ja gambian köyhyydestä? Olemme piakkoin menossa Gambiaan toista kertaa ja em. aiheet mielestäni jo liiankin loppuunkulutettuja.Silti sitä vaan aina palstoja kiertää ja toivoo että löytyisi jotain uusia kommentteja. Kiva olisi siis kuulla muitakin kokemuksia kuin bumstereihin liittyviä. Sama se ovatko ne negatiivisia vai positiivisia. Matkakertomuksia Gambiasta tuntuu vaan löytyvän niin kovin vähän. Luulen että kaikkien kokemusten toisille jakaminen helpottaisi sekä matkakuumeisia että kohdetta valitsevia... Ja se hyvä puolihan niissä on että toisille kaipuuta kohteeseen asialliset kertomukset lisää ja toisille ne antaa varmuuden ettei tahdo edes kokeilla.
Voitaisiinko keskustella muustakin
kuin bumstereista
141573
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos hotellisi on meren puoleisella rannalla, niin voit kävellä kilometrikaupalla upeaa ja rauhallista rantaa vaikka Eteläisen Senegalin rajalle asti. Matkalla löydät useamman kalasataman, joiden tunnelma on aito. Niiden rannoilta löydät upeita, verkkojen mukana tulleita simpukoita. Pulahda välillä mereen vilvoittelemaan, jatka sitten matkaa. Sopivin välimatkoin löydät pieniä paikallisia rantabaareja, joissa voi nauttia virvokkeita ja vaikkapa grillattua tuoretta kalaa. Jos haluat itse kalastaa, sekin onnistuu. Kalastaja vie sinut kohtuullisella korvauksella vaikka Pelikaanisaarelle katsomaan lintuja ja koettamaan onneasi isojen kalojen kanssa.
Jos Tanjin kohdalta paluumatka jalkaisin tuntuu liian pitkältä, hyppää paikalliseen pikkubussiin ja 5-6 dalasilla pääset takaisin hotellialueellesi. Vaikka maa on turvallinen, silti suosittelen, että et lähde yksin kävelyretkellesi. Autioilla rannoilla saattaa olla epärehellisiäkin tyyppejä.
Etsi pieniä, paikallisia kyliä keskellä "ei mitään" ja löydät uskomattoman ihania ihmisiä. Taloissa ei ole muuta kuin maalattia ja vuode, mutta sitä vieraanvaraisimpia ihmisiä. Tulijalle tarjotaan sitä, mitä on, vaikka kuppi vettä. Siitä kyllä kannattaa kohteliaasti kieltäytyä :).
Maa ei ole Thaimaa, siellä elämä ja tavat ovat toiset. Gambia on monella tavalla "karheampi", mutta jos olet etsimässä afrikkalaista elämää, se löytyy Gambiasta ja palaat ehkä uudelleen.
Minusta on tosi surullista ,että jotkut ovat niin ilkeitä tällä palstalla jutuissaan. Minä haluan täältä tietoa ja kuulla muiden kokemuksia Gambiasta. Minä etsin sieltä aurinkoa , lämpöä ja mahdollisuutta uida ( uimme yli 50 kertaa meressä ja uima-altaassa kahden viikon aikana ) Suomen kolean kesän jälkeen. Sain bonuksena vielä monta ystävää ,joiden kanssa olen yhteydessä sähköpostitse.
Ketä ja mitä palvelee se ,että kirjoittaa täällä ilkeästi. Negatiivisetkin kokemukset voi kirjoittaa myös asiallisesti ja se palvelee niitä ,jotka suunnittelevat matkaa sinne.
Jos vie ja jättää sinne itselle tarpeettomia tavaroita , ei siinä ole mitään pilkkaamista, koska siellä on puutetta kaikesta.
Itse vein mm. kaulassa pidettäviä avainnauhoja ,joita meillä jakavat esim. messuilla eri firmat. Annoin hotellimme siivoojalle sellaisen ja hänen silmänsä laajenivat ja hän sanoi Vauu!!! ja seuraavana aamuna hänen vyötäröllään oli avainkortti ,joka roikkui suomalaisella tekstillä varustetun nauhan päässä. Meillä oli led -valolamppu siellä mukana ja se oli tosi kätevä ja jätin sen sinne rantapojalle ja hän oli tosi ilahtunut. Niitä saa meillä kolme seitsemällä eurolla ja siellä niillä todella on käyttöä.
