Peräti 46 prosenttia suomalaisista 15-64 vuotiaista on ollut ns. kännissä omien vanhempiensa kanssa. Prosentti on huolestuttavan suuri. Onko sinulla tapana juopotella omien lastesi nähden ja kanssa?
En ole aikanaan ollut päihtyneenä vanhempieni nähden, en liioin ole nähnyt vanhempiani päihtyneenä enkä ole ryypiskellyt lasteni kanssa. Hyväksytkö, että vanhemmat ja lapset päihtyvät yhdessä silloinkin, kun lapset ovat täysi-ikäisiä?
En ole aikanaan ollut päihtyneenä vanhempieni nähden, en liioin ole nähnyt vanhempiani päihtyneenä enkä ole ryypiskellyt lasteni kanssa. Hyväksytkö, että vanhemmat ja lapset päihtyvät yhdessä silloinkin, kun lapset ovat täysi-ikäisiä?
Vastaukset 21
Vanhimmat
20 vuotta sitten olisin vastannut tähän kielteisesti, mutta nyt toisin. Olen juonut lasteni nähden ja myös he minun nähteni. Lapseni ovat jo reilusti yli 30v ja olemme esim. samoissa juhlissa (häät, isot synttärit jne.)
Kukaan meistä ei kuitenkaan ole juoppo, ei alkoholin suurkuluttaja eli myös nämä on tuossa mainitsemassasi prosentissa mukana.
Pojan kanssa otetaan joskus maatakaatavat ja väännetään kättä, sekä painitaan. Emäntä tosin posmottaa, kun matot menee kasaan ja tuolit pakkaa kaatumaan. Parasta on se yhteenkuuluvaisuuden tunne eri sukupolvilla.
Enhän muuten niin tekisi. Voisikohan sitä edes juopotteluksi sanoa. Tarjoan joskus heille paukun tai pari.
Huolta pitää kantaa päihdeäideistä, jotka vaarantavat siköitään juopottelemalla.
Tutkimuksessa ymmärtääkseni tarkoitettiin rankkaa juomista, jonka tuloksena ollaan ns. räkäkännissä, kanttu vie, taju kankaalla jen. Pari paukkua tai viinilasillista tai konjamiinit ruokailun päätteeksi, muutama saunakalja tms. eivät mielestäni ole juopottelua.
Minulla on kaksi pokaa molemmatkolme-nelkymmen vuotiaita.ovat korkeasti koulutettuja perheellisiä.Kun käyvät ulkomailla työn takia tuovat usei rymy marttiini pullon tuliaisiksi ja otetaan monetkin paukut eikä ole huomattu mitään kielteistä!EMME OLE JUOPPOJA MUUTTA EMME MYSKÄÄN TEESKENTELIÖITÄ!!!
Ei minusta ole teeskentelyä, jollei hyväksy viinan käyttöä räkäkuntoon asti lastensa kanssa, olivat lapset minkäikäisiä tahansa. On vain sellainenkin asia kuin vanhempien arvostus.
Toivon jälkikasvuni arvostavan minua. Räkä poskella sopertavaa, tuskin jaloillaan pysyvää vanhempaa on aika vaikea arvostaa ja kunnioittaa. Mutta näkemyseroja voi ja saa olla. Sen sijaan minusta on teeskentelyä uskoa,että kaikki vanhemmat juovat nykyisin roimasti ja vain teeskentelevät, että eivät juo.
Mikäli joku on pari-kolme kertaa vuodessa kaatokännissä ei se minun silmissäni ainakaan hänen arvostustaa pois vie. Tiedän alkoholista sen, että tänään se ei ehkä päähän mene, mutta huomenna saattaa käydä huonosti eli se räkäkännikin saattaa olla ns. "vahinko".
