kokemuksia sosiaalisten tilanteiden pelosta? miten pääsee eroon, vai pääsekö koskaan? miten voi selviytyä edes vähän paremmin?
eroon sos. tilanteiden pelosta
tyttönen..
102478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse tilanteet eivät yleensä ole pelottavia. Silloin on seurassakin jotain vikaa, jos ihmiset ovat pelottavia. Ihmisiltä vaaditaan yleensä ystävällistä käytöstä, ettei pelottele muita.
Pelot kuuluvat nuoruuteen ja karisevat vanhempana pois.
tullut mieleenkään pelätä yhtään mitään. Mutta kun elämässä kaikki ei aina mene kuin kuvittelee.Viisi vuotta sitten 45v iski mulle paha sos.til.pelko. Odottelenko että kun vanhenen ja nuorrun "henkisesti" tilanne korjaantuu?
Yleensä 40-50 vuotiaat tuntevat jo useimmat tilanteet mihin joutuvat. Pelkäätkö tuttujakin tilanteita, mistä selvisit ennen ilman pelkoa?
Eiköhän ne pelkosi hellitä eläkeiässä, kun ei tarvitse mitään tehdäkään. Saa olla aivan vapaalla.
kun tuntuu, ettei sinulla ole mitään käsitystä kyseisestä pelosta?
Alkuperäiselle kirjoittajalle sanoisin, että kokonaan sosiaalisten tilanteiden pelosta eroon pääseminen voi olla vaikeaa, mutta kyllä sitä pystyy lievittämään. Valoa siis löytyy tunnelin päästä. Kannattaa käyttää tuota hakua, ja lueskella aikaisempiakin keskusteluja :)
Olen sitten varmaan hyvin onnistunut pääsemään peloistani.
tässä ollaan. Sehän tästä sairastumisesta kummallisen tekikin. En oikeastaan enää poistu kotoakaan. Sitä ennen olin monien ihmisten asioiden hoitaja juoksin virastot ja kaupat eikä mistään peloista ollu tietoakaan.
käynyt puhumassa asiasta ammattiauttajan luona ? Se on lähtökohta paremmalle huomiselle, eli ilman muuta pitää kääntyä asiantuntijan puoleen!!!! Hoitokeinoja on , mutta ihmekonsteja ja nopeita ratkaisuja ei ole. Kun tietää mistä oikeastaan onkaan kyse, niin sitten onkin helpompi ongelmia ratkaista tai löytää helpotusta. VOIT JA SELVIYDYT paremmin kun HAET apua. Kokemusta on.
Tällaisia tuli mieleen. :)
*Ole rohkea
*Aloita harrastus esim. teatteri.
*Laula paljon, vaikka yksinäsi. Jos et osaa, niin laula silti. Laula niin, että ääni tulee rinnasta saakka, ei vain kurkusta.
*Huuda jossain kovaa.
*Soita soittimia, joita et osaa soittaa. Soita niitä kovaa.
*kun pelon tunne iskee, niin anna sen tunteen tulla, älä yritä estellä sitä, vaan koeta järjellä pohtia tilannetta ja sitä mikä sen tunteen laukaisee. Älä anna tunteen ohjata ajatuksiasi. Yritä pysyä tunteen tarkkailijana ja ajatuksiesi "herrana". Tätä kun tekee montaa kertaa, niin saattaa oppia hallitsemaan pelkoansa. Se menee vähän kuin opettelisi ajamaan polkupyörää. Helpottuu kokoajan ja lopulta sitä ei tarvitse miettiä. Jos ei heti onnistu niin, ei se haittaa. Yritä myöhemmin uudelleen.
*Yritä löytää jotain hauskaa niistä tilanteista jotka pelottavat. Koita muistaa ne siinä tilanteessa.
*Kun pelko ottaa vallan, koita keskittyä johonkin rauhoittavaan tai hauskaan ja hengitä syvään.
En tiedä toimivatko nämä varmasti, mutta itse kärsin nuorena joistain sosiaalisista tilanteista, mutta olen päässyt yli niistä oikein hyvin. Ja muista, että joitain tilanteita on ihan normaalia pelätä tai jännittää.
Luultavasti elämäsi on kokenut paljon muutoksia lähiaikoina, etkä ole ehtinyt sulautumaan siihen. Nyt vain alat pikkuhiljaa totuttelemaan asioihin, joita välttelet. Kannattaa myös pyytää joltakin tutulta apua.
Hmm... itse olin koko peruskoulun ajan todella ujo ja hiljainen... pelkäsin ja jännitin kaikkia sosiaalisia tilanteita... minua myöskin kiusattiin tämän takia, ja kun asuin pienellä paikkakunnalla niin joka suunnalta suunnilleen osoteltiin sormella et "tuo on se mikä ei ikinä puhu mitään"... ja kaikkee muuta paskaa...
Itselläni tilanteeseen auttoi se, että kun pääsin peruskoulusta, hain opiskelemaan isompaan kaupunkiin... kaupunkiin josta en tuntenut ketään. Muutin yksin asumaan. Minun oli pakko selvitä itse ja hoitaa kaikki asiat itsenäisesti. Se auttoi pääsemään eroon kaikista noista peloista. Ammattikoulussa tietenkin oli "kiusaava" opettaja, joka koko aika jaksoi hiillostaa minua kun olin hiljaisempi kuin muut.. ja kun opiskelin kuitenkin asiakaspalveluammattiin niin sitä sosiaalisuutta tarvittiin...
En väitä että vieläkään olisin täysin päässyt peloista irti..tai peloista kylläkin.. mutta en jännityksestä. Jännitän edelleen sosiaalisia tilanteita.. mutta aina niistä on selvitty! :)
Ole rohkea ja tee itse omat päätöksesi ja itsenäisty, se auttaa usein! Kyllä se ajan kanssa... :)