Nyt on juhlat juhlittu kun Loppiaisestakin päästiin.
Tulipahan testattua sekin miten käy kun pitkän raittiina olon jälkeen ottaa alkoholia. Taistelin itseni kanssa oikein kunnolla ja keskustelin jopa ammattiauttajan kanssa joka ei ko.ainetta tietenkään suositellut.
Vaakani kallistui Alkon puolelle koska ajattelin, että täytyyhän minun tietää miten tämä jatkuu. Ahdistus ja mieliteko oli kova. Olisinhan sitä voinut lääkkeillä sammuttaa mutta kokeilunhalu voitti.
Niinpä siinä illan mittaan naukkailin ja muistikin taisi pettää kun en aamulla pinnistelystäni huolimatta kaikkea mieleeni saanut. Jääkaapissa ei ollut vettä väkevämpää onneksi. Luulen että jos olisi ollutkin, viemäriin olisi joutunut.
Nyt sitten olen iloinen siitä kun en jatkanut juomistani vaan jätin sen siihen yhteen iltaan ja vähempikin määrä olisi toki riittänyt jälkeen päin ajatellen.
Tästä kokeilustani jäi kuitenkin jonkinasteinen masennus ja hienoinen häpeä koska lipesin lupauksistani. En kuitenkaan mielestäni niin pahasti, etten hyvillä mielin jatkaisi raittiuttani ja kaikki syyt miksi juomisen aikoinani lopetin palautuivat mieleeni hyvin selkeästi.
Näin kävi minulle. Jos joku muukin on retkahtanut niin ei muuta kuin selville vesille taas rämpimään. On se paljon mukavampaa. Kyllä juopottelu rasittaa paljon enemmän kuin raittiina "kärvistely".
Tulipahan testattua sekin miten käy kun pitkän raittiina olon jälkeen ottaa alkoholia. Taistelin itseni kanssa oikein kunnolla ja keskustelin jopa ammattiauttajan kanssa joka ei ko.ainetta tietenkään suositellut.
Vaakani kallistui Alkon puolelle koska ajattelin, että täytyyhän minun tietää miten tämä jatkuu. Ahdistus ja mieliteko oli kova. Olisinhan sitä voinut lääkkeillä sammuttaa mutta kokeilunhalu voitti.
Niinpä siinä illan mittaan naukkailin ja muistikin taisi pettää kun en aamulla pinnistelystäni huolimatta kaikkea mieleeni saanut. Jääkaapissa ei ollut vettä väkevämpää onneksi. Luulen että jos olisi ollutkin, viemäriin olisi joutunut.
Nyt sitten olen iloinen siitä kun en jatkanut juomistani vaan jätin sen siihen yhteen iltaan ja vähempikin määrä olisi toki riittänyt jälkeen päin ajatellen.
Tästä kokeilustani jäi kuitenkin jonkinasteinen masennus ja hienoinen häpeä koska lipesin lupauksistani. En kuitenkaan mielestäni niin pahasti, etten hyvillä mielin jatkaisi raittiuttani ja kaikki syyt miksi juomisen aikoinani lopetin palautuivat mieleeni hyvin selkeästi.
Näin kävi minulle. Jos joku muukin on retkahtanut niin ei muuta kuin selville vesille taas rämpimään. On se paljon mukavampaa. Kyllä juopottelu rasittaa paljon enemmän kuin raittiina "kärvistely".
Vastaukset 17
Vanhimmat
> Kyllä juopottelu rasittaa paljon enemmän kuin raittiina "kärvistely".
Niin se on. Juomattomuutta pitää olla 1-3kk:tta niin silloin vasta pääse tilanteen päälle.
Tuo mainitsemasi olotila on karmea. Kärvistelee kun tekee mieli juoda. Juomisen jälkeen ahdistaa ja taas aloitetaan juomattomuus. Sitten taas kokeillaan....hoh-hoijjaaaaa. Tilanne on psyyykkinen ja puhutaan itsetunnottomasta juomisesta jota ohjaa sairaus nimeltä alkoholiriippuvuus.
että joulupyhinä juodaan kun on pyhää pyhän perään ja pekkaset ja sen semmoiset otettu käyttöön ja jokainen on oman lasinsa herra .Ne juo ittes katkoon ,ketä juo ,that s it.
teitä, jotka ette osaa edes kirjoittaa oikein!
BUUUUAAAHHHH !!!!!
Jäikö koulut kesken, vai ?
Niin, olihan minulla jo takana juomattomuutta 2,5 kk. Siksi Alkoon meno tuntuikin pelottavalta. Uskon pelänneeni siksi, että jos "se" jää päälle.
