Mitenkä tämmöinen asia on:
Vanhempi pariskunta omisti suurehkon maatilan. Perillisiä on kaksi poikaa. Toinen pojista jatkoi tilanpitoa vanhempien luopuessa ja tehtiin sukupolvenvaihdos 1997. Toinen perillisistä sai 600 000:lla mummunmarkalla miljoonien omaisuuden. Omistusoikeutta vaihtoi kolmattasataa hehtaaria maata, rakennuksia (ei ihan hyväkuntoisia) navetallinen lypsykarjaa ja nuorkarjaa, useita traktoria lisälaitteineen jne. Samalla tilalle saatiin jatkaja, mikä on oleellisen tärkeää luopujille.
Toinen perillinen on saanut kolme hehtaaria tontinpaikkaa.
Kuinka sitten aikoinaan perinnönjaon yhteydessä tämä asia on? Onko tuo tehty kauppa kuin mikä tahansa kiinteän omaisuuden myyminen, jolloin toisen lapsista voi jättää käytännöllisesti katsoen perinnöttä?
Vanhempi pariskunta omisti suurehkon maatilan. Perillisiä on kaksi poikaa. Toinen pojista jatkoi tilanpitoa vanhempien luopuessa ja tehtiin sukupolvenvaihdos 1997. Toinen perillisistä sai 600 000:lla mummunmarkalla miljoonien omaisuuden. Omistusoikeutta vaihtoi kolmattasataa hehtaaria maata, rakennuksia (ei ihan hyväkuntoisia) navetallinen lypsykarjaa ja nuorkarjaa, useita traktoria lisälaitteineen jne. Samalla tilalle saatiin jatkaja, mikä on oleellisen tärkeää luopujille.
Toinen perillinen on saanut kolme hehtaaria tontinpaikkaa.
Kuinka sitten aikoinaan perinnönjaon yhteydessä tämä asia on? Onko tuo tehty kauppa kuin mikä tahansa kiinteän omaisuuden myyminen, jolloin toisen lapsista voi jättää käytännöllisesti katsoen perinnöttä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Perintökaaressa on kielletty perillisten epätasa-arvoinen kohtelu.
Jos sukupolvenvaihdoksen kohteena olisi yritys, niin käyvän hinnan ja maksetun hinnan välinen erotus on perillisen saama ennakkoperintö. En ole varma koskeeko tämä maatiloja. En ole myöskään varma pitääkö "vääryyttä kärsineen" perillisen reagoida tapahtuneeseen heti, vai voidaanko asiaan puuttua vuosia sen jälkeen.
Oletetaan että perillisiä on A ja B, joista A on saanut maatilan 200 000 €:n alihinnalla, ja että perinnönjaossa kuolinpesän omaisuus olisi 100 000 €. A ei saa kuolinpesästä mitään ja lisäksi A:n pitää maksaa B:lle tasinkoa 50 000 €, jolloin molemmat ovat laskennallisesti saaneet 150 000 €. Sitä en tiedä, mitä tapahtuu vuosien varrella karttuneelle pääomalle, sillä A:n ennakkoon saama omaisuus on kasvanut vuosia "korkoa korolle". Ehkä joku juristi voisi valaista asiaa.
Jos omaisuus meni huomattavan alihintaisesti (alle 50 % käyvästä arvosta), niin verottajan mielestä kyseessä on lahja, josta menee lahjavero.
Kuulostaa aika hurjalta, että toinen rintaperillinen joutuisi maksamaan toiselle saamastaan etuudesta, ei kai se niin voi olla? Eikö tuon asian pitäisi hoitua vanhempien kautta, ei rintaperillisten kesken?
Teoriassahan tuo voisi olla niinkin, mutta käytännössä miten velkainen maanviljelijä maksaa yhtään mitään? Vaikea tilanne noin niinkuin elävässä elämässä. Mutta lakiahan minä koitinkin kysellä ja käytäntö jää sitten nähtäväksi.
Peruspointti kysymyksessäni oli se, että voiko jättää toisen rintaperillisen käytännöllisesti katsoen perinnöttömäksi myymällä omaisuuden toiselle lapselleen.
Olen itse hiukan vastaavassa tilanteessa, sillä meitä on useita sisaruksia ja vanhemmilla on kohtuullisen iso perheyritys. Jos joku meistä sisaruksista ostaisi sen ns. käyvällä hinnalla, eläkeikä koittaa ennen kuin velat saisi maksettua.
Kävimme sukupolvenvaihtojuristin juttusilla, ja hänen mukaansa tilanne on se, että vanhemmat voivat myydä firman jollekulle lapsistaan alihinnalla, mutta käyvän hinnan ja todellisen hinnan välinen erotus on kyseisen lapsen saama ennakkoperintö. Jos hinta jää alle 50 %, niin kyseessä on verottajan mielestä lahja. Sitä en tiedä päteekö sama maatilan kohdalla. Laissa on muutama poikkeus, jonka perusteella rintaperillisen voi jättää perinnöttömäksi, mutta käytännössä jos ei ole syyllistynyt vakavaan rikokseen jonka uhrina olisi jompikumpi vanhemmista, ei ole mitään pelkoa perinnöttömäksi joutumisesta. Toisella rintaperillisellä on käsittääkseni täysi oikeus vaatia jatkajalta tasinkoa, jos vanhempien omaisuus siirtyy alihinnalla.
"Kuulostaa aika hurjalta, että toinen rintaperillinen joutuisi maksamaan toiselle saamastaan etuudesta, ei kai se niin voi olla?"
Kyllä se niin on, ainakin tuon juristin mukaan. Kyse ei ole etuudesta vaan ennakkoperinnöstä.
"Eikö tuon asian pitäisi hoitua vanhempien kautta, ei rintaperillisten kesken?"
Olisi mahdoton ajatus että asia pitäisi hoitaa vanhempien kautta, sillä tilanne tulee ajankohtaiseksi siinä vaiheessa kun vanhempia ei enää ole.
"Teoriassahan tuo voisi olla niinkin, mutta käytännössä miten velkainen maanviljelijä maksaa yhtään mitään?"
Tämä on varmaan syy siihen miksi moni sukutila lopettaa toimintansa, sisarusten osuuksien lunastamisen ja verojen jälkeen velkojen maksamiseen menisi loppuikä.