Hei,
Minkälaisia kokemuksia teillä, arvoisat uusperheelliset, on siitä, että sovittuja "lapsivuoroja" jatkuvasti rukataan työ- ym. menojen takia? Itse olen lapseton osapuoli, ja mieheni lasten äiti ehdottelee jatkuvasti poikkeuksia sovittuun järjestelyyn - lähinnä "laajentavassa" mielessä eli että lapset olisivat enemmän meillä. Itse pitäisin parempana sitä, että kumpikin hoitaisi tahollaan lastenhoidon järjestämisen, mikäli omalle "vuorolle" sattuu tärkeää menoa. Mieheni puolestaan ajattelee, että joustaminen on tärkeätä ja hän säilyttää mielellään itsekin option jatkoa ajatellen. Ymmärrän häntä, mutta itse haluaisin voida luottaa siihen, että lapset ovat kotonani vain silloin, kun on etukäteen sovittu.
Minkälaisia kokemuksia teillä, arvoisat uusperheelliset, on siitä, että sovittuja "lapsivuoroja" jatkuvasti rukataan työ- ym. menojen takia? Itse olen lapseton osapuoli, ja mieheni lasten äiti ehdottelee jatkuvasti poikkeuksia sovittuun järjestelyyn - lähinnä "laajentavassa" mielessä eli että lapset olisivat enemmän meillä. Itse pitäisin parempana sitä, että kumpikin hoitaisi tahollaan lastenhoidon järjestämisen, mikäli omalle "vuorolle" sattuu tärkeää menoa. Mieheni puolestaan ajattelee, että joustaminen on tärkeätä ja hän säilyttää mielellään itsekin option jatkoa ajatellen. Ymmärrän häntä, mutta itse haluaisin voida luottaa siihen, että lapset ovat kotonani vain silloin, kun on etukäteen sovittu.
Vastaukset 42
Vanhimmat
Itse olen myös lapseton "äitipuoli" ja rukoilin kiitoksen, kun aviomieheni ja entinen tyttöystävänsä saivat kirjallisen sopimuksen lapsen hoitovuoroista aikaiseksi.
Voit miehesi kanssa neuvotella asioista, eikä ole tarkoitus, että 100% olette aina käytettävissä, kun jotain odottamatonta ilmaantuu, mutta jos on mahdollisuus, ollkaa joustavia.
Ei ole tarvis olla joustava, jos olette jotain jo sopineet, tai haluat (-te) olla välillä kahden lapsettomat vapaanne jne. jne. (Kyllä, sinullakin on sanasesi sanottavanasi kotiasi koskeviin asioihin, jopa niihin miehesi ylimääräisiin hoitovuoroihin.) Mutta poikkeuksia suunnitelmiin voi välillä tulla taholla jos toisellakin, ja silloin on hyvä, jos on "hyvä tahto" kaikilla osapuolilla.
Toisaalta ymmärrän kyllä kantasi todella hyvin siitä, että tuollainen joustaminen, varsinkin nopeasti reagointi muuttuviin tekijöihin voi olla todella rasittavaa. Siinä pohja putoaa omilta suunnitelmilta.
Itse olen uusioperheen äiti. Ikävä kyllä lapseni isä on täysin kykenemätön joustamaan, niinpä juttu toimi pitkään niin että minä joustin ja hän ei. Nyt olen (jälleen kerran) tehnyt päätöksen olla joustamatta minäkin. Homman pitää toimia molempiin suuntiin tai sit ei ollenkaan.
Oman mieheni olen opettanut siihen, että hän keskustelee aina ensin minun kanssani mikäli lasten vierailujen aijankohtiin tulee muutoksia. Onneksi on sen nyt sisäistänyt, aluksi kun sopi asiasta vaan suoraan lasten äidin kanssa.
Kyllä silloin kun yhdessä asutaan ja eletään tarvitsee näissä asioissa kuunnella molempien mielipiteitä.
Miksi kaikki tekee aina äidistäsen pahan ja ilman syyttä? Äidin luonahan se lapsi suuremman ajan kuitenkin on, isä ottaa kun jaksaa...!
