Mieheni sairastaa vakavaa masennusta(lisäksi fibromyalgiaa ja reumaa, joista masennus on seuraus) ja on nyt kokeillut cymbaltaa ja sepramia jotka eivät ole sanottavasti auttaneet. Nyt viimeksi sai levotzinia joka auttaa nukkumaan, se on helpottanut oloa hieman. Tänään kävimme lääkärillä ja hän laittoi lähetteen sairaalahoitoon. Miestäni kuitenkin ahdistaa sinne meno. (Itsemurha riskiä ei ole). Onko kenelläkään kokemuksia sairaalahoidosta? Lääkäri ei oikeastaan antanut muuta vaihtoehtoa, käyttytyi hyvin hyökkäävästi. Yritimme kysyä lääkkeen vaihtoa mutta sanoi että se tehdään sitten osastohoidossa...
Sairaalahoito, kokemuksia?
Puoliso
51531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen ollut kerran sairalahoidossa, vakava masennus. Kyllä sinne meno pisti mietteliääksi mutta muutaman päivän kuluttua kun koti ikävä helpotti niin alkoi sujumaan, en tiedä oliko minulla hyvä tuuri että sattui muut potilaat olemaan niin mukavaa porukkaa, ja hoitohenkilöt ystävällisiä. Sai purkaa sisintään niin paljon kuin halusi. Ainoa haitta oli että välillä meinasi aika käydä pitkäksi. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin että se reissu kannatti.
Olen ollut muutamia kertoja sairaalassa masennuksen ja unettomuuden vuoksi. Voin kertoa, että siellä saa yksilöllistä hoitoa. Olo tuntui turvalliselta, ja sai kertoa ammattiauttajille pahasta olotilastaan. Vertaistