heipähei! ;)

Söin varmaan kolme, ehkäpä jopa neljä tortillaa. En laskenut määriä, en kaloreita. Nyt mukavan täysi olo ja tulinen maku kielellä. En anna ahdistukselle valtaa.

Olkaa tekin armollisempia itsellenne. Elämä ei ole niin vakavaa. Eikä varsinkaan ruoka.

Olen onnellinen puolestasi! Muista huolehtia jatkosta ja nauti kaiesta hyvästä, mistä olet jäänyt paitsi. Itse ymmärsitkin, että jos olisit jatkanut, kohta makaisit sairaalassa(jos olisit elossa) mahd. vuosia...Eipä kävisi kateeksi. Ottakaapa mallia muutkin tytöt ja lopettakaa se pelleily ja kokeilu. Se ei aina pääty hyvin. Mieli järkkyy ja siitä selviäminen viekin sitten kauan...

ihanaa mustakin löytää näitä viestejä, kun suurin osa täällä vaan jaksaa kysellä uusia laihdutusneuvoja! :( :(

ja myös ihanaa että on joku "kohtalontoveri" ;D
nimittäin itselläni on ihan sama tilanne, oon todellakin vielä alipainoinen 16,4 mutta oon selkeästi paranemassa. Monen vuoden sairastamisen jälkeen! Tuntuu ihanalta kun voi syödä ja nauttia ilman että tuntuu pahalta. Ja varsinkin että ehtii tehä ja ajatella muutakin kun ei ajatuksissa pyöri vaan koko aika ruoka ja laihduttaminen :D

suosittelen kaikille. vaikka alotus tuntuu pahalta, niin kun ootte päässy sen pahimman yli - paino on noussut muutamia kiloja - niin sitten se helpottaa. Vaikka en olis itekään ikinä uskonu ku sitä joskus niin väitettiin.
loppu menee paljon mukavammin ja sitä jo toivoo ittekin saavansa viel vähän painoa: näyttää paremmalta ja vaatteet istuu! ;D

olo on mahtava. joskus tekis ihan mieli itkee onnesta :)