Ja mitämuuten asia sua koskee? Lapsihan ei ole sinun, sinä voit mennä ihan niin kuin oot sopinu, ei sun tarvi menoja sinne kaljalle siirtää. Isän vastuullehan lapsi jää.
sinä katkera ex, hankippa vaikka oma elämä niin ei tarvi täällä jeesustella.
Sovitut asiat koskee koko PERHETTÄ, johon siis myös uusi puoliso kuuluu.
Uuden perheen ei tarvitse tanssia jonkun ex-puolison takia.
Ihan samalla tavalla se äiti voi mennä kännäämään sit kun lapset on isällä.
päättää! Jos he sopivat jotain, on se hyväksyttävä tai sitten voi lähtä! Oma vika jos valitsee miehen jolla on rakkaat lapset.
kukkua.
Huomaa ettei sulla ole uutta perhettä vaan vain ne lapset.
Se että uuden puolison mielipidettä kysytää ei tarkoita etteikö isä lapsiaan rakastaisi.
Lapsen vanhemmat sopivat asiat elatussopimuksessa ja tapaamissopimuksessa, kaikki sen ulkopuoliset jutut ei ole enää vain lapsen vanhempien asia, vaan koko perheen, huom sen perheen jossa on vanhempi ja hänen uusi puolisonsa.
Näin se vaan menee.
Ja sähän toivot et me lähdettäisiin, mut kun ei lähdetä. Kun rakkaus toimii, eikä anneta ex:ien hyppiä silmille, niin kaikki menee hyvin.
Lapsen asiat OVAT AINA OMEIN VANHEMPIEN JA LASPEN ASIA!
Ne ei kuulu ulkopuolisille.
Tuuppaako miehen exä sun lastesi ja miehen ja sun asioita sotkemaan???? Siitähän nousisi melkoinen haloo ihan varmasi? Ei uusilla ole mitään oikeutta sotkea enempää muiden asioita un ovat jo tehneet.
Kyllä, lasten asiat on vain lasten ja vanhempien asioita, mutta jos lasten toinen vanhempi alkaa esim. ehdottelemaan muutosta tapaamisiin (siinä ei yleensä kuulla lapsiakaan) ei päätöstä saa tehdä kuuntelematta myös toisen vanhemman puolisoa.
Jos itselläni on tarvetta johonkin muutoksiin lapseni menossa isänsä luokse esitänkin asian aina niin, että jutelkaa asiasta vaimosi kanssa ja palataan sitten asiaan. Näin toimitaan myös nykyisen mieheni kanssa. Jos muutoksia tulee, hän esittää asian minulle, me keskustelemme sopiiko se meille ja ilmoitetaan lasten äidille.
Kuunteletko sinä miehen ex vaimoa kun itse sovit lasten asioita? Hyvä on jos niin on, mutta puolin ja toisin. Minusta on tosi outoa että ulkopuoliset ihmiset puuttuvat asioihin, joista ei tiedä, eikä heille kuulu. On häkellyttävää, että pitää nokka tunkee toisten sopimiin juttuihin.
Ex-mieheni uutta vaimoa. Jos hänelle ei muutokset sovi, niin sitten ei sovi. Jos haluan jotain pysyvämpää muutosta menen lastenvalvojalle, mutta jos esitykseni ei miehelle sovi niin minkäs teet.
Kyllä näiden etälapsien asiat on ihan yhtä tärkeitä kuin lähilapsien, mutta kaikesta sovitaan puolison tai elämänkumppanin kanssa.
Ei ex-puolison saa antaa sooloilla ja aiheuttaa hankaluuksia uudessa suhteessa.
itelles oma elämä !
onkin kaikilla niin vaikeaa. näistä kirjoituksista saa väistämättä sellaisen kuvan että uusperhe-elämä on hirveää ja kamalaa katkerien tunteiden vuoristorataa. toivon todella että lasten ei tarvitse tälle sotatantereelle astua. huhhuh. olen itse äitipuoli ja myönnän, on meilläkin ollut omat ongelmamme mieheni ex-vaimon ja hänen uuden perheensä kanssa, mutta nyt kun täällä tekstejä lukeneena ajattelen asiaa uudelleen, niin riitamme ovat hyvin pientä verrattuna näihin juttuihin. tulemme itseasiassa varmaan keskivertoa paremmin toimeen ja pystymme hoitamaan lapsen asiat ilman älytöntä syyttelyä ja katkeruutta. onnea meille kummallekin perheelle! tuli itseasiassa aika hyvä mieli lukiessani näitä viestiketjuja tällä palstalla. olenkin suoriutunut uusperhe-elämässäni tähän asti aivan loistavasti!!!
älä yleistä sitä että kaikki niin tekee! Minusta on varsin outoa että vieras ihminen tulee ja sooloilee toisten asioita. Ehkä se sopii toisille, jotka eivät osaa hoitaa asioita, ja tarvii siihen apulaisia ratkomaan ongelmia, mutta minä en tarvi eikä varmaan moni muukaan tykkää vieraiden sotkevan omia asioita, jotka eivät heille kuulu.
sä oon tyranni joka ajaa oman tahtonsa läpi aina vaan.
Kuten jo joku ehdotti, hanki oma elämä äläkä sooloile ukkosi uuden perheen elämää !!!!!!!!!
Mutta meillä meidän tavalla, teillä taas teidän tavalla.
Jos haluat olla katkera lopun elämäsi ja tyytyä siihen mitä toiset sanoo, niin mikäs ettei, mutta meille se ei sovi, me emme ole muiden talutusnuorassa, sillä meillä on omat ajatukset, ja teemme omalla tavalla.
tässä on katkera. Ei mulla ole mitään syytä. Ja mietippä nyt uudestaan... kirjoitat että olen toisten talutusnuorassa. Enpäs olekkaan, minua ei miehen ex määräile. Silloinhan olisin toisen talutusnuorassa jos toimisin kuten sinusta on oikein, ja antaisin miehen lapsen äidin muutella sovittuja asioita mielensä mukaan, sillä niillä on suora suhde MEIDÄN PERHEESEEN.
IHAN OIKEESTI toisten perheitä nimiisi. Voit vain kuvitella sen, mutta aikuisten oikeesti perhe tehdään, sitä ei oteta eikä peritä keneltäkään. Mikä siinä on niin vaikeeta ymmärtää?
äiti on lapsille?
Kyllä lapset iskän avio/avovaimon tuntee, eli ei ole vieras ihminen.
Vieras on se tuikituntematon kadun tallaaja, jota ei ole koskaan ennen nähnyt.
Mun perheeseen kuuluu minä, mun mies ja meidän luona asuvat lapset, mutta myös etälapset, tottakai ovat osa vanhempansa perhettä.
Mä en kyllä ymmärrä sun pointteja, Mä oon muiden vedätettävissä vaikka siis ex ei saa päättää meidän perheen asioista ja nyt mä oon perinyt perheen kun ihan itse olen käynyt synnyttämässä ja eroni jälkeen rakastunut ja mennyt naimisiin miehen kanssa jolla on ihan oikeita biologisia lapsia.
Sun kanssa asioista väittely on niin kun väittelisi vanhan petäjän kanssa, joten mulle riitti, kiitti.
Ei helmiä sioille sanotaan.
Lapset pakotetaan tuntemaan isän naiset, ja lapset hyväksyy sen pakottamisen jottei menetä isäänsä. Se on kurja juttu että kuvitellaan et lapset haluu kaikkea mitä omat vanhemmat, muttei se ole niin.
helvetti näitä katkeria exiä jotka ei tieä mitään uusioperhe-elämästä kunhan kuvittelevat tietävänsä.
Sulle sopis paremmin katkera-yksinäinen-raukka-parka-palsta
sikiää tänne niin omistushalusia että omisivat jopa miehen lapsetkin itselleen häpeää tuntematta!!! Lapsettomat nyksätkin luulevat tietävänäs vaikka mitä, mutta ohhohooo!
