Haloo! Löytyykö ketään muuta Suomen maassa, jolla on ongelmia gradun kanssa (muut tutkinto-opinnot jo tehty). H****tti, en saa mitään aikaan, pohdin ja pohdin. Aiheestani olen kyllä kiinnostunut, mutta.... Voiko olla totta ettei vaan saa sitä valmiiksi? Näköjään. Ahistus iskee.
Kerro, jos sinulla jäi joskus gradu tekemättä, miten siitä pääsee yli? Pääseekö koskaan? Onko merkitystä esim. töiden kannalta (tietty vakinaisten virkojen suhteen, mutta muuten)?
Ja miten voisi gradun saada aikaan äkkiä, (en haluaisi ryhtyä kopioimaankaan)???
Kerro, jos sinulla jäi joskus gradu tekemättä, miten siitä pääsee yli? Pääseekö koskaan? Onko merkitystä esim. töiden kannalta (tietty vakinaisten virkojen suhteen, mutta muuten)?
Ja miten voisi gradun saada aikaan äkkiä, (en haluaisi ryhtyä kopioimaankaan)???
Vastaukset 14
Vanhimmat
Heips!
Varmaan kaikki painii ainakin jollain tasolla mainitsemasi ongelman kanssa. Itselläni gradu taisi roikkua väliraportin jälkeen nelisen vuotta ja aihekin vaihtui kertaalleen. Onneksi sain sen sitten vihdoin ja viimein puristettua.
Itsetunnolle gradun valmistumisella ja papereilla on suuri merkitys ja kyllä se vaikuttaa työpaikkaankin. Ensimmäisen työpaikan saaminen on helppoa ilman valmistumistakin, mutta työpaikan vaihtaminen ilman papereita on aika hankalaa, esim. lehti-ilmoitusten paikoissa opiskelijat kyllä aika helposti raakkaantuu pois jo alussa.
Lisäksi palkka yms. etuja voi valmistuneena pyydellä kyllä rennommin..
Jyväskylän yliopiston "sivupisteessä" Kokkolan Chydenius-instituutissa työskentelee tohtorismies nimeltään Juha Hakala gradun tekijöiden apuna ns. maisterihautomossa. Hänellä on ollut ohjattavanaan useita satoja opiskelijoita ympäri Suomen joille on tullut "gradulukko". Jos tunnet, että olet "tosissasi pulassa" ota em. henkilöön yhteyttä. Olen itse ollut pari kertaa kuuntelemassa em. henkilöä muissa yhteyksissa, ja voin suositella. Huipputyyppi tekemässä hyvää työtä.
Itsellänikin tuntui olevan kovin hankalaa työn aloittaminen. Kerta kaikkiaan oli ylitsepääsemätöntä tietää, mitä tekisi ensin, lukisiko kirjoja, koska aloittaisi kirjoitustyön jne.
Suosittelen että jollain tavalla pakotat itsesi kirjoitustyön alkuun, nimittäin se sitten alkaa palkita. Itse pyrin tekemään noin sivun päivässä, joskus tietysti poikkeuksia. Niinpä se tosiaan alkoi palkita...tänään kasassa 5 sivua, viikon päästä kymmenen jne. Otin myös selkeän aikataulun gradulle, esim. viikonloppuisin ja iltaisin en sitä tee. Toisin sanoen kuin muutakin työtä tekisi. Ja minua auttoi myös ajatus, että työn ei tarvitse olla mikään mahtava, kunhan saa sen tehtyä. Nyt kun 50 sivua on kasassa, tuntuu siltä, ettei se niin kummallista ollutkaan. Se alku vaan oli hankalinta. Tietysti vieläkin riittää hommaa...
Tsemppiä!
Kiitos kannustuksesta.
Olen lukenut mm. Hakalan kirjoja, eivät ne kuitenkaan poista sitä tekemättömyysongelmaa. Aikaa kuluu, kun ei saa mitään tehtyä, haluaa ryhtyä tekemään edes jotain, niin sittenpä pistän energiani muun "turhan" opiskeluun sekä työhön. Sitten huomaa, että hups, taas vierähti yksi kuukausi, eikä g:tä tullut tehtyä. Oli muka muita kiireitä.
Kurssikaverini ovat jo valmistuneet/ valmistumassa, itse vielä vain haaveilen. En todellakaan halua jäädä roikkumaan yliopistolle!Mieluummin keskeytän opistoni tähän ja harkitsen asiaan palaamista vuonna XYZ. Ohjaajan kanssa keskustelukaan ei ole auttanut. Ja totta: tämä todellakin alkaa vaikuttaa myös itsetuntoon! Vielä en ole täysin kuitenkaan luovuttanut.
Jos vain sopisit itsesi kanssa jonkun ajan joka päivästä, jolloin tekisit jotain gradun eteen? Aina ei tarvis tehdä paljon, voisit esim. käydä kirjastossa, lukea lähteitä, kirjoittaa yhden kappaleen tms. Itse olen huomannut, että kun se on jokapäiväinen rutiini, siihen tulee tartuttua. Nyt taas kun töiden takia olen itse joutunut kaksi viikkoa olemaan tekemättä gradua, huomaan että olis kovin helppo jatkaa tätä tekemättömyyslinjaa.
Siis säännöllisyyttä siihen, niin ei pääse semmoisia graduttomia kuukausia syntymään. Sitten voit miettiä, että onko se työ sen helpompi vuonna x? Itsekin lykkäsin aina vaan aloittamista, kunnes ajattelin, että kukaan muu ei sitä työtä tule mun puolesta tekemään, ja ryhdyin hommiin.
Kiitos hyvästä vinkistä. Ehkäpä juuri tuo säännöllisyys on avainsana. Täytynee kokeilla. Kun välillä tekee töitä yms, niin säännöllisyys rikkoutuu.
Totta, kukaan muu ei tule tuota työtä puolestani tekemään... (olen sen jo huomannut) :)
Ja mitä tulee vuoteen X, niin lienee hyvinkin mahdollista että jos nyt siirryn täysin työelämään, en ehkä koskaan tule gradua tekemäänkään tai ainakin sen tekeminen on siinä mielessä hankalampaa, että on ehkä jäänyt jo jälkeen tuoreimmista oman tieteenalan jutuista, joista ainakin nyt voi sanoa jotain tietävänsä.
Vinkkini on: Tee lopputyö ensin ja siirry vasta sitten työelämään. Itselläni ovat opinnot olleet gradua vaille valmiita jo keväästä 2002 asti. Aloitin juuri uudessa duunipaikassa, jossa sielläkin työpäivät ovat melko pitkiä. Iltaisin on siis todella vaikea saada mitään aikaan. Levätäkin välillä pitäisi...
Gradu ensin, työ siten. Puhun kokemuksesta.
Monen opiskeluja sivusta seuranneena voin yhtyä mielipiteeseesi. Opinnäytetyön tekemisestä ei tahdo tulla mitään, jos on kokopäivätyössä. Eivätkä ne opinnäytteet näytä vilkkaasti edistyvän osapäivätyöläisilläkään.
Tahtoa valmistumiseen kyllä olisi, mutta jokin "pidättelee". Olisikohan mahdollista saada gradu tehtyä muutamassa kuukaudessa? Tai yhdessä lukukaudessa. (Ajattelin että onnistuisiko esim. 3-4 kk täysi keskittyminen graduun, onko mahdollista saada valmiiksi noin lyhyessä ajassa...jos saa keskityttyä siihen?)
Olen kuullut tarinoita esim. 3kk:ssa tehdyistä graduista.Tulokset eivät ole kuulemma huippuja, mutta en enää tässä vaiheessa välitä, muuta kuin valmiiksi tekemisestä. Aika vaan alkaa tietyistä syistä loppumaan.
Tiedän, että työelämästä siirtyminen takaisin perusopiskelijaksi (tai työn ohella opiskelu)on ainakin minulle vaikeaa. Siksipä haluaisin itseni tuolta yliopistolta pois...muutenkin tuntuu että se on minulle ympäristönä jo liiankin tekopyhä paikka...
