meillä on poika tuon ikäinen ja aamu alkaa itkemisellä, kiukuttelulla ja raivoamisella ja sitä jatkuu koko päivän, hyviä hetkiä päivässä on yhteensä n. 15 min
lapsen käytös on saanut jo isän äidin ja sisarukset hulluuden partaalle.
en tiedä johtuuko hampaista, omasta tahdosta tjms.
onko kenelläkään vastaavaa kokemusta lapsesta joka on hereillä ollessaan aina huonontuulinen. itkee, huutaa, raivoaa ym ym.
tätä huutamista on kestänyt nyt n. viikon. kyllä poika sitä ennen on ollut hyväntuulinen ja ihana, pelkään vaan että nytkö se rupesi se iso ratas heittämään sillä. en voi uskoa että pelkästään hampaista voi johtua tuo mahdoton huonotuulisuus.
lääkärilläkin ollaan käyty eikä mitään ihmeellistä ollut esim korvissa tms
lapsen käytös on saanut jo isän äidin ja sisarukset hulluuden partaalle.
en tiedä johtuuko hampaista, omasta tahdosta tjms.
onko kenelläkään vastaavaa kokemusta lapsesta joka on hereillä ollessaan aina huonontuulinen. itkee, huutaa, raivoaa ym ym.
tätä huutamista on kestänyt nyt n. viikon. kyllä poika sitä ennen on ollut hyväntuulinen ja ihana, pelkään vaan että nytkö se rupesi se iso ratas heittämään sillä. en voi uskoa että pelkästään hampaista voi johtua tuo mahdoton huonotuulisuus.
lääkärilläkin ollaan käyty eikä mitään ihmeellistä ollut esim korvissa tms
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olipa suorastaan helpottavaa kuulla, että muillakin samanikäisillä on vastaavanlaisia ongelmia. Meillä alkoi tuo jatkuva raivoaminen ja yleinen pahantuulisuus siinä vaiheessa, kun lapsi täytti vuoden ja on kohta siis myös 1 v 2kk.
Itsekin mietin, että onko lapsi jotenkin sairas, mutta koska niitä hyviäkin hetkiä kuitenkin on, joinakin päivinä jo montakin, ja lapsi nukkuu yöt todella hyvin, en usko, että terveydessä vikaa on.
Uskoisin, että meidän lapsillamme nyt vain sattuu olemaan hiukan normaalia voimakkaampi oma tahto. Toivotaan, että tästä ominaisuudesta on sitten hyötyä myöhemmin elämässä pärjäämisessä, ainakin näin koitan itseäni psyykata huonoina hetkinä :)
Alituinen huutaminen ja raivoaminen on todella raskasta muulle perheelle. Mitään ns. omia juttuja ei kunnolla pysty tekemään, kun lapsi vaatii aivan jatkuvasti huomiota. Silloin meillä menee hyvin, jos joku jaksaa koko ajan leikkiä, viihdyttää tai möyriä lattialla pikkumiehen kanssa. Tästä syystä olen suorastaan helpottunut, että poika aloittaa lähiaikoina päiväkodin. Uskoisin, että hän on niin seurallinen ja aktiviteettia kaipaava tyyppi, että kotonaolo tylsistyttää.
Tsemppiä teille, koitetaan jaksaa jääräpäidemme kanssa, eiköhän tämä jossain vaiheessa helpota, kunnes taas tulee joku muu "ihana" vaihe...;)
Meillä myös alkanut sama "vaihe". Kiukuttelua ja jatkuvaa seuran kaipuuta. Yksin ei jaksaisi hetkeäkään, vaikka ennen viihtyi hyvin leikkiensä parissa. Poika on kohta 1v 1kk.
Ja harmi kyllä, myös nukahtaminen tullut vaikeammaksi. Ei enää suostu nukahtamaan yksin unilleen, vaikka ennen ei tässäkään ollut mitään ongelmia. Samoin öisin heräilee useammin, joskus seisoo sängyssä tutti suussa itkemässä. Varmaan eroahdistus vaivaa.
Odotan kuin kuuta nousevaa, milloin tämä menee ohi. On kyllä harvinaisen rasittavaa.
saman onneksi siitä on jo aikaa. Muistan kun mikään ei ollut pojalla koskaan hyvin meillä tuollainen käytös alkoi pikkuisen ennen vuotta ja muistan kuinka häpesin pojan 1v synttäreilläkin kun raivos joka lahjasta. No aikaa kului ja syntyi toinen vauva (ikäero 1v4kk) ja silloin hän vasta raivosikin aina kun imetin tai mitä vain tein niin aina poika raivos. Kun ikää hänelle tule 1v6kk niin tuollainen käytös loppui kuin seinään. nyt sit 2v synttäreiden jälkeen olemme kerran viikossa "valtataistelussa" mutta ei mitään verrattuna siihen reiluun puoleen vuoteen! koittakaa kestää kyllä se ohi menee (ennenmin tai myöhemmin)