Auttaako pillerit?
Ehkä ne sulkevat silmäni näkemästä todellisuutta. Elämä ei enää kiinnosta, muistan kuinka minulle sanottiin: on lottovoitto syntyä Suomeen. Ottaisin kyllä sen lottovoiton ja muuttaisin pois tästä maasta.
Mutta minne enää paeta? Ei ole maailmassa paikkaa.
Ihmiset ovat julmia.
Tähän ei lääketiede voi auttaa. Minä kärsin kun näen mitä täällä tapahtuu, kuka on se, joka muutti maailman tällaiseksi?
Haluaisin kävellä ulkona, mihin aikaan tahansa ja tuntea oloni turvalliseksi.
Se ei onnistu, ei millään. Ainut asia mikä lohduttaa, on se ettei ihminen ole kuolematon. Me kaikki kuolemme jossain vaiheessa. Eikö olekin ihana asia :)
Tällaisina aikoina arvostan kuolemaa, joka pelastaa tältä pahuudelta.
Haluaisin vain olla rauhassa, oman kultani kanssa. Ympärillä hiljaisuus ja rauha.
Muistan kuinka muutamia vuosia sitten puhuin kaverini kanssa: jos maailmassa olisi nappi, jota painamalla voisi pyyhkiä koko ihmiskunnan maailmasta, kukaan ei pystyisi painamaan sitä nappia. Mutta.... Näen asiat toisin nyt....
Olen nähnyt niin paljon, ollut monessa mukana, liikaa, aivan liikaa. Maailma romahtaa, asiat pahenevat, miksi???? Ovatko ihmiset tulleet tyhmemmiksi? Meidän pitäisi kehittyä, meillä on kaikki mitä me tarvitsemme, tieto ja taito. Kutsumme itseämme hyviksi ja viisaiksi, mutta olemmeko me sitä? Tajuaako kukaan heistä, joka päättää maan asioista, että heidän käsissään on miljoonien ihmisten henki? Tuo nappi josta puhuin, sitä ei tarvita enää.
Haluan pois täältä, haluan kultani vierelle. Silloin voin unohtaa maailman ja kaiken muun. Olla vain omassa ajassani, omassa hetkessä, ikuisesti...
Ehkä ne sulkevat silmäni näkemästä todellisuutta. Elämä ei enää kiinnosta, muistan kuinka minulle sanottiin: on lottovoitto syntyä Suomeen. Ottaisin kyllä sen lottovoiton ja muuttaisin pois tästä maasta.
Mutta minne enää paeta? Ei ole maailmassa paikkaa.
Ihmiset ovat julmia.
Tähän ei lääketiede voi auttaa. Minä kärsin kun näen mitä täällä tapahtuu, kuka on se, joka muutti maailman tällaiseksi?
Haluaisin kävellä ulkona, mihin aikaan tahansa ja tuntea oloni turvalliseksi.
Se ei onnistu, ei millään. Ainut asia mikä lohduttaa, on se ettei ihminen ole kuolematon. Me kaikki kuolemme jossain vaiheessa. Eikö olekin ihana asia :)
Tällaisina aikoina arvostan kuolemaa, joka pelastaa tältä pahuudelta.
Haluaisin vain olla rauhassa, oman kultani kanssa. Ympärillä hiljaisuus ja rauha.
Muistan kuinka muutamia vuosia sitten puhuin kaverini kanssa: jos maailmassa olisi nappi, jota painamalla voisi pyyhkiä koko ihmiskunnan maailmasta, kukaan ei pystyisi painamaan sitä nappia. Mutta.... Näen asiat toisin nyt....
Olen nähnyt niin paljon, ollut monessa mukana, liikaa, aivan liikaa. Maailma romahtaa, asiat pahenevat, miksi???? Ovatko ihmiset tulleet tyhmemmiksi? Meidän pitäisi kehittyä, meillä on kaikki mitä me tarvitsemme, tieto ja taito. Kutsumme itseämme hyviksi ja viisaiksi, mutta olemmeko me sitä? Tajuaako kukaan heistä, joka päättää maan asioista, että heidän käsissään on miljoonien ihmisten henki? Tuo nappi josta puhuin, sitä ei tarvita enää.
Haluan pois täältä, haluan kultani vierelle. Silloin voin unohtaa maailman ja kaiken muun. Olla vain omassa ajassani, omassa hetkessä, ikuisesti...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.