Kyllä tuossa ajassa voi saada gradun tehtyä. Itselläni on siis 2,5 kk:n työskentelyn jälkeen 50 sivua kasassa, nyt on sitten tämä hiljaisempi vaihe mutta sitten kun taas ryhdyn työhön, en käytä kuukautta enempää loppujen sivujen kirjoittamiseen. Tietysti sitten vielä lopuksi kaikki korjailut yms. hiominen mutta en puolta vuotta enempää ajatellut uhrata prosessiin.
Olen myös kuullut monestakin 4 kuukaudessa työn tehneestä.
Huh, jos saisin selkänahastani irti jotain gradun aiheeseen, niin voisi siis olla ainakin teoreettinen mahdollisuus valmistumiseen. Hyvä. Helpotti.
Kiitos! Olenkin jo ryhtynyt tekemään jotain pientä gradua varten... Ehkäpä saisin kuin saisinkin graduni valmiiksi. =)
Juu morjes.
Eli, siis... Jos jatkat työssä ja jopa säästät, niin tuo jopa 10 000 euroa on aika hyvä summa verrattuna siihen mitä olen ite ekana valmistumisvuotenani tienannu. Riippuu tietysti alasta. Alallani ei myöskään ole juurikaan kiinnitetty huomiota graduni arvosanaa, enemmänkin aiheeseen...
Eli, jatka työssäs mutta pidä gradu mielessä. Itellä se myöhästy lähes vuoden tavotteesta, eikä juurikaan ole vaikutuksia jatkoon. Pidä silti muitten vinkit mielessä, jossain vaiheessa "vitutus" käy niin suureks että se tulee tehtyä joka tapauksessa. Jos oot aiemmin ollu hyvä koulussa niin arvosana on silti hyvä :).
Hyvät jatkot ja tsemppiä !
Kirjoitin jotain jo tuonne alemmas, mutta kiitän vielä kannustuksesta.
Luulenpa että tuo vitutus on jo mennyt yli sen rajan, että asialle on pakko tehdä jotain! :)
Ajatus roikkumisesta ottaa enempi päähän kuin ajatus gradun teosta. Oisko tuossa se raja???
Olen harkinnut että ensi kesänä kun itselläni on opettajan pitkä kesäloma, voisin ohjata/tehdä jonkun gradua iltahommina. En halvalla, mutta M:n kasvatustieteen gradun tehneenä osaisin ehkä jotakin kirjoitella. Riippuen tietty minkä alan gradu on kyseessä. Useinhan työ vain on lukossa ja tekijä kanssa ja ulkopuolisen apu ja etenkin kannustus ja motivointi voisi olla tarpeen. Itselläni työstä tuli 150 sivuinen ja kävin läpi kovat paineet. Eli sympatiaa gradun kanssa painiskeleville löytyy.
Työn tuoman taloudellisen turvan ja opiskelijan kituutusopintotuen välinen kuilu ON suuri.Tässä vaiheessa olen nyt päätynyt siihen, että aion yrittää pusertaa jonkinmoisen gradun kesään mennessä. Todennäköisesti päätoimisena opiskelijana, mikä mahdollistaisi gradun teon lyhyessä ajassa.
En kylläkään ajatellut ihan 150:tä sivua, mikä tuntuu tuon alan graduksi laajalta. Uskon että vähemmälläkin saa esim. C:n. (Uskon sen tulevan kohtuudella tehdystä työstä) Se riittää, tässä vaiheessa en ole arvosanojen perään. Kuten edellisessä olikin, olen myös käsittänyt että työelämässä gradujen arvosanoja ei juuri kysellä.
Ohjaus olisi tarpeen, mutta kenellekään en kyllä anna graduani kirjoitettavaksi. Meni syteen tai saveen, aion sen tehdä ihan itse. Sittenpähän olen joko yltä päältä mudassa tai valmistunut maisteri! (Tietenkin toivon jälkimmäistä...)
Kiitos. Asiasta kirjoittamisesta ja kommenttien saamisesta on ollut apua. Pitkästä aikaa näen mahdollisuuksia valmistumiseen.