Hyvin katkera-epätoivoinen,. kateellien ja yksinäinen raukka!
sä täällä vouhkaat.
Tää on uusioperhepalsta eikä mikään katkera-ex-palsta. Joten painu vaikka helvettiin.
nyt on taas jonkun katkeran jätetyn naisen kirjoittama, jonka elämä pyörii lasten ympärillä ja joka on katkera miehensä uudesta onnesta.
kun myönnät virheesi tai haet apua!;)
vakaasti sitä mieltä että, tällä palstalla on vain ja ainoastaan se yksi katkera exä. Se vaan joka ainoaan viestiin vastaa ja rääkyy, hieman eri tavalla joka kerta, mutta riitävän samalla tavalla, että on helppo linkittää saman ihmisen kirjoituksiksi.
Sitten vielä vastailee omiin kirjoituksiinsa ja "pesaa" ja "tukee" itse itseään. Välillä kirjoittaa muka omana ex-miehenään ja kehuu ex-vaimoaan (itseään) ja välillä kirjoittaa ex-anoppinaan ja kehuu ex-miniäänsä (itseään).
Eli tämä Lissu/Maireksi tituleerattu monipersoona-häirikkö.
minkä ikäisiä lapset ovat?
totut kyllä aikanaan vaihtuviin vuoroihin. ja lopulta, kun olet kiintynyt kunnolla lapsiin ja olo heidän kanssaan on luontevaa, asia ei sinua enää haittaa. onhan se lapsille parempi että ovat vanhempansa kanssa jos tarvitsevat hoitajaa. mutta näin aluksi suosittelisin sinulle että käytät "puolivanhemman oikeutta" olla huolehtimatta näistä vaihtuvista vuoroista. annat miehesi hoitaa asia. eli jos sinulla jokin meno sovittu ja lapset ovatkin tulossa vaikkei alunperin pitäisi, niin sinun ei tarvitse perua menoa lasten takia vaan miehesi huolehtii kaikesta, lasten ruokkimisesta yms rutiineista yksinään. itse meinasin polttaa itseni loppuun samankaltaisen tilanteen kanssa. tuntui että ns. omaa aikaa ei ollut lainkaan. ja lapsi kuitenkin ns. vieras vielä siinä vaiheessa. meni yli vuosi sopeutua tilanteeseen. lopulta asia menee niin että hoidatte lastenhoidon yhdessä, mutta aluksi suosittelisin vähempää puuttumista asiaan. teet itse jotain muuta, näet vaikka ystäviä, lasten ollessa yllärivisiitillä, ei tietysti koko aikaa, mutta välillä. asian hyväksyminen helpottuu kun saat omia lapsia. itse koin olevani sopeutunut asiaan kunnolla vasta kun saimme mieheni kanssa yhteisen lapsen. haluan painottaa vielä että mieheni lapsi on aina ollut tervetullut meille vaikkakin pitäisi olla äidillään. lapsi on miehelleni tärkeä ja on aina halunnut että lapsi asuisi hänen luonaan. hyväksyin tämän kun rupesin suhteeseen mieheni kanssa. jos olisi ollut minulle ylitsepääsmätön ongelma, olisin etsinyt itselleni lapsettoman miehen. mutta huomaan että aikaisemmin yllätysvisiitit ärsyttivät minua, ehkä siksi että lapsen huolto vaati minulta niin paljon ponnisteluja ja uhrauksia silloin kun olin lapseton osapuoli. lapselle en luonollisesti koskaan ärsyyntymistäni näyttänyt. tänä päivänä huomaan että asia ei häiritse minua enää yhtään, jopa toivon että lapsi asuisi kokonaan meillä;)
Juridisesti kuvio on selvä. Lapsen isä ja äiti sopivat sovussa keskenään tapaamisajat , jonka lastenvalvoja vahvistaa tai rähjäävät käräjäoikeudessa ja tuomari ratkaisee olemiset. Juridisesti uutta kumppania/kaveria/avo/avio ei siis tähän lasketa.
