Miksi oksennat? Mitä hyödyt siitä? Aiotko lopettaa?
Itse sairastin ja sairastan edelleen bulimiaa eli kaksitoista vuotta olen jo kärsinyt.
Nykyisin vain ihan satunnaisia kertoja, kun tulee syötyä itsensä ihan ähkyyn ja on oikeasti paha olla.
Laihdutus ja lihomisen pelko olivat syyt miksi aloitin.
Hyödyin sen että paino pysyi tosi helposti kurissa.
Ja lopettaa olen yrittänyt siitä saakka kun aloitin.
Silmät aukeni, kun sydän alkoi reistailla ja siksi olen nyt enää satunnaisesti oksentava ja toivon todella, että joskus PARANEN KOKONAAN!
Itse sairastin ja sairastan edelleen bulimiaa eli kaksitoista vuotta olen jo kärsinyt.
Nykyisin vain ihan satunnaisia kertoja, kun tulee syötyä itsensä ihan ähkyyn ja on oikeasti paha olla.
Laihdutus ja lihomisen pelko olivat syyt miksi aloitin.
Hyödyin sen että paino pysyi tosi helposti kurissa.
Ja lopettaa olen yrittänyt siitä saakka kun aloitin.
Silmät aukeni, kun sydän alkoi reistailla ja siksi olen nyt enää satunnaisesti oksentava ja toivon todella, että joskus PARANEN KOKONAAN!
Vastaukset 3
Vanhimmat
oksennan 5-6 kertaa päiväs koska se auttaa mua laihtumaan. tai siis saan syödäki jotai koska oksennan. muuten en söis. tiedän kyl et osa kaloreist jää mut ei iha kauheesti ainkaa ku oksentaa. en todellakaa haluu enkä aio lopettaa oksentamista. oon laihtunu kolmes viikos melkee kymmenen kiloo joten miks lopettasin... onha siin tietty jotai seurauksii et oksentaa mut ennemmin syön ja oksennan ku oon kokonaa syömättä. lihominen ku ei tuu kysymykseenkää.
Hei.
Mä oon ollu buliimikko jo 14-vuotta eli puolet elämästäni.. Mun bulimia on sellasta on-off rumbaa. Tässä on ollut pidempi ajanjakso kun en ole oksentanut mutta niin se vain on taas alkamassa uudestaan..
Mä alotin laihduttamaan ekan kerran n. 12 vuotiaana. Sain silloin paljon kehuja hoikistuneesta olemuksestani ja yhtäkkiä koulukiusaajatkin alkoivat kiusata vähemmän.. mut hyväksyttiin joukkoon. Siitä jäi niinku sellanen assosiaatio että laiha=hyvä.
Lihosin kuitenkin taas ja olin pulska 7-luokkalainen. Olin tosi tyytymätön olemukseeni ja alotin liikkumaan. Vain kuukaudessa laihduin 8kg. Olin tosi tyytyväinen ja sain taas kehuja. Sitten laihtuminen pysähtyi ja samoihin aikoihin kuulin joltain koulussa että yksi tuttu tyttö on oksentanut aina ruokailun jälkeen ja että sen takia on laihtunut mallin mittoihin.. En tietty lähteny heti juoksee vessaan sormet kurkussa mut jossain vaiheessa se vaan muistu mieleen.. Olin syöny liikaa ja mua kadutti, pelotti että lihoon taas takasin ne vaivalla pudotetut kilot.
Ekan kerran jälkeen vannoin etten ikinä enään oksenna mutta niin se vaan tapahtui uudestaan ja uudestaan. Ajattelin kuitenkin että voin lopettaa kun itse haluan. Mutta minäpä en halunnut lopettaa.. Jäin koukkuun vaa´an laskeviin numeroihin ja kehuihin. Olin tyytyväinen niin kauan kunnes ihmiset alkoivat puhumaan ja kyselemään. Muistan sen kun äiti itki mulle että hän pelkää mun puolesta. Siinä vaiheessa mä lopetin. Moneksi vuodeksi. Kunnes muutin asumaan yksin.. Siitä alkoi vuoden mittainen oksennus maratoni.. joka päivä n.3 kertaa päivässä. En pitänyt sisälläni mitään jugurttia raskaampaa. Laihduin kai 25kg, silmissä pimeni, heräsin yöllä itkien vatsakipuihin. Eristäydyin.
Sitten tapasin poikaystäväni. Seurusteltiin ja sitten muutettiin yhteen. Kerroin bulimiasta ja hän on auttanut mut pahimpien aikojen ohi..
Se (bulimia) on kuitenkin taas kuiskinut mulle asioita jo monta viikkoa ja luulen että kunnon ahmimiskohtaus odottaa vaan nurkan takana. Tästä se taas alkaa.. kun en kestä enään olla näin läski.. haluaisin vaan kadota.
ollut samassa tilanteessa ja olen vieläkin taistelussa tätä sairautta vastaan, ymmärrän hyvin tilanteesi.
Itselläni joulun aikainen ylenpalttinen syönti laukaisi taas hetkellisesti oksentamisen, mutta nyt taas ollaan oltu jo toista viikkoa "terveenä".
Minulle tulee oksentamisesta nykyisin hirveitä sydämen tykytys kohtauksia ja todella inhottavia vatsakipuja. Olo ei enää ole hyvä oksentamisen jälkeen, kuten se oli joskus ennen. Päinvastoin. Viimeisellä kerralla nyt tuli kurkusta verta ja se oli taas piikki lopettamiseen.
Mutta olen kyllä harkinnut ammattiapua tähän, en vain saa itseäni liikkeelle. Toisaalta on vaikea myöntää että itsellä on ongelma oman mielenterveytensä kanssa, sillä sitähän tämä on.
Kapinoin tätä nyky-yhteiskunnan laihuuden ihannointia vastaan, sillä se tappaa lopulta osan tähän oravanpyörään ajautuneista liian aikaisin.
Älä kuuntele enää sitä pientä ääntä päässäsi. Yritä saada syöntisi kontrolliin ja mielesi hallintaan. Minäkin yritän.