Minä todella ihastuin Gambiaan, ilmasto ja mahdollisuus uimiseen oli sitä mitä haimme.Ilta/ yö elämästä en tiedä mitään, koska ikäisemme ei enää hae sellaista.
Viekää kaikki mitä teiltä joutaa ja vaatteita itsellenne ette tosiaan tarvitse paljoa.
juuri tällaisisa viestejä luulen meidän kaikkien haluavan lukea! Jos kokemuksia on niitä kannattaa jakaa! 44 pv lähtöön...
ja pitkä hiekkaranta houkutteli kävely- ja juoksulenkkeihin. Pitkälle en päässyt ilman bumsteriseuraa, turha siis haaveilla omasta rauhasta, mutta mikäs siinä jos jaksaa kuunnella sitä pajatusta. Jatkossa seurasimme kun yksinäinen turisti tai turistiparivaljakko lähti tarpomaan hiekkarantaa ja löimme vetoa kuinka pitkälle tyyppi/tyypit pääsevät ennenkuin bumsteri kiilaa seuraan. Ei ne koskaan pitkälle päässeet. Usea kääntyikin takaisin. Aika harva harrasti noita pitkiä kävelyretkiä.
tätä negatiivisuuden määrää, joka Gambiaan liitetään. Tuntuu, että Gambia koetaan joko mustana tai valkoisena -välimuotoja ei ole. Siitä joko pitää tai inhoaa. Me pidimme ja viisi viikkoa vielä, niin lennämme toisen kerran. Parasta miusta oli lämpö, aurinko, meri ja mukavat ihmiset, joista saimme ystäviä ilman vaatimuksia. Sieltä on soitettu meille monta kertaa ja sähköpostit ja tekstiviestit ovat kulkeneet vuoden aikana monta kertaa. Olen matkustellut monessa maassa ja lomakohteessa ja Gambia on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa, johon olemme menossa toisen kerran. Yöelämä jäi meiltä myös vähiin, koska päivällä oli tarpeeksi tekemistä ja menoa - liian vähän oikeastaan ehdin olla rannalla ja altaalla, siksi nyt olemmekin kaksi viikkoa.
Joo, tää haukkuminen joidenkin taholta on sitä samaa paskaa kuin muillakin palstoilla. Esim autopalstoillahan sitä vasta riittää!
Yhdessä postissa kerroin, että vien kyniä ainakin 30 kappaletta kun oon ite ilmaiseksi saanu ainakin 200. ATK-seminaareista, näyttelyistä ym. Niin jokuhan heti veti herneen palkoineen nöössiin. Ei taida sillä pojalla olla tarpeeksi kyniä kun haukkui minut varkaaksi, heh.
Summa summarum: hyvä antaa vähästä, paha ei paljostakaan.
kun mua huvittaa se että kukaan Gambialainen ei puhu köyhyydestä ja negatiivisista asioista, iloitsevat siitä mitä heillä on eivätkä murehdi sitä mitä puuttuu. Ekalla reissullani liikutuin kyyneliin kun katselin miten koululaiset palava into silmissään rukoilivat ja lauloivat sydämensä kyllyydestä meille kahdelle turistille. Silloinen oppaamme, nykyinen mieheni, sanoi vievänsä minut takaisin hotelliin jos en lakkaa itkemästä. Sanoi ettei gambialainen kaipaa sitä mitä ei ole koskaan omistanut.Ja edelleen hän opetti minulle että kannattaa toivoa itselleen hyviä asioita, ei huonoja koska jos toivoo itselleen pahaa, niillä on yhtä suuri mahdollisuus toteutua kuin hyvilläkin. Miksei siis toivoisi hyviä?Minä rakastan sitä maata ja ihmisiä siellä. Vaikka joukkoon mahtuu näitäkin jotka haluavat hyötyä toisista, on luku kuitenkin pienempi kuin Suomessa. Gambiassa minua viehättää kovasti se että siellä ihmiset ovat vielä sellaisia kuin Suomessa 60-70 luvulla, ennenkuin "kyllä- minä- olen-sen- arvoinen"-asenne alkoi tehdä tuhojaan.
