Eräs vaijettu tosiasia on, että suomen sodissa sotilaille jaettiin paljon erinlaisia päihteitä, sotakuntoa ylläpitämään. Yleisin "lääke" oli pervitin niminen lääke, joka oli käytännössä puhdasta amfetamiinia, tätä "lääkettä" annetiin erityisesti sisseille. Tässä erään sissin tarina.
"eräs pillereihin turvautuneista oli A.Koivunen, joka pakeni venäläisiä lapissa kantalalahdessa. Koivusella oli taskussaan koko partion pervitinit.
Vaikka hän oli suhtautunut pillereihin varauksella, tilanne oli niin vakava, ettei valinnavaraa ollut. Venäläiset ahdistelivat kannoilla. Koivunen kaivoi rintataskustaan pillereitä, joita tarttui käsineeseen useita:
Vauhtia hiljentämättä pistin suuhuni kaiken mitä oli saannut käteeni -koetin tehdä sen niin etteivät toiset olisi huomanneet. Eipä tarvinnut pitkää matkaa hiihtää, kun olin kuin toinen mies. Kuin olisin taittanut ensimmäisiä kilometrejä. Matka taittui nyt nopeasti ja myrkky teki tehtävänsä. Sitten tapahtui jotakin odottamatonta: ympäristö alkoi äkkiä muuttaa muotoaan ja ymmärsin tajunnan olevan katoamassa. Viimeinen järkevä ajatus oli, että olin tehnyt tämän retken ensimmäisen ja ehkäpä kohtalokkaan virheen... Minulle on jälkeenpäin kerrottu, että olin tullut sekapäisenä ympäristölle vaaralliseksi ja pojat olivat ottaneet minulta konepistoolin lippaat pois. Itse en tiedä tästä vaiheesta mitään.
Koivusen seuraava muistikuva on sataa kilometriä myöhemmin. Hän oli eksynyt partiostaan, hänellä ei ollut lipasta aseessaan ja hän on hävittänyt muonansa. Hän laskeskeli, että oli syönyt koko partion pervitin-annoksen, 30 tablettia. Seuraavat päivät hän vaelsi harhojen ja hallusinaatioiden täyttämässä sekavuustilassa. Ensin hän luuli venäläisiä joukkoja suomalaisiksi ja joutui henkensä kaupalla pakenemaan kannoilla hiihtäviä vihollisia. Myöhemmin hän hävitti reppunsa puuhun nähtyään unta ahmasta, joka ahdisteli häntä. Lopulta hän päätyi saksalaisten hylkäämään ja miinoittamaan tukikohtaan, hän astui miinaan ja jäi lumikuoppaan odottamaan apua.
Yhteensä Koivunen hiihti 20-30 asteen pakkasessa 400 kilometriä trippinsä aikana. Hänen ainoana ravintona olivat männynkasvaimet ja raakana nautittu kuukkeli. Soturi polon keho oli äärinmäisessä stressissä. Kun hänet viimein pelastettiin, uupuneen miehen sydän löi 200 kertaa minuutissa ja paino oli tippunut 43 kiloon. Kyseessä oli vakava amfetamiinin yliannostus, vaikkei toki tarkoituksellinen.
A.Koivusen merkillisestä tarinasta on tullut legenda, jonka eri versioista on kerrottu näihin päiviin asti. Koivunen saattoi olla ensimmäisiä "piriövereiden" vetäjiä Suomen historiassa.
"eräs pillereihin turvautuneista oli A.Koivunen, joka pakeni venäläisiä lapissa kantalalahdessa. Koivusella oli taskussaan koko partion pervitinit.
