Joskus täällä äidit käyttää sanamuotoa me, kun puhuvat tekemisistään. Tyyliin "Me emme halua" "me emme vaadi" jne.
Ikäänkuin lapset olisivat tehneet tai jotain mieltä, vaikkei lapsilla ole koko juttuun osaa eikä arpaa.
Yleensä näin kirjoittaa sellainen, joka on tehnyt nimenomaan kaikenlaista kostaakseen (lasten kautta varsinkin) isälle. Huomionarvoisinta tässä on se, että tuollainen äiti ei selvästikään osaa asettua lapsen asemaan, eikä ajatella lapsen tunteita, vaan hänelle lapset on vain oman itsensä jatke ja hänen tunteensa ja ajatuksensa myös lapsen tunteet ja ajatukset.
Ikäänkuin lapset olisivat tehneet tai jotain mieltä, vaikkei lapsilla ole koko juttuun osaa eikä arpaa.
Yleensä näin kirjoittaa sellainen, joka on tehnyt nimenomaan kaikenlaista kostaakseen (lasten kautta varsinkin) isälle. Huomionarvoisinta tässä on se, että tuollainen äiti ei selvästikään osaa asettua lapsen asemaan, eikä ajatella lapsen tunteita, vaan hänelle lapset on vain oman itsensä jatke ja hänen tunteensa ja ajatuksensa myös lapsen tunteet ja ajatukset.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä laitan vielä paremmaksi, puhun "minun lapsistani" :D
ei mulla tulisi mieleenkään noin tehdä/sanoa.
exäni kanssa jutellessani puhun omasta puolestani ja yhdessä mietimme mikä on lapsillemme hyväksi. hän ottaa molempia hoitoon ja yökylään kun työvuorot antavat periksi. tulee myös tänne "meidän" kotiin lapsia hoitamaan ja viettämään aikaa heidän kanssaan.
riitoja toki mulla ja exälläkin on, niistä selviää puhumalla(joskus huudetaan)
ei saa yleistää!
Ai kauheeta! Etkö koskaan kysy heidän mielipidettään? Miksei sun lapsilla saa olla omaa mielipidettä ja onko se väärin sinusta, jos lapset ovat samaa mieltä äidin kanssa?
Meillä on aina kysytty myös lasten mielipidettä asioissa, jotka koskee heitä, ja joihin voivat vaikuttaa. Aikuinen tietty päätttää, mutta lasta on kuunneltava, ainain meillä kuunnellaan.
että "olisiko mukavaa jos äippä sais enempi rahaa?" (et tietysti mainitse lapsille että sulla elareiden nostaminen kiiluu silmissä)
tai "olisiko teistä mukava mennä mummolaan yökylään isot karkkipussit mukana?" tietenkään et mainitse halaistua sanaa että lapsilla olisi vaihtoehtona päästä isänsä luo viikonlopuksi. tollai sä saat aina haluamas vastauksen lapsilta ja sit puhut kirkkain silmin meistä ja meidän tahdosta. sit sä puhut muille esim. isälle että "lapset halus tehdä niin ja niin.."
Tarkoitin näitä tällaisia:
"ME emme halua tavata exän uusia naisia"
"ME haluamme elää rauhassa"
"ME emme vaatineet elatusmaksujakaan"
"MEILLÄ on asiat nyt hyvin"
"ME vaadimme korotusta elatusmaksuihin"
Varmaan joku esim. 3-vuotias lapsi hakee elatusmaksuja tai inhoaa jotain isänsä puolisoa. Tai jos äidin mielestä on asiat hyvin, lapsi saattaa esim. kaivata isäänsä, jota ei saa tavata jne.
Moi vain pitkästä aikaa teille palstalaisille = 80% yh-äippäressukoita, 10% hyviä yh-äippiä ja 10% etäisiä (ja etäisät tietysti väkivaltaisia vastuunpakoilija paskaläjiä jne. jne...)
Tähän kyseiseen keskusteluun liittyen on lisättävä se että yh-äippäressukoilla tuo monikko- ja yksikkömuoto riippuu aivan tilanteesta.
Noiden alkuperäisen kirjoittajan mainitsemien lisäksi yh-är puhuu tietyissä yhteyksissä (sädekehää hakiessaan) että: "MINÄ olen kasvattanut ne lapset" (ei voi mainitakkaan että lapsen isä on kuitenkin kustantanut lapsien elatuksesta suhteessa paljon enemmän kuin yh-är ja isä on myös kasvattanut lapsia niissä puitteissa mitä vain tapaamissopimus ja yh-är on vain sallinut)
Tai: "MINÄ olen hoitanut ja käyttänyt lapsia lääkärissä harrastuksissa yms." mutta samalla "unohtaa" mainita että vitunlaillako se pari kertaa kuukaudessa lapsiaan näkevä isä pystyisi sellaista tekemään kun ei saa olla lasten elämässä koko ajan kuten yh-är tekee...
isänsä naikosia. Mikä siinä on ihmeellistä? Pitäisikös sanoa kahteen kertaan, minä en halua nähdä ex mieheni naikkosia eikä lapset halua nähdä isänsä naikkosia! Kun sen vio sanoa lyhyemmältikin, me emme halua nähdä isän naikkosia.
Älä vaivu synkkyyteen ja mieti sanamuotoja, vaan tartu oleelliseen siihen asian ytimeen.
Rämä ei ole mikään äidinkielen kirjoituskoe, vaan täyttä asiaa olevia äitejä, jotka nyt puhuu.
Että 2-vuotias lapsi sanoo: "en halua nähdä isäni naikkosia".
Näinköhän?
Lissu/Maire rääkyy tälläkin palstalla näitä "iskän naikkosia" voe voe sentään... ootkohan millä muilla sivuilla vielä?
Etkö jo itekkin väsy tohon omaan "ääneesi"??