Liika tahallinen laihuus on sairaus siinä missä lihavuuskin.
Kumpikin alkaa korvien välistä ja päättyy suuhun.
Toisessa tapauksessa suuhun tungetaan kaikkea hyvää ja murehditaan todellisia ylikiloja.
Ja toisessa tapauksessa suuhun ei laiteta mitään ja murehditaan olemattomia kuviteltuja ylikiloja.
Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?
Kumpikin alkaa korvien välistä ja päättyy suuhun.
Toisessa tapauksessa suuhun tungetaan kaikkea hyvää ja murehditaan todellisia ylikiloja.
Ja toisessa tapauksessa suuhun ei laiteta mitään ja murehditaan olemattomia kuviteltuja ylikiloja.
Mikä meitä ihmisiä oikein vaivaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Viestisi on mun mielestä sävyltään aika alentuva ja anorektikkoja aliarvioiva. Eiköhän lähes jokainen tälle sivulle hakeutunut (satunnaisia itselleen anoreksian "haluavia" teini-idiootteja lukuun ottamatta) ymmärrä ainakin jollain tavalla olevansa sairas. Eri asia sitten onkin, onko kaikilla näillä ihmisillä motivaatiota parantua. Muistan rankimmilta anoreksiavuosiltani sen, kuinka hämmästynyt yksi psykologi oli siitä, miten paljon tiesin syömishäiriöistä ja miten kristallinkirkkaasti pystyin analysoimaan omaa tilannettani - ja silti vaan jatkoin ruoan kanssa kamppailemista. Tuollainen terveyssisarsaarnaaminen menee täällä hukkaan.