Vaikka hän oli suhtautunut pillereihin varauksella, tilanne oli niin vakava, ettei valinnavaraa ollut. Venäläiset ahdistelivat kannoilla. Koivunen kaivoi rintataskustaan pillereitä, joita tarttui käsineeseen useita:
Vauhtia hiljentämättä pistin suuhuni kaiken mitä oli saannut käteeni -koetin tehdä sen niin etteivät toiset olisi huomanneet. Eipä tarvinnut pitkää matkaa hiihtää, kun olin kuin toinen mies. Kuin olisin taittanut ensimmäisiä kilometrejä. Matka taittui nyt nopeasti ja myrkky teki tehtävänsä. Sitten tapahtui jotakin odottamatonta: ympäristö alkoi äkkiä muuttaa muotoaan ja ymmärsin tajunnan olevan katoamassa. Viimeinen järkevä ajatus oli, että olin tehnyt tämän retken ensimmäisen ja ehkäpä kohtalokkaan virheen... Minulle on jälkeenpäin kerrottu, että olin tullut sekapäisenä ympäristölle vaaralliseksi ja pojat olivat ottaneet minulta konepistoolin lippaat pois. Itse en tiedä tästä vaiheesta mitään.
Koivusen seuraava muistikuva on sataa kilometriä myöhemmin. Hän oli eksynyt partiostaan, hänellä ei ollut lipasta aseessaan ja hän on hävittänyt muonansa. Hän laskeskeli, että oli syönyt koko partion pervitin-annoksen, 30 tablettia. Seuraavat päivät hän vaelsi harhojen ja hallusinaatioiden täyttämässä sekavuustilassa. Ensin hän luuli venäläisiä joukkoja suomalaisiksi ja joutui henkensä kaupalla pakenemaan kannoilla hiihtäviä vihollisia. Myöhemmin hän hävitti reppunsa puuhun nähtyään unta ahmasta, joka ahdisteli häntä. Lopulta hän päätyi saksalaisten hylkäämään ja miinoittamaan tukikohtaan, hän astui miinaan ja jäi lumikuoppaan odottamaan apua.
Yhteensä Koivunen hiihti 20-30 asteen pakkasessa 400 kilometriä trippinsä aikana. Hänen ainoana ravintona olivat männynkasvaimet ja raakana nautittu kuukkeli. Soturi polon keho oli äärinmäisessä stressissä. Kun hänet viimein pelastettiin, uupuneen miehen sydän löi 200 kertaa minuutissa ja paino oli tippunut 43 kiloon. Kyseessä oli vakava amfetamiinin yliannostus, vaikkei toki tarkoituksellinen.
A.Koivusen merkillisestä tarinasta on tullut legenda, jonka eri versioista on kerrottu näihin päiviin asti. Koivunen saattoi olla ensimmäisiä "piriövereiden" vetäjiä Suomen historiassa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...olivat taatusti myös niitä jotka nostivat Suomen hiihdon "maailman kartalle." Toki niitä käytettiin kaiketi muuallakin. 15-20 vuotta sitten eräs kaveri käytti niitä töissä ja jaksoi hyvin työskennellä lähes ilman eväitä koko päivän.....Saaneeko noita mistään nykyisin?
Armeijalla on käsittääkseni edelleen sodan varalta varastoissa amfetamiinia.
ovat antaneet lausunnon, jonka mukaan puolustusvoimissa ei hyväksytä missään olosuhteissa mitään huumausaineita. Kuitenkin heillä on massiiviset varastot eri psykotrooppeja mahdollisia kriisitilanteita varten.
Tämä on tietenkin ymmärrettävää ja hyväksyttävää, mutta huvitti vain lausunto, jonka mukaan niitä ei hyväksytä missään tilanteessa. Rauhan aika on toki erikseen.
Suomessahan on ollut kaksi valmistetta nimellä Pervitin. Se alkuperäinen ja sitten myöhemmin samanniminen nuhalääke joka ei sisältänyt amfetamiinia (v.1976 lääkeluettelosta löyti, flunssaan).
Amfetamiinin lääkekäyttö kiellettiin jo 1968. Tieto on tarkastettavissa lähes mistä tahansa lääkärikirjasta. Kuitenkin erityisluvalla amfetamiinireseptejä on taas saanut (vuodesta???) tosin eri nimellä eli Celltechin valmistama Dexedrine, joka vaatii aina erityisluvan. Ritalin ja Concerta eivät ole amfetamiinivalmisteista (hieman kiistelty aihe) joista ensimmäinen on dexedrinen tapaan tuontilääke.