Tunnepuoli fiksu tietenkin huomioi. Lasten vanhemmilla on kuitenkin vetovastuu.
mutta tässä tapellaankin siitä miten tehdään muutoksia ohi sopimuksen.
Kuten itsekin kirjoitin niin vanhemmat sopivat keskenään tapaamiset (sopimuksella) ja elatusmaksut, mutta mikäli tapaamisia aletaan muuttelemaan sovitusta ei sitä voida tehdä vaan yksipuolisesti, ja tässä tilanteessa tulee myös uusia puolisoita kuulla.
sovitut tapaamiset ovat selkeitä ja jos muulloin lastenhoitoapua tarvitsee..on sitä varten olemassa lastenhoitopalveluita.
En itsekään pidä siitä jos expuoliso ei lapsiamme luokseen sovitusti ota..tosin joskus olen vaihtanut tapaamisviikonloppua(kuten hänkin)..jos se on ollut molemmille se "parempi vaihtoehto" töiden osalta.
Lapsille kun kuulema riittää että tapaavat isäänsä kerran kuukaudessa.
tämä asia on sinun ja sinun armaan miehesi välinen asia,ei kuulu ex-vaimon(minun) harteille tippaakaan. Katsos,kun miehesi HALUAA tavata lapsiaan niin paljon kuin mahdollista,olemme sopineet,että kun tarvitsen lapselle hoitajaa,kysyn ensisijaisesti häntä apuun.Ja jos ei käy,niin sitten etsin hoitajan muualta.Töitä se on minunkin tehtävä,ja ne lapset on hoidettava.
Vai luuletko sinä,että miehesi isyys kuittaantuu vain rahalla?Että velvollisutta miehellä ei ole kuin sinua kohtaan?
Onhan tuota joustettu toisinkin päin,kun olet sitä yhteistä vapaa-aikaa kaivannut juuri silloin,kun olisi lapset teille tulleet..
Hei,
Itsekin olen hyvin pitkälle tuota mieltä. Fakta nyt vaan on se, että ollaan selkeästi näkemysten kollisiotilanteessa: kaikkien toiveita ei voida toteuttaa samaan aikaan. Minusta toimiva yhteishuoltajuussuhde on ihan tärkeä tavoite, mutta yhtä lailla myös oman perhe-elämän tasapainoisuus. Varmastikaan yhtä totuutta tähän asiaan ei ole. Mutta varmasti sopimuksesta kiinni pitäminen on ihan hyvä lähtökohta, miksi muutenkaan sellainen olisi tehty.
Kyllähän ihan normaaliin huomaavaisuuteen ja asialliseen käytökseen kuuluu se, että sopimuksista pidetään kiinni, eikä oleteta toisen olevan saatavilla omia tarkoituksia varten milloin vain.
Pätee muuallakin kuin lastenhoidossa.
puuttumista toisten asioihin! Ennen hyvin toiminut eroperhe, ei toimie enää kun siihen puuttuu vieras ihminen jonka motiivi on särkeä ex puolisoiden välit kokonaan ja erottaa lapset isästä. Jonka jälkeen kaikki virheet ja vaikeudet sysätään ex viamon piikkiin!
ja sitten ajattelemaan, ettet kokoajan täällä toista itseäsi.
helvetin pässi toi paskan jauhanta.
Tää on uusperhe palsta siis UUSPERHE. Jos sun elämä on todella niin paskaa että saat ainoat kiksit täällä vaahtoamisesta niin ois syytä napsia psyykelääkkeitä purkeittain jos et sitä jo teekkin.
uusperheeseen kuuluu nimenomaan se miehen uusikko et sinä. Sä et oo muuta kun katkera ex jolla ei oo muuta kun lapset ja hieromasauva.
ja ytimekkäästi sanottu! Näin se varmasti on ton hörhön kohdalla. Ex on vaan sen märkä päiväuni, ei muuta :-)))
Mutta edelleenkään se perimmäinen syy siihen,että lapset ovat teillä enemmän kuin on sovittu,ei ole ex-vaimon syy,vaan miehen.Sen isän,joka niitä lapsia sinne ottaa..
