masentuneisuudesta, mut myös siitä kun ei "osaa" löytää hyviä kavereita

masentunut/(välillä ujokin ... kirjoitti:

Mun juttu tai no elämä on siis sitä, et mä meen kouluun,(jos on ihan sairas kiire)...ja meen kotiin ja teen läksyt(en aina) eikä aikaa riitä siis MIHINKÄÄN oikeesti hyödylliseen...:(
ja se vaan oikeesti PAHENTAA tät mun masennusta..toi koulunkäynti!!!
mä oon sillon tällön enää ilonen, mut en helposti,(mut en kyl haluu "näytelläkkää" mitää ilosta, jos en just sillä hetkellä oo.)
no okei lyhyesti...
Oon puhunu terkan kaa.. mut en saa neuvoja sillon ku haluun.
aika on ongelma mulle..mua suututtaa se et toi lukionki tsydeemi on menny ihan perseellee...
(suoraa sanottuna)
mä oon ite nyt siis 1:lla, enkä mä saa helposti kavereita..eikä se johdu mistää ulkonäöstä.
mä vaan OON niin helv.ujo ja arkakin vähän, et en uskalla mennä vaan niille muille puhuun mitään..
ja oon huomannu et jos kerranki uskallan mennä niitten porukkaan, ni jotenki vaan mä tunnen et ei siinäkään oo mitään järkee seistä siinä "ympyrässä",eikä puhua paljon mitään...=(
Aina vaan kannustetaan et:"meet vaan juttelmaan" et kyl se siitä..
mut ei se siitä!! Ku ei se auta.. en mä osaa vaan sillon puhuu ku pitäis.. siis sillee mitää mikä niitäki kiinnostas.
Ja sit yks juttu viel:

-Jutelkaa oikeesti jollekki teiän kaikista ongelmista ja auttakaa mua!!!! oikeesti jos tiiätte kokemuksella mikä ois parasta.
kiitti. Ja *voimahali* kaikille yksinäisille, masentuneille,ikävystyneille,väsyneille...
_pidetää yhtä_

t.yxmasistyttö Lahesta..

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä