Niin kevyttä
niin hentoa
hellää satavaa
pakkaslunta on
kosketuksesi hipaisu
kuiskaava lämpösi
huulilleni
janoaa
sydän pölyää
tunteiden pyörteissä
saavuit kuin kokkona
hetkiseksi roihuamaan
mielenmaisemaani
ilotulittamaan
toviksi
sielunpirttiini
lämpimäiset tekemään
Ja jäähyväiset jättämään
ja molemmilla niin kylmä.
niin hentoa
hellää satavaa
pakkaslunta on
kosketuksesi hipaisu
kuiskaava lämpösi
huulilleni
janoaa
sydän pölyää
tunteiden pyörteissä
saavuit kuin kokkona
hetkiseksi roihuamaan
mielenmaisemaani
ilotulittamaan
toviksi
sielunpirttiini
lämpimäiset tekemään
Ja jäähyväiset jättämään
ja molemmilla niin kylmä.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ja kuitenkin niin "suurta" ja koskettavaa.
Tässä runossa polttavaa tunnetta ja sitten tuo loppu...jäätävää kylmyyttä. Aiai, huokaisen ja hienon runosi myötä vaivun unten maille...
Hei ja Anteeksi,että nyt nämä
vastaukseni viipyvät,kun ei
meinaa kelkassa pysyä...
mutta yritetään.
Ensiksi: Kiitos - kommentistasi,kun
tätä loin,en oikein ollut itsekään
varma,että mitä ja mikä on lopputulos.
Yritin saada hiven tietoisuutta
kuin myös arvoituksellisuutta
lämmöllä ja viileydellä.
Tälläinen siitä sitten tuli.
Hienoa että Sinä pidit ja löysit
sieltä sen tunnetäkyn.
Toivotaan,että olet hereillä ja
lämmin olo.
ps... vielä kerran pidän runoistasi,
jossa on nk.erilaisuuden
voimaa,en vain ole ehtinyt niitä
kommentoimaan,joten tässä nyt
yritin hiven kertoa Sinulle.
Keveyttä ja hentoutta Sinun
rintaasi lämmittämään.
avaruuden alla,
nauttikaamme elämätä iloll' ihanalla!
Pois, pois karvaus!
Vältä, veikko, huolet!
Pois, pois valitus!
Taita tuskan nuolet!"
ikivanhan juomalaulun ajatuksin kerron, että
eipä huolta mitään, harvalle tämä palstalla oleilu päätyö on, hieman joutuu joskus muutakin puuhailemaan, ei voi millään keretä aina just heti vastailemaan.
Ja toisekseen, ei haittaa minua ollenkaan, jos ei kommentteja näy, ei kuulu. Minun...tuota..."runoni" ovat kuin kirjoittajansa, hieman omituisia, mutta puolustaudun sanomalla, että ne ovat hyvä tekosyy päästä lukemaan muiden oikeita runoja ja mikä parasta, myös kommentoimaan niitä.
Minun rinnassani kepeys ja hyvä mieli....
toivon samaa sinulle!
Oikeassa olet ja niin vapaaehtoista
kuin olla ja voi... oman maun ja
aikataulunsa kuin halunsa mukaisesti.
Sillä jo pelkästään vapaa-aikaakin
tämä vie tosi paljon.
Hienosti - sanottu tuo sun tekosyys,
pidän tuosta lausahduksestasi tosi
paljon... voi ressukka,kun tämänkin
äijän tekstejä luet...älä vaan
tähteni traumatisoidu.
Hyvillä mielin täälläkin ja
yöpuulle hymyhuulin mars mars..
se lähtee, hiutaleista runosi liikehdintä.
Ihmisen läheisyyteen ja kosketukseen se pysähtyy
päätyäkseen kuitenkin lopulta jäähyväisiin.
Tunnelma-arkistosi kattaa paljon, paljon tuntei-
ta lämmöstä kylmyyteen.
Kaunis ja koskettava runo.
Iltapäivää lindalle ja täältä
räpiköidään perässä.
Hitto - minä minä tähän mitään
kummempaa vastaan,kun Sinä sen
jo tässä kerroitkin... tiedät
nämä runonjuuret,että mitä
tässäkin tunne johdattaa eri
kaikujaan.
Nasta mimmi olet...joko sain
tulenlieskat pyrstösulkiani
polttamaan,kun näin "lähentelen".
...rakkaus tuli ja asui sydämessäsi
niin sydämen tupa hehkui lämpöään
ja piipusta iloiset kipinät tähtitaivaille
mallia näyttivät...
mutta,mutta...
rakkaus lähti,tupa kylmeni...
hieno runo maestro,todella.
hyvä dolan!!!
Niin peijakas ja pakkaset puskee
niskavilloihin kun tupa kylmenee
kuin punakin poskipäihin
nipistelee.
Vai liekö tätä meidän
yhteistä ketunhäntää.
Kiitoksia Sinulle ja uutta
pökköä pesään,jos vaikka
hiilloksella tavataan.
siinä meni mittari ympäri aika kevyesti. Ensin oli kylmä ja sitten kuuma ja sitten taas ihan viileää.
Musta aika osuva. Rakkaus palaa niin äkkiä loppuun, mutta iana siitä jotain jää muisteltavaksi, vähän niin kuin stidit seuraavaa savuketta varten.
Yritetään tuota mittaria saada
normi asentoon,että olisi
helpompaa olla yövaatteetkin
päällä... että tarkenee,jos
ei suojaa saa.... nimittäin
pakkaselta... saa nauraa.
Luojan lykky,kun meikäläinen
ei ole savuke "iässä",olen
kuule armoton tyyppi noissa
asioissa-kin... pientä hymyä
kuvaan.
Kiitos - laitetaan sisäinen
takkamme palamaan...suojaksi.
meille aina käy, että sitä sieluun asti polttavaa ei kukaan pysty säilyttämään?
Loistava, koskettava runo nostaa kyynelet silmiini, niin taas läheltä liippaa.
Dolan olet todella taitava tunteiden, sielun maisemien tulkki, runojasi on tullut luettua usein ja aina ne koskettaa.
Älä vapise älä myöskään pelkää,sillä
ihan harmiton tyyppi olen... pitää
vain ensiksi tuntea minut.
Tiedä sitten kuka olet,vaikka
kuinkakin tuttu täällä.
Kiva että pidit,sillä tehdessäni
en itsekään tiennyt,että mihin
tämä minua johdattaa ja lukijaakin.
Olen vilpittömän otettu sanoistasi,
ja tarkoitan todella tätä - Kiitos !
Tuntuu hyvältä,että saa joskus sellaista
palautetta,jotta tietää,ettei aivan
turhaa täällä roiku muiden kiusaksi.
Ja aina tai lähes ainakin näissä
on jotain maailmaani
jostakin sopukasta.
Todella Kiitos Sinulle,
teit hyvän olon ja vielä
sieltä jostain - Salaa-ko ?
Kyllä olet saanut sanasi jälleen niin että ei voi kuin ihastellen lukea!
Sen olenkin tehnyt tässä moneen kertaan jokin tässä vain pysäyttää,,,
loppusi antaa särmää vaikka se kylmääkin..
Kiitos dolan runostasi, josta pidin kyllä,
Murukulta villikuttaa mukvaa alkavaa pvää! :)
Älä kovin ihaile,sillä voinen punoittaen
piiloutua nurkan taakse,pois valokeiloista.
Ja pah.sanon minä,että milloinka
oppisin oikein Todella kirjoittamaan,
mutta harjoitellaan,kun elämänlankaa
on vielä jäljellä.
Juuri tuota tavoitinkin aivan
lopussa...kylmää viileyden
särmikkyyttä,vailla varmuutta...
Kiitos Sinulle ja murukahvit
täällä tarjoaisin...en kehuistasi
vaan ystävyydestäsi,siitä Aidosta.
sen verran hyvin runosi pirskahti
miunkin huurun tajuntaan et heti
huuvan korkeimman puoleen pienen
huokauksen: en haluu ihastusten
pettäville heteiköillem ohjautukoot
askeleeni vain rakkauden poluille.
Kiitos varoittavasta runostasi : ) ..... miehille tekee hyvää kun sydän pöllyää tunteiden pyörteissä. Jep. Vaan ei ol hyvä palella, varsinkaan yhdessä.
Kovin yritin huutoasi kuulostella
ja Korkeimmas kädes on Kohtalomme,
että eiku mennään vain jäille
yhdessä Huutamaan... Ikuisen Rakkauden
niin ihanaan polttavaan tuleen.
Yhdessä ei sitten palella,sellaista
kylmyyttä ei olekkaan...Siperiassakaan.
Nyt halaan Sinua,vaikka
petturin leiman
saisin.
vaikka liekki
on hiipunut
se ei ole kokonaan
sammunut
mielenmaiseman
tulipesässä se vielä
on hengissä kytevänä
ei sitä sammuta
pakkaslumi
ei edes vesipisara
se vain odottaa
ihanaa jälleentapaamisen
aikaa..
Sinähän Dolan tiiät että mie
tuosta lumesta vallan tykkään,
niinpä runosi kirvoitti minusta
esille vastarunon...
Kiitos, sanoo Noitiz
ja pyrähtää paikalta..
AHAA mitä minun silmäni näkevätkään,
että noitia liikkeellä,ettei nyt vaan
olisi niitä Windowsin matosia,mitä
olen lukenut ... lue huumori mielellä.
Teit osuvan vastarunon ja pidän
tästä...- olen omassa mielessäni
nimennyt Teidät leikkisästi
Kolmen koplaksi ... vaiko vielä
leikkimielesi on tallella,ettei
tarvitse pika pikaa lähettää
Anteeksi pyyntö kukkasia.
Joko saamme toivottaa Teidät
Tervetulleeksi tänne takaisin
... - ai hän jo häipyikin
kauas pois lumikenttien
erämaihin...ei maha mittää...
Hennon hento hipaisu riittää
saaden huulet janoiseksi
saaden sydämen pyörryksiin
suudelmien hellä kosketus
ja suuri kokko syttyy
roihahtaen palamaan
rakettien räiske ja kauneus
täyttää taivaan
jos jäähyväiset joutuu jättämään
niin silloin ihon lämpö katoaa
ja kylmä saavuttaa molemmat konsanaan.
Näin minäkin sen näen, ei saa kylmää päästää sisään,
antaa kokon vain palaa, lämmölle pitää antaa sijaa.
Hienon tunteikkaan runon sait jälleen aikaan, hyvä sinä! :)
Nyt en pysty tähän vastineesi
vastaamaan mitään...älykkyys
katosi jonnekin ja onko sitä
niin ollutkaan.
Minä Kiitän ja tulen
uniisi joskus...lue
kevyellä mielellä
tämä.