Kun nyt Sattueesta syystä tulin lukemaan tänne näitä aiheita, niin tuntuu pahalta lukea mitä jotkut ihmiset vastaavat niille, ketkä etsivät ratkaisua vaikeisiin tilanteisiinsa. Okei, abortin vastustajilla on myös oikeusmielipiteisiin, mutta on ihan pakko sanoa että...
Vaikka kuinka olisi pro-life, niin pitäisi ymmärtää myös se, että entä jos ei ihan oikeasti halua lasta. Ja entä jos tietää etukäteen, ettei pysty huolehtimaan lapsesta ja antamaan tälle elämää, jonka haluaisi, niin eikö keskeytyksessä ole enemmän vastuuntuntoa kuin siinä, että pitäisi lapsen tietäen, ettei pysty tarjoamaan tälle parasta mahdollista elämää. Onko parempi se, että äiti on liian nuori pärjätäkseen/liian huonossa elämän raossa pitääkseen lasta, joka pelastaa ainakin kaksi "todellista elämää". Ajatelkaa lasta, onko elämä elämisen arvoista ihan vaan elämisen vuoksi...
Kyllä sen useissa tilanteissa ymmärtää, miksi toiset ovat sitä mieltä, että mieli vaikka muuttuu kun saa lapsen, tai että miksi elämän puolustaminen on arvokasta. Mutta onko niin kauheata palata todellisuuteen ja tajuta se, että kaikki eivät ehkä elä siinä samassa todellisessa elämässä kuin ne, ketkä niin kovasti elämää(...sikiötä, joka on kaukana edes kivun tuntemisesta....) puolustavat. Ne ketkä päätyvät aborttiin tietävät itse parhaiten tilanteensa ja sen, pystyvätkö tarjoamaan lapselle "hyvää" elämää, vai arjen, jossa lapsi päätyy tarkkikselle ja itse on masennuslääkekierteessä työttömänä ilman koulutusta. Sossun yrittäessä parhaansa/ainakin yrittäessä korjata edes jotekin tilannetta. Sitten säälitellään mutta edelleen ollaan sitä mieltä, että kaikkien, tieteellisesti tutkittujen pelkkien solumassojen, pitää saada mahdollisuus...
Mielipiteitä saa olla (omanikin on aika kärkäs ainakin äsken luettujen jälkeen) mutta pitääkö niitä olla niin kovasti kertomassa niille, keiden on tehtävä vaikea päätös ja ketkä ovat mahd. todella nuoria ja toisten vahvoille mielipiteille alttiita...
Vaikka kuinka olisi pro-life, niin pitäisi ymmärtää myös se, että entä jos ei ihan oikeasti halua lasta. Ja entä jos tietää etukäteen, ettei pysty huolehtimaan lapsesta ja antamaan tälle elämää, jonka haluaisi, niin eikö keskeytyksessä ole enemmän vastuuntuntoa kuin siinä, että pitäisi lapsen tietäen, ettei pysty tarjoamaan tälle parasta mahdollista elämää. Onko parempi se, että äiti on liian nuori pärjätäkseen/liian huonossa elämän raossa pitääkseen lasta, joka pelastaa ainakin kaksi "todellista elämää". Ajatelkaa lasta, onko elämä elämisen arvoista ihan vaan elämisen vuoksi...
Kyllä sen useissa tilanteissa ymmärtää, miksi toiset ovat sitä mieltä, että mieli vaikka muuttuu kun saa lapsen, tai että miksi elämän puolustaminen on arvokasta. Mutta onko niin kauheata palata todellisuuteen ja tajuta se, että kaikki eivät ehkä elä siinä samassa todellisessa elämässä kuin ne, ketkä niin kovasti elämää(...sikiötä, joka on kaukana edes kivun tuntemisesta....) puolustavat. Ne ketkä päätyvät aborttiin tietävät itse parhaiten tilanteensa ja sen, pystyvätkö tarjoamaan lapselle "hyvää" elämää, vai arjen, jossa lapsi päätyy tarkkikselle ja itse on masennuslääkekierteessä työttömänä ilman koulutusta. Sossun yrittäessä parhaansa/ainakin yrittäessä korjata edes jotekin tilannetta. Sitten säälitellään mutta edelleen ollaan sitä mieltä, että kaikkien, tieteellisesti tutkittujen pelkkien solumassojen, pitää saada mahdollisuus...
Mielipiteitä saa olla (omanikin on aika kärkäs ainakin äsken luettujen jälkeen) mutta pitääkö niitä olla niin kovasti kertomassa niille, keiden on tehtävä vaikea päätös ja ketkä ovat mahd. todella nuoria ja toisten vahvoille mielipiteille alttiita...