Toinen paikka josta pidän kovasti on Liettua myöskin sen aitouden vuoksi, sielläkin on kerjäläismummoja polvillaan. Mutta köyhyys ei ole siinä elävien ihmisten vika aina ja siihen voi oikeasti vaikuttaa. Myös minulla ja miehelläni on suunnitelmia auttamiseksi vaikkemme koko maailmaa pystykään pelastamaan. Halua kyllä olisi, mieheni kutsuukin minua äiti Teresaksi...Joten ensimmäinen reissu Gambiaan muutti pysyvästi koko elämäni suunnan. Niin myös monen muun.Olen onnellinen.
lukea!! Minullakin muuttui 1. Gambian matkan myötä asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Arvostan tosi paljon sinua sen perusteella mitä olet kirjoittanut Angel62, sinulla on älyä tietoa sydäntä ja huumoria. Olen jonkin aikaa jo kirjoitellutkin tälle palstalle ja seuraan kiinnostuneena keskusteluita. Toivon sulle ja kumppanillesi paljon hyvää onnea ja lainatakseni Gambialaisen ystäväni sanoja "God will pay you back"!
Onpa ihana lukea että Gambia on vienyt joidenkin sydämet! Itse olen mieheni kanssa lähdössä sinne ensimmäistä kertaa reilun viikon kuluttua. Avoimin mielin sinne lähdetään, matkalaukussa paljon itselle turhaa ja tarpeetonta pois annettavaksi. Kirjoittelen tänne sitten matkan jälkeen ja kerron miten meni!
Ensimmäinen reissu Gambiaan on ohi ja tässä ajattelin kertoa kokemuksista.
Matka meni kaikenkaikkiaan todella hyvin,lukuunottamatta kolmea tikkiä ja vatsatautia... reissussa aina vähän rähjääntyy!
Teimme Gambiassa asuvan suomalaisen Anun kanssa kolme retkeä,Senegaliin luonnonpuistoon jossa näimme kirahvit, sarvikuonot, antiloopit, apinat...Jo lauttamatka Senegaliin on kokemus!Toinen retki oli kaupunki kierros jossa pääsimme käymään Albert-markkinoilla ( heikkovatsaisille emme suosittele markkinoiden lihaosastoa! )markkinoilla on paljon ostettavaa: lahja/muisto esineitä, vaatteita, kenkiä ym.ym. Samalla retkellä kävimme myös krokotiili altailla, mahtavia otuksia!
Kolmas retki sijoittui maaseudulle jossa pääsimme erään paikallisen perheen luo vierailulle. Kävimme myös tutustumassa " simpukkatehtaaseen ", jossa näimme mitä kaikkea simpukasta voi tehdä. Samalla retkellä kävimme myös paratiisirannalla ja tutustumassa kalastajien elämään.
Jos suunnittelet retkille lähtöä, voin suositella Anun retkiä. Retket tehdään pienillä porukoilla ilmastoidulla pikkubussilla ja ovat mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia! Retkien hinnat ovat tjäreborgia halvemmat.
Apina puistossa kannattaa myös ehdottomasti käydä! Siellähän ei saisi apinoita syöttää,mutta... Apinat tulevat hakemaan kädestä pähkinöitä ja ovat tosi kilttejä ja suloisia! Apina puisto retken teimme oman hotellimme siivoojapojan kanssa, eli KYLLÄ USKALTAA KÄYTTÄÄ PAIKALLISIA OPPAINA! Apina puistoon matkasimme avolava taksilla, kuski odotti ulkopuolella kun kiertelimme ja maksun sai kun olimme päässeet takaisin hotellille. Siivooja pojalle annoimme tippiä jota ei edes ensin meinannut ottaa! Mukava poika!
Sitten niistä BUMSTEREISTA!Meidän porukkaan kuului 4 aikuista ja yksi lapsi, eikä kenelläkään meistä ole mitään pahaa sanottavaa.Olimme lukeneet ennen lähtöä juuri täältä kuinka kamalia bumsterit ovat ja kauhun sekaisin tuntein lähdimme matkaan. He tulevat kyllä tarjoamaan vaikkapa kassin kantoapua, jos et sitä tarvitse he kyllä uskovat, eivät ehkä ihan heti mutta lopulta kyllä! Osa heistä haluaa aidosti tehdä tuttavuutta vailla taka-ajatuksia, joukkoon mahtuu myös toki rahan pyytäjiä, on jokaisen oma asia antaako vai ei. Mutta me pärjäsimme heidän kanssaa loistavasti! Jos otatte paikallisen oppaan, käyttäkää oikeita turistioppaita( tunnistaa paidoista joissa merkki tai teksti ), he eivät ole niitä paljon pelättyjä BUMSTEREITA!
