Olen jo 38 vuotias ja 2 ½ vuotta sitten päätimme että 3. lapsemme aika olisi tullut ja yritys oli innostunut. 1. sai alkunsa parin kuukauden jälkeen ja 2. aloin myös odottaa 4 kk yritettyämme joten olin odottavalla ja toiveekkaalla päällä. Kuukaudet kuluivat eikä vain tärpännyt, olin epätoivoinen sekä hämmentynyt, kierto heitteli laidasta-laitaan.
Kesällä 02 kuitenkin meitä onnisti ja aloin odottaa kaivattua lasta. Kaikki näytti menevän hyvin kunnes lokakuussa rv 12 kaikki romahti, raskaus oli mennyt kesken. Suru oli sen mukainen.
Päätimme kuitenkin jatkaa yritystä ja jälleen aika vain kului eikä lasta kuulunut. Kävimme monet keskustelut mieheni kanssa hoitoon menosta sekä luomu-yrityksestä, välillä olin valmis kääntymään lääkärinpuoleen ja välillä päätin unohtaa koko aisan, kokeilimme kaikkia kotikonsteja.
Viime keväänä heitin hanskat tiskiin ja otin elämääni uuden suunnan, aloin laihduttaa ja hankin elämän itselleni, kuukautisetkin tulivat kuin kello ajallaan.
Elämä kulki kulkuaan , tuli kesä ja syksy.
Tämän kuukauden alussa kun kuukautisia ei kuulunut olin jopa vihainen kun eivät ala ja pääsisin PMS vaivoista. Päivät sitten kuluivat ja päätin lopulta tunnustaa että ”jotain on voinut tapahtua ” Testiä tehdessäni olin sarkastinen ja asennoitunut siihen että kroppani vain pelleilee kanssani, yllätys oli sitäkin mieluisampi kun se osoitti positiivista.
Meille tulee vauva, uusi kaivattu perheenjäsen. Tuskin uskalsin kertoa miehelle, muille kerron vasta kun on pakko, sen verran varovaiseksi aikaisempi km opetti.
Sen kuinka tämä päättyy näyttää vain aika, eli peukut pystyyn.
Kesällä 02 kuitenkin meitä onnisti ja aloin odottaa kaivattua lasta. Kaikki näytti menevän hyvin kunnes lokakuussa rv 12 kaikki romahti, raskaus oli mennyt kesken. Suru oli sen mukainen.
Päätimme kuitenkin jatkaa yritystä ja jälleen aika vain kului eikä lasta kuulunut. Kävimme monet keskustelut mieheni kanssa hoitoon menosta sekä luomu-yrityksestä, välillä olin valmis kääntymään lääkärinpuoleen ja välillä päätin unohtaa koko aisan, kokeilimme kaikkia kotikonsteja.
Viime keväänä heitin hanskat tiskiin ja otin elämääni uuden suunnan, aloin laihduttaa ja hankin elämän itselleni, kuukautisetkin tulivat kuin kello ajallaan.
Elämä kulki kulkuaan , tuli kesä ja syksy.
Tämän kuukauden alussa kun kuukautisia ei kuulunut olin jopa vihainen kun eivät ala ja pääsisin PMS vaivoista. Päivät sitten kuluivat ja päätin lopulta tunnustaa että ”jotain on voinut tapahtua ” Testiä tehdessäni olin sarkastinen ja asennoitunut siihen että kroppani vain pelleilee kanssani, yllätys oli sitäkin mieluisampi kun se osoitti positiivista.
Meille tulee vauva, uusi kaivattu perheenjäsen. Tuskin uskalsin kertoa miehelle, muille kerron vasta kun on pakko, sen verran varovaiseksi aikaisempi km opetti.
Sen kuinka tämä päättyy näyttää vain aika, eli peukut pystyyn.
Vastaukset 6
Vanhimmat
... se nyt ole miehellekin iloinen uutinen. Joten eikös asiasta kuuluis hällekin kertoa, ja jakaa se ilo. Muillehan tuon asian kertomista voi välttää vaikka kuinka kauan.
mulle sattui pieni lukihäiriö =) siispä unoha tuo äskeinen miete... Niin ja edellistä unohtu vielä:
Kauhean paljon onnea odotukseen.
...
Onnea vauvanodotukseen!!!
Minullakin on 2,5 vuotta siitä kun jätin pillerit pois. Olin silloin perustamassa uusperhettä nykyisen mieheni kanssa, ja "sinun ja minun"-lasten lisäksi halusimme myös "meidän" lapsen. Vauvaa vain ei alkanut kuulua. Ja ajattelinkin että jos sitä ei tule 40-vuotis päivääni mennessä, niin sitten saa asia olla; pelottaa vähän kaikki riskit mitä ikä tuo tullessaan. No,täytän kuukauden päästä 40v...ja olin oikeastaan jo luopunut toivosta. Mutta viikko sitten ei menkkoja alkanutkaan kuulumaan...ja viime keskiviikkona testin tehtyäni tajusin olevani raskaana!
Olemme mieheni kanssa kertoneet asiasta lapsille, mutta muille kerromme vasta uuden vuoden jälkeen, kun kriittisin aika on ohi.
Toivon sinulle onnea odotukseen! Minulla on nyt 6 viikko menossa, ja pelottaa tuo kertomasi keskenmenoriski...
Mutta eletään päivä kerrallaan ja ollaan onnellisia vauveleista masussamme!!!!
Samoissa viikoissa mennään joten pidetään peukkuja bd jotta kaikki menee hyvin ja ensi kesänä meidän molemmissa perheissä on uusi perheenjäsen.
Tällaisia ihme tapahtumia on monia.Eräs äiti kertoi minulle tarinansa:Heillä oli yksi lapsi ja päättivät kokeilla toista.Eihän siitä sitte mitään tullutkaan,aika kului ja nainen ei tullut raskaaksi.Heitä tutkittiin, mutta mitään syytä selitystä ei löytynyt.Äiti päätti hävittää kaikki jemmaamansa vauvan tarvikkeet pois, koska asennoitui siihen, etteivät he enää saa toista lasta.10 vuotta oli kulunut ja eräänä päivänä hän huomasikin olevansa raskaana.Syntyi terve lapsi.