Silitin kissani päätä
sen, joka taivaspaikkaa
odottaa
Katsoin silmiin ystävyyttä
pienen elämän
kestänyttä
Milloin on aikasi lähteä
milloin on aikani
luopua sinusta
Ajatus itkettää
hymyilen, ei tänään
on vielä aikaa
sen, joka taivaspaikkaa
odottaa
Katsoin silmiin ystävyyttä
pienen elämän
kestänyttä
Milloin on aikasi lähteä
milloin on aikani
luopua sinusta
Ajatus itkettää
hymyilen, ei tänään
on vielä aikaa
Vastaukset 4
Vanhimmat
joka puhuu rakkauden lemmikkiin ja pelon siitä,
että joskus on pakko luovuttaa. Mutta aika ei ole
vielä, se on läsnä ja olemassa.
Runon voisi soveltaa yhtä lailla koiralle, jonka
itse omistan. Aina on taka-alalla ajatus, että
jossain vaiheessa koittaa luopumisen aika.
kommentistasi, kirjoitin kissa, voipi olla lähimmäinenkin..
Tuo kissa-teema on minusta kiinnostava aina kun varsinkin lähimmäisestä puhutaan. Mielenkiintoista nimenomaan lukea sillä tavalla, että tässä kerrotaan jostakin ihmisestä. Paradoksaalinen tilanne, jolloin itkettää samalla kun iloitsee jäljellä olevasta ajasta..
.. näkemysero. Eläimet ovat joskus yllättävän inhimillisiä, ja ihmisissäkin on eläimellisyyttä. Ilo ja suru kulkevat käsikkäin, elämästä siis raapaistu tämäkin runontynkä.
Kiitos, kun syvennyit ajatuksiini...