Kaikkialla toitotetaan raskauden ihanuudesta ja jostakin elämää suuremmasta autuudesta, mitä pitäisi tuntea raskaana ollessa. Ja lisäksi vaikuttaa siltä, että kaikki naiset ovat seksuaalisesti hyvin halukkaita, etenkin keskiraskauden aikaan. Olen 5.kuulla ja olo on kaikinpuolin omasta kropasta irtaantunut. Mies on onnellinen, ihailee kasvanutta vatsaa ja haluaa seksiä. Itseltä on kaikki halut kadonneet, paitsi itsetyydytykseen ainoastaan löytyy haluja. Harrastamme kuitenkin miehen aloitteesta seksiä, mutta itselleni se ei tunnu oikein miltään. Välillä jopa fantasioin, että en olisi raskaana ollenkaan. Tiedän, että tuleva lapsi on minulle rakas, mutta pelkään tulevaisuutta ja sitä, että mieheni kyllästyy minuun lapsen myötä. Kaikki tuntuu ristiriitaiselta, etenkin kun joka puolelta toitotetaan raskauden ihanuutta. Olen ilmeisesti ainoa, joka kärsii tällaisista tunteista. Suhteeni mieheeni on ihana ja olemme edelleen hyvin rakastuneita toisiimme.
ongelmat..
mor00
5337
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä hätäile! Kaikki tuntemukset raskaana on "normaaleja" ja sallittuja. Ei mullakaan ole paljoa haluja ja mies ymmärtää sen, sanoi vain että nyt mennään mamman ehdoilla. Älä ressaa petipuuhista,puhu miehesi kanssa asiasta ja niin meette kun hyvältä tuntuu.
Onnea!!
Vielä en ole kokenut raskaana olon autuutta ja ihanuutta vaikka odotan jo kolmattani. Mulle odotusajat ovat olleet yhdeksän kuukauden painajaisia. Nolointa tässä on se etten pysty selittämään fiiliksiäni millään fyysisillä vaivoilla (kivuilla, kuvotuksilla, turvotuksilla tms) koska niitä ei ole ollut. Mua vain yksinkertaisesti ketuttaa olla raskaana. Tuntuu siltä että mun kroppa ja pää ei synkkaa yhteen ollenkaan. Esim. tekee mieli seksiä, mutta kun touhuun pääsee homma ei enää tunnukkaan miltään. Välillä jopa epäilen tunteitani miestäni kohtaan, vaikka parempaa puolisoa en voisi itselleni löytää. En myöskään koe mitään huumaa maha-asukkia kohtaan, en hyvässä enkä pahassa. Ei vaan tunnu miltään! Lohduttavaa tässä on se et painin ihan samojen fiilisten kanssa esikoista ja kuopusta odottaessani. Elämä jatkuu -viimeistään synnytyksen jälkeen.
Kiitos vastauksista! Todella ihanaa ja helpottavaa kuulla, että en sittenkään ole ainoa jolla on tällaisia tuntemuksia. Vastaustenne ansiosta olen löytämässä aivan uudenlaista uskoa tulevaan, on niin helpottavaa tietää, että tällaiset tuntemukset ovat normaaleja raskauden aikana. Tuntuu tosiaan, että asia on jonkinlainen tabu - raskaana olevan naisen kuuluisi olla autuaan onnellinen ja tyytyväinen.
kyllä pitäs olla jossain vaiheessa valmis siihen ehkäsyn käyttöön jos noin hankalaa kerran on!!ei voi olla totta enää.
Mikä helvetin ääliö sä olet täällä arvostelemaan toisten raskauksia. Joo, se ihminen pyysi kommenttia tilanteestaa ja sä vaan annoit oman kommenttis, kyllä! Mutta sulla ei näköjään ole minkäänlaista kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Lisäksi kaikki raskaudet ei todellakaan ole mitään auvoista aikaa kaikille ihmisille. Itselläni oli pelkkää auringonpaistetta koko raskausaika, mutta silti ymmärrän hyvin kysyjän tilanteen. Me kaikki ihmiset olemma erilaisia, raskaudet erilaisia, meitä on niin helvetisti erilaisia ihmisiä joka lähtöön, että on täysin älytöntä mennä arvostelemaan jonkun tunteita, koska niille ei voi mitään. Jos hän voisi jotenkin muuttaa tilanteensa paremmaksi, silloin hän tekisi sen, mutta kun ei näytä voivan, niin tuli sen tänne purkamaan. Sitähän varten tää palsta on olemassa.
Taidat olla se sama kusipää, joka kommentoit mun imetysongelmaa. Tai sitten teitä latvalahoja ääliöitä liikkuu täällä enemmänkin.