Olen hyvilläni, ettei niin käynyt.
Mietin myös sitä, petänkö nyt läheisilleni pyhästi antaneeni lupaukset ja mitä he tästä ajattelevat. Tuntuu siltä kuin meikäläiseltä vaadittaisiin enemmän koska olen myöntänyt avoimesti ongelmani.
Voihan olla, että se tunne on vain omien korvieni välissä.
Halusin koettaa sitäkin, onko niin, että alkoholistilla jää ryyppy aina päälle (olen mieltänyt olevani alkoholisti), vai voiko ns, juhlimisen jättää yhteen iltaan kuten "normaalit" ihmiset.
Kerroin tämän siksi, etten varmasti ole ainoa samoja asioita miettivä. On kai tämäkin sairaus joka joskus oirehtii enemmän ja joskus pääsee helpommalla.
Tässä korostuu sellainenkin asia, että kun on myöntänyt ongelmansa, hakenut ja saanut siihen hoitoa, päässyt pahimman yli niin korostuu sairauden psyykkinen puoli. Kaiketi se ajanmittaan helpottuu kun oppii antamaan itsellensä enemmän anteeksi.
Raittiuteen on hyvä pyrkiä lipsumisesta huolimatta.
Jotkut meistä on sellaisia että päihteet ei vain yksinkertaisesti käy. Juominen ja juhlat kestää useita päiviä tai viikkoja. Perhesuhteet, työ, yms. menee täysin retuperälle, ja muutenkin rupee vähän todellisuuden taju useiden juhlimispäivien jälkeen hämärtymään.
Allekirjoittaneella on täysi työ että pystyn pitämään itseni kohtuu käyttäjänä, ottaa pari kertaa kuussa ja vain yhden illan, menettämättä muistia tai tms... kun olen päästänyt menemään itseni joskus ns. alkoholistiksi. Päätin itse aikanaan kovan juomisen ja kannabis tuotteiden käytön jälkeen, kun olin juonut ja pilannut juhlimisellani lähes kaiken mahdollisen ympäriltäni. Olin juonut ihan joka päivä, viikolla vähän enempi tai vähempi, ja viikonloput sitten tietysti läpeensä kännissä, varulta vielä jointti huulessa, vuosi kausia, ja koitinpa jopa vielä luovia samalla työ-elämässäkin.
No eihän siitä mitään tule, sanomattakin selvää.
Tuli vain sitten yksi päivä sitä hommaa mitta täyteen, ja aloin koittaa uudenlaista rytmiä itselleni. Harras tavoite oli ja on edelleen, että osaisi ottaa kohtuudella. Ja vain alkoholia. Olen saanut kutakuinkin pidettyä asiani aisoissa, mutta töitä se teettänyt, nyt jo kahdeksan vuotta, kestää tätä opettelua normi-elämään todennäköisesti elämän loppuun asti.
Liian monella meinaa vaan mennä sitten vähän homma överiksi. Ei pysy hanskassa.
Jotkut meistä on sellaisia, riippuvuus suhde on liian raju, että pakko on pitää päihteidein kanssa nollalinjaa, jos yhtään näyttää että ottaminen ei pysy kurissa, tai vaihtoehtona on sitten suunnaton itsekuri, jos on yhtään taipumusta riippuvuus ongelmiin. Rajojen hakeminen em. ihmisillä on aika riskaabeli touhua, korkin kiinni pistäminen just silloin kun parhaalle rupeaa parhaiten maistumaan, on sitten todella vaikeaa.
Nim. oon textannut.
tarvi katua ja miettiä niitä pyhiä lupauksia. Kirjoittele tänne parin-kolmen vuoden kuluttua sen hetkisestä tilanteestasi. Viina on näes kavala aine siitä riippuvalle.
Ja minä en kun mene töihin vielä näin vajaalla viikolla..., eli vielä pämpätään muutama päivä ja vasta ensi maanantaina otan puhelun linikalle :) Siitä se arki sitten taas lähtee.
http://www.youtube.com/watch?v=OXHTajSjgIg
Se vain vahvisti juomattomuutta, kun tuli taas entisenlainen pöhnä ja turruttava olotila. Itsensä tyhmistämistä se on.
Meikäläisen hauskojen hiprakoiden kiintiö elämässä on kumottu kurkkuun jo aikoja sitten.
Jokainen viinaanmenevä tulee iän myötä vaiheeseen, että alkoholi ei piristä eikä kohota mielialoja enää koskaan, vaan tilalle tulee tyhmä, väsyttävä turtumus, ja juomistaan jatkavat tekevät sen pakonomaisesti vain riippuvuutensa sanelemana.
Silloin viimeistään on elämänmuutoksen aika.
Niin taas pitää koittaa päästä perjantain yli kun on kaupassa käynti päivä . Perjantai lonkerot alkossa polttelee. Kun sais käytyy vain ruokakaupassa niin , viikko menis juomatta . Ei ole tapana juoda viikolla ja kauppaan yli 20 km matkaa. Viikko on mennyt juomatta , vaikka kaapissa olis kyllä konjakkipullon rippeitä joululta , mutta kun en tykkää siitä . Alkon lonkku parasta .
En viitsi viedä paikkaa sitä tarvitsevalta. Minulla ei ole hätää, vasta kuuden viikon ryyppyputki päällä. Olen hyvässä kuosissa.
Minä taas en päivää katso milloin juon. Jos töissä heikko olo, niin olkoon. Koskaan kuitenkaan juominen ei ole haitannut työntekoa. Työnteko kyllä haittaa juomista. En kato päivää jolloin saunaoluen tai pari kiskaisen ja seuraavana päivänä töihin, ellei sitte satu olemaan viikonloppu. Toisaalta voi olla ettei just perjantai ja lauantai iltana janota, nii korkki pysyy kiinni. Tiistaina saattaa taas olla eri tilanne. Tänä vuonna ei janottanut jouluna eikä uudenvuoden juhlinnassa. Juhannuksena tais janottaa (ei muistikuvaa, ei pienintäkään muistikuvaa)
Ihmisen elimistö tarvitsee alkoholia pienen määrän päivittäin. Tiedän että hetkittäiset nollaukset / absoluutti juominen ei ole hyvästä, mutta väitän että joka päivä tenuttaminen on paljon haitallisempaa, kuten myös täys raittius. On tuossa yli 5 litraa tiukkaa viinaa, mutta eipä nyt tee mieli korkata. Mietitään huomenna uusiks, toisaalta tunnin päästä voiki janottaa ja korkki narahtaa. Ei sitä koskaa tiedä.
MUU, kun oma tahto, pää, j.n.e
Eihän missään ole sanottu, että kaikki ns. pyhät pitää juoda, onhan maailmassa muutakin tekemistä, kun ryyppääminen....vai?
Jotenkin ei enää edes säälitä, jos pitää juoda ittensä letkuihin, yms....haloo
Itse otan melkein joka päivä muutaman kaljan töiden jälkeen, mutten ole kiinnostunut ihmeemmin juomaan viikonloppuisin...
Olen kuitenkin tehnyt tätä kauan (synt. 50 luvulla), eikä mitään tipattomia tammikuita ole koskaan tarvinnut, joka on mielestäni itsensä pettämistä, koska loppuvuosi 11kk, otetaan tuo tammikuu takaisin.??????
Soon kuulkaas sellane juttu että, jotkut voi ottaa asiallisesti. Ja, taas toiset ei ollenkaan koska on olemassa sairaus nimeltä alkoholismi.. Lukekaa ihmiset enemmän tietoa päihdepuolelta niin tiijätte. En mää jassa , enempää.. Tähän liittyen tietäsin paljonni asiaa..
tietoo:
www.kan.fi
www.stakes.fi
www.samarialahetys.fi
Niin, Raitista huomenta kaikille kommentoijille ja myös niille joilla korkki on vielä auki.
Minä olen ehkä niitä jotka ottaa kaikki liian vakavasti, myös tuon juomispuolen. Ehkäpä koetan myös väenväkisin raitistua ja koska tuo känni ei nyt maistunut, en sitä myöskään jatkanut.
Tosin huomasin sen asian, että ne on vaarallisia kokeiluja (jonkunasteinen kaiho siihen jää), jos mahdollista pitäisi se kyllä rajoittaa mahdollisimman vähiin. O olisi hyvä numero tässä paikassa.
En siis hihku täällä onneni kukkuloilla vaan "kärvistelen" edelleen ja koetan olla kunnon kansalainen :)
olet jo myöntänyt ongelmasi ja se on kaiken alku! Seuraava askel on todellisesti kapituleerata ja siitä sitten eteenpäin askel askeleelta! Helppoahan se ei ole mutta kaikki käy kunhan on tahto selviytyä ja tämä elämähän ei muutenkaan ole mitään ruusuilla tanssimista edes niille joilla ei sairautta ole...vastoinkäymiset vahvistaa ja hiljaa hyvä tulee! Voimia sinulle ja hyvää raitista torstaita:)