Sain ekan epikohtauksen 14-vuotiaana. Sitten niitä tuli harvoin, noin kerran vuodessa. Kohtaukset liittyivät valvomisiin ja EEG:ssä näkyi aivoissa "epipiikkejä" vähän joka puolella. Lääkitystä ei ole, sillä sain kohtaukset loppumaan lopettamalla valvomisen (nukkumaan viim. 2-3 aikaan). Nyt kohtauksia ei ole siis ollut pian 4 vuoteen, eikä poissaolokohtauksia/muita kummia tuntemuksiakaan n. 2 vuoteen. En tosin ole valvonutkaan kertaakaan yli kolmeen...
Ongelma on se, että sain mahdollisuuden ottaa vastaan työpaikan, jonka työaika sijoittuu lauantai-iltoihin klo. 21-2.30.
Mitä mieltä olette, uskallanko?? Olisikohan joka viikonloppuinen valvominen liikaa...? Jos taas saankin kohtauksen, menee ajokortti ja kaikki... Toisaalta opiskelujen kannalta työ olisi oikea unelma. VAIKEAA!!!
Ongelma on se, että sain mahdollisuuden ottaa vastaan työpaikan, jonka työaika sijoittuu lauantai-iltoihin klo. 21-2.30.
Mitä mieltä olette, uskallanko?? Olisikohan joka viikonloppuinen valvominen liikaa...? Jos taas saankin kohtauksen, menee ajokortti ja kaikki... Toisaalta opiskelujen kannalta työ olisi oikea unelma. VAIKEAA!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Työnteko on sinulle hyväksi. Mutta pidä mielessä,
että kaiken pitää tapahtua sinun rytmilläsi.
Älä lähde mihinkään mukaan, jos et saa valita itse omaa rytmiäsi.
Tee kaikki työt silloin kun siihen on tarpeeksi aikaa.
Etsi semmoisia töitä, joita voit tehdä omalla vauhdillasi.
että nukut 24h:n aikana kumminkin normaalin yöunen verran.Samapa tuo vissii, milloin ihminen työnsä tekee, kunhan unta saa tarpeeksi vuorokaudessa.Tsemppii vaan duuniin! =)