Vastaukset 9
Vanhimmat
tuo on kovin totta.Mun mielestä on paljon parempi tehdä abortti kuin saattaa lapsi kehnoihin elinoloihin, joissa äitikään ei edes halua lasta. Se ei ole se "omanapa", eikä edes itsekästä vaan päinvastoin, silloin ajattelee myös tulevaisuutta lapsen näkökulmasta.
... tuolla aikaisemmissa keskusteluissa vetosi siihen, miten paljon abortit maksavat ja miten hänkin veronmaksajana niihin joutuu osallistumaan.
Mitenköhän paljon maksaisi yli 10 000 ei-toivottua lasta vuosittain veronmaksajille, kun nykyisetkään eivät saa tarvitessaan hoitoa ja sijaisperheistä on huutava pula?
Tuskin ihan hirveitä jonoja olisi adoptoimaankaan esimerkiksi vaikeasti vammaisia, sairaita ja päihdeäitien fas ja fae lapsia, joita osa abortoiduista on. Mihin ja millä rahalla heidät kaikki laitettaisiin?
Monelta ala-ikäiseltä joka päättäisi pitää lapsen, jäisi varmasti koulut kesken ja ammatti hankkimatta - miten kalliiksi se sitten tulisi?
Olisi järkyttävä inhimillinen katasrtofi ei-toivotuille lapsille, vastentahtoaan synnyttäville sekä ympäristölle ja yhteiskunnalle, mikäli yhtäkkiä abortit kiellettäisiin.
Siitä saa vähän osviittaa tutustumalla mm niiden tiukasti ehkäisyn ja abortinvastaisiin katolilaisiin maihin esim etelä-amerikassa, jossa kymmeniätuhansia 8-13 vuotiaita lapsia kuolee vuosittain raskauksiin ja synnytyksiin koska abortti on kielletty, usein he ovat jo itse kadulle asumaan hylättyjä ei-toivottuja lapsia, jotka ovat siten alttiita raiskauksille ja lapsiprostituutiolle.
Itselläni ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin abortti. Olisin mielelläni halunnut suloisen vauvan, mutta en olisi voinut pitää siitä huolta...
On hämmästyttävää että vastuusta puhuttaessa EHKÄISY unohdetaan kokonaan. Jos vastuu alkaisi sieltä ei täällä tarvitsisi kiistellä elämän
lopettamisesta. Nyt tietenkin joku vastaa että
kun JOSKUS ehkäisy pettää.. Totuus on että sitä
ei useimmiten näissä aborttitapauksissa ole
käytetty ollenkaan. Mikä on vastuutonta myös
sukupuolitautien suhteen. Koska abortin saa helposti niin raskausmahdollisuuteen suhtaudu-
taan liian usein liian kevyesti.
"Totuus on että sitä
ei useimmiten näissä aborttitapauksissa ole
käytetty ollenkaan."
Osoitapas tämä väite totuudeksi, jonka väität sen olevan. Jään odottamaan.
"Vuonna 2007 noin 62 prosenttia raskaudenkeskeytyksen tehneistä ilmoitti käyttäneensä jonkinlaista ehkäisymenetelmää raskauden alkaessa. Jälkiehkäisyä oli käyttänyt 3,1 prosenttia kaikista keskeytyspotilaista."
ja wikipediasta kaivoin tietoa
kuolemaa vakuutellaan jonkun terveen lapsen parhaaksi?
Aina sille lapselle on tarjolla ne hyvät olot, jonkun muun luona.
Joten mitä ne kärsivät nuoret tähän liittyy ja onko jonkun elämä parantunu abortilla? Eikö useimmat niistä oo ollu ihan ns. toivottuja lapsia? Joistain vaan ei ole vanhemmiksi, ei se siitä oo kiinni onko lapsi alunperin toivottu vai ei.
noin. Että "Aina sille lapselle on tarjolla ne hyvät olot".
Onko kaikilla lapsilla Suomessa hyvät olot?
Lupasitko kaikille niillekin hyvät olot ja he eivät sellaisia saaneet? Kuinka pidät nämä lupauksesi?
minkälainen elämä kellekin muodostuu. Siksi jokaiselle on annettava mahdollisuus hyvään elämään.
Takaatko sinä että jokaisen abortoitavan lapsen elämä olisi niin surkeaa että se on pahempaa kuin kuolema?
Montako lasta arvelet että tässä maassa jäisi heitteille ja ilman hoitoa?
Huostaanotettavia lapsi on aina ollut ja tulee olemaan, kuten todettu kaikista ei vaan ole vanhemmiski, onneksi pieni vähemmistö. Mutta liittyykö se siihen toivottiinko lasta alunperin vai ei?