Pitäisi sinunkin kai keskustella miehen kanssa tästä asiasta!
Kyllä minä ihan totta exänä mielelläni lapset isälleen vien,jos se vain sopii,paljon mieluummin kuin palkkaan (ehkä tuntemattoman) lapsenvahdin. Lapsen viihtyvyyden takia,isän toivomuksen takia ja oman paremman omantunnon takia.On nimittäin paljon helpompi olla töissä tai vaikkapa lomalla,kun tietää että lapsi on tärkeän ihmisen,isän hoidossa.
Enhän nyt tarkoita sitä,että kenenkään pitää jatkuvasti olla muuttamassa suunnitelmiaan ex-puolison menojen tähden,enhän minäkään niin tee. Tarkoitan sitä,että jos se sopii,niin miksi ei miehesi saisi olla lasten kanssa enemmän kuin 4 pv kuukaudessa?
Toisille eroperheille näyttää sopivan tiukka linja aikataulujen suhteen,toisille paljon löyhempi. Siinä tiukkuudessa on tosiaan ikävänä puolena se,että jos sitä alkaa vaatia,niin eipä tosiaankaan tipu joustoa teillekään sitä tarvittaessa. Ja tämänhän sanoitkin miehesi tietävän..
Meillä vaan tilanne on se, että huomaavainen mieheni usein kysyy minulta, mitä mieltä olen lasten äidin ehdotuksista, eli käykö se minulle. Minulla on usein epämukava fiilis näissä tilanteissa,koska en haluaisi olla luomassa kitkaa lasten vanhempien välille, mutta toisaalta usein rehellisesti sanottuna en haluaisi lapsia meille sovittua useammin.
Eli lähinnä halusin vaan esittämällä kysymyksen täällä vähän kartoittaa sitä, mikä on yleinen käytäntö ja mitä muut asiasta ajattelevat, koska sen arvioiminen, mikä tilanteessa on oikein (tai ainakin mahdollisimman vähän väärin) ja kohtuullista, on hankala arvioida vähäisen kokemuksen ja oman näkökulman rajallisuuden takia.
Tsemppiä kaikille uusperheellisille. Yritetään rakentaa näkemyseroista huolimatta toimivia kompromisseja ja rauhalliset puitteet kaikille elää onnellista ja tasapainoista elämää.
pari vuotta taaksepäin.Otin avokkini pennut jopa viikoiksi mökilleni kesällä ja just sen takia kun en halunnut pahoittaa avokkini mieltä.Sitten kävikin niin että avokkini exä löysi uuden ukkelin ja tuolloin alkoi tapahtua kaikkea paskaa.Avokkini exä haki avokilleni lähestymiskiellon ym.paskaa ja vain siksi että uskalsi ottaa uuden ukkonsa kanssaan asumaan ok-taloon jonka avokkini rakensi ja jätti muka lasten takia exälleen.Nytpä avokkini on katkera kun siellä löhöää tuo uusi ukko ja kaksi mukuloistakin on jo lähtenyt maailmalle ottamatta kotoaan mitään.Kaksi penskaa siellä viel on mutta uskonpa ettei kestä kauan kun jo kolkuttelevat ovellamme.Nyt en enää ole myötämielinen vaan takaisin saavat painua ja viedä isänsä mukanaan jos tahtovat.Onneksi asunto jossa asun on VAIN MINUN NIMISSÄNI eli avokillani ei ole nokan koputtamista.Minun puolestani avokkini exä saa hoitaa kakaransa miten tahtoo....heillä kun ei ollut edes minkäänlaisia käytöstapoja vaan koko ajan olisivat syöneet kuten äitinsäkin kiloistaan päätellen.
kanssa halusin pitää kynsin hampain sovituista ajoista kiinni koska meilläkin on lapset 70/50. eli valtaosan meillä mutta sitten kun yhteinen tenava tuli niin ymmärsin paremmin kuinka vanhempi lastaan näkee tai tapaamisia jne..
ja nykyään otan tuon lasten vierailun täällä ihan rennosti. se tenava on kumminkin vanhemmalle tärkiä:)