman liiankin laiha.
Mutta meillä on nyt se että pian ollaan vuosi yritetty saada toista lasta ja siksi täälläkin pyörin. Mietin siis että miten saisi tuon akan syömään, jos se syö liian kevyttä ja siksi ei tule raskaaksi? Hoitoihin ollaan keväällä suuntaamassa, mutta kun mulla on ihan sellainen olo, että sen pitäisi syödä kunnon proteiinia ja lopettaa se iän ikuinen puputtaminen kevyt tuotteilla, joissa tosiaan on niitä lisäaineita ihan mielettömästi jos nekin jotain vaikuttaa?