Sitten lapsista. Jos haluatta viedä lapsille jotain niin lelut, vaatteet, koulutarvikkeet, lippalakit, kengät yms. ovat varmasti mieleisiä.ja viekää ne mieluiten sinne missä niitä eniten tarvitaan eli maaseudulle. Teiltä pyydellään kadulla jalkapalloja, voitte toki sellaisen antaa mutta on vaara että pallo joutuu myyntiin. Maasedulla tavarat menenevät varmemmin lasten omaan käyttöön.
Ja vielä kouluista. Varokaa huijauskoulua!Se on rakennus jonka seinässä on punainen risti,siellä "opettaja" maksaa lapsille siitä että he näyttelevät olevansa koulussa! Ja turistit lahjoittavat suuria summia tuolle " koululle "! Kouluja on kyllä ihan oikeitakin joissa voi vierailla retkillä.
Ruoka Gambiassa on hyvää, söimme monessa eri ravintolassa emmekä pahaa ruokaa löytäneet. Hinnat vaihtelevat kyllä paljonkin, hotellin ravintolassa tosi kallista. mutta jos viitsii kävellä hotellista muutaman satametriä alkaa hinnatkin olla ihan kohtuullisia.
Eli yhteenvetona: Menkää ihmeessä kokemaan Gambia,aito Afrikka! Ja muistakaa siellä ollessanne että olette Afrikassa, maassa maan tavalla. Onko se nyt sitten maailmanlopun asia jos vessaa ei aina saa vedettyä kun se ei toimi, tuleehan se siivooja kuitenkin kaatamaan jälkeesi vettä pyttyyn ja sillä siisti!( Hotellin vessa kyllä toimi ja monta muutakin!)Kyllä Gambiasta jäi hyvät muistot, varmasti menemme uudelleen!
Tässä kirjoituksessa oli Gambia pähkinänkuoressa. Olen juuri tullut sieltä viikon reissulta, ja olen tyytyväinen matkaani. Käyttäkää paikallisopasta todella, ja saatte olla turvassa ja pääsette mihin hyvänsä edullisesti ilman että kaupustelijat roikkuvat koko ajan hihassa. Kyllä he sitä tekevät, mutta kun opas sanoo pari sanaa, turisti saa rauhan - ainakin hetkeksi. Itse en osannut ottaa turhia (meille turhia) tavaroita mukaan, mutta jos vielä menen, otan.
Silmään pisti tuo kouluasia. Mekin kävimme eräässä koulussa ja lahjoitimme sille 50 euroa. Nyt opettaja on lähettänyt kuvan rakenteilla olevasta uudesta keskeneräisestä koulusta ja hän tietysti tarvitsisi siihen lisää rahaa. Seinässä ei ollut punaista ristiä ja opettaja kertoi koulun toimivan lahjoitusvaroilla. Koulu sijaitsi Sunbeach-hotellin lähistöllä, en osaa sanoa kuinka pitkän matkan päässä. Siellä toimi miesopettaja, lapset osasivat laulaa Jaakko-kulta suomeksi. Nyt heräsi pieni epäilyksen haamu mieleen. Tietääkö kukaan kyseisestä koulusta mitään? Siellä oli vihko johon lahjoittajat olivat kirjoittaneet nimensä ja lahjoittamansa summan. En ole lähettänyt vielä mitään sinne...
tiedä tarkoitatko juuri kyseistä huijauskoulua.Olimme myös samassa hotellissa kuin sinä eikä se punaisella ristillä merkitty huijauskoulu kyllä kaukana ollut,en nyt osaa sanoa mitään kadun nimeä.Kyllä tuo aikatavalla haiskahtaa jos ihan kotoa asti aletaan rahaa pyytämään!Gambiassa on kyllä oikeitakin kouluja jos haluaa sinne apua lahjoittaa.Tuohon saamaasi postiin en itse kyllä varmaankaan vastaisi,ainakaan rahallisesti.
Mukava kuulla että sinäkin pidit matkastasi!
Paljonko maksoi retki Senegaliin Anun kanssa?
kaksi aikuista ja yksi lapsi,hinta oli 170e.Anu tarjosi piknikkilounaan retkellä( täytettyjä patonkeja,mehua,omenaa,banaaneja ).Lähtö Senegaliin on aikaisin aamulla,meillä 7.20,ja paluu oli n.klo 17.30.Paluu aika aina riippuu siitä paljonko lautalle on menijöitä.Suosittelen lämpimästi!Ps.Muistathan ottaa passin mukaan!