Tässä oli kyse vanhemmista ja lapsista juomassa yhdessä, ei jostakusta. Riippuu ja roikkuu missä ja milloin se joku on räkäkännissä sen pari kertaa vuodessa. Ei minuakaan häiritse,jos linjalla Utsjoki-Kevo joku tuntematon vetäisee saunamökissään parit kännit vuodessa tai vaikka olisi umpisukkelissa koko vuoden. Mutta jos vanhempani ovat räkäkännissä lapseni hautajaisissa, se on jo sellainen juttu, jota on vaikea unohtaa ja vielä vaikeampi antaa anteeksi. On tilanteita ja tilanteita.
Turhaa puolustella, että ei tiedä, milloin aineet menee päähän. Kun ei ota, ei mene päähän muu kuin oma kehu korkeintaan.
sanojesi takana. Kerrot, että pari paukkua ei ole juopottelua, mutta kun ihmisen elimistö saattaa tehdä tepposet ja se parikin paukkua voi tänään hupsahtaa päähän, jota se ei vuosi sitten tehnyt.
Mikäli ottaisin naapurin 35-vuotiaan kanssa paukkuja, niin miksi en sitten voisi ottaa oman 35-vuotiaan lapsenikin kanssa, vai leikkisinkö tekopyhää ja teeskentelisin lapsilleni että olen raivoraitis. Luultavasti nyt ajattelet, että puolustan juomistani, mutta totuus on kuitenkin se, että juon tosi harvoin ja silloinkin vain lasillisen punaviiniä.
käymään.
Hän asuu toisella puolella Suomea, kun hän tulee niin varataan valkoviiniä ja siideriä.
Sitten istutaan pidemmän kaavan mukaan ja parannetaan maailmaa.
Ei asista ole mitään negatiivista sanottavaa, meillä on aina hauskaa keskenämme ja juttu luistaa.
poikani (40 v) kanssa kunnon kännit,pitkästä aikaa,viimeksi edellisenä viikonloppuna.Juteltiin ja turistiin nousukännissä,riehuttiin ja väiteltiin täyshumalassa,istuttiin hiljaa ja vaikerreltiin laskuhumalassa
Ei ole kysymys kaatokännistä jos 2-4 konjakkia ottaa saunan jälkeen yön kuluessaTaas jollakin horjahti
Emme käytä muutoinkaan alkoholia.
Maistanut olen häissäni, lasin kuohuvaa, 1962.
juopottele minun eivätkä kenenkään muunkaan kanssa.
Penskojen ollessa kotona annoimme heidän maistaa lauantaijuomia.
Penkkareihin hankimme heille onat pullot.
Tytölle valkkaria, suurikokoiselle pojallemme 0,5l minttuviinaa tms.
Täekeintä oli pysyä omissa juomissaan erillään tarjotuista.
Opiskeluaikanaan kokeilivat muiden mukana sitä elämäntapaa mutta johtuneekohan varoittavasta esimerkistäni kun ovat valinneet täysraittiuden.
Ei sitä kukaan seurassa huomaa.
Tupakkaa eivät ole edes kokeilleet.
Siinä omat vieroitusoireeni ilmeisesti tepsivät pelokkeena.
Keskenään viihtyvien aikuisten oma asia on missä puitteissa seurustelu tapahtuu!
Miksi vanhemmat ja lapset eivät seurustelisi keskenään heille luontevalla tavalla?
Tutkimus meni tyyliin, oletko joskus ollut humalassa vanhempiesi seurassa eli yksi kerta riittää. Äiti, isä ja perheen vaavi, 40 vuotias, ovat sukulaisen häissä ja hupsista, tultiin humalaan ja tiukkapipoiset kauhistelee moista.
Juopottelen usein lasteni kanssa,lapset pysyvät kotona eivätkä mene räyhäämään kaupungille.
Ihan pitkänkin kaavan mukaan - riippuu juhlan luonteesta. Mutta voimme kokoontua myös kahvikekkereihin tai yhdessä syömään. - En kuitenkaan voi sanoa, että juopottelemme. Joskus käy vielä niin, että vanhat jää siemailemaan ja seurustelemaan ja nuorempi väki lähtee omaan kotiinsa viettämään iltaa tai isommalla porukalla jatkoille. Tähän asti asiat ovat reilassa ja korrektisti - mutta jostainhan ne juopotkin syntyy. Me vanhat nyt ei tästä varmastikaan 'enää juopoimmaksi' muututa ja toivon myös nuorisoni pystyvän pitämään ainakin samanlaisen rajan. Että alkoholi on juhlaa varten ja ettei tulevaisuudessa juhliminen muutu pakolliseksi juopotteluksi.
Elettiin 80-luvun alkupuolta... Poikani oli peruskoulun jälkeen kieltäytynyt lukioon menosta ja pääsi teknilliseen opistoon opiskelemaan insinööriksi... Opiskelu alkoi syksyllä hänen juuri täytettyään 18 vuotta... Parin viikon päästä sain puhelun pojaltani jossa hän ilmoitti lopettavansa opiskelun, ja syynä se ettei hän suoriudu noin vaativasta opiskelusta... Syynä oli vielä se että vanhempi luokalle jäänyt kaveri pelotteli noita "nuoria" opiskelijoita opiskelun vaikeudesta ja erotusuhasta syksyn aikana...
Tiukan puhelun jälkeen sovittiin, että seuraavana viikonvaihteena hänen kotiuduttuaan jutellaan lisää... Tunsin että takana on jotain jota poikani ei kertonut minulle ja tarvittiin jotain "kättä pitempää"...
Tuli viikonvaihde... Varasin pari pulloa viiniä ja äitinsä sekä siskonsa kanssa sovittiin että he ovat poissa kun me "miehet" keskustelemme... Siinä keittiön pöydän ääressä viinilasit edessämme keskustelimme... Olin itse aikanaan opiskellut moisen opiston... Minä suoritinkin opiskeluni hyvin arvosanoin, ja pojallani oli ihmeellinen harhaluulo että odotan häneltä vastaavaa suoritusta...
No näistä luuloistahan päästiin eroon pika-pikaa ja teimme kättäpäälle sopimuksen että jouluna hän voi tehdä mitä haluaa... Meni kuukausi kun poikani kotona käydessään naureskeli sanoen, että olet "kiero äijä"... "Olisi ollut hölmöä lopettaa opiskelu"... Opiskelu sujui hyvin ja hän on työssään rakentamassa hyvinvointiamme...
Kyllähän tuotakin tapausta on naurettu yhdessä monet, monet kerrat jälkeenpäin... :)
..on osata erottaa oleellinen epäolennaisesta.
Toimit hyvin viisaasti, ja kyse olikin jostain ihan muusta kuin "lasten kanssa juopottelusta". Mukava, viisas isä ja hyvä lopputulos.
Muutoin emme ole ottaneet lasten kanssa, eikä lasten nähden, kuin joissain perhejuhlissa esim. häissä, mutta lapsethan ovat jo olleet aika päiviä sitten aikuisia iältäänkin. Lapset eivät ole nähneet vanhempiaan kännissä, josko ei sitä edes harrastetakkaan, mutta emme ole lapsiakaan nähneet kännissä.
Absolutistipenskani eivät paheksu satunnaista tissutteluani.
Tilanteita on hyvin harvoin.
Kotona ollessaan näkivät minut hiprakassa melkein viikoittain.
Sittemmin kun 18 vesseleitä kokoontui meille niin junior oli aina kuskina.
Kyllä minä kilistelin hänen kavereidensa kanssa.
Omat vanhempani eivät nähneet minua kännissä.
Ei kuulunut aikaan eikä kulttuuriin.
Puukko kädessä riehunutta humalaista isääni pakoon juoksu kuului ehkä myös aikaan ja kulttuuriin.
Auttoi kai päätöksen tekemisessä, "ei koskaan uhkaa perheelle"?!
Jos penskani nauttisivat alkoholia niin todennäköisesti kilistelisimme yhdessä.
Kyllä ne nytkin sosiaalisesti alkoholia käyttässä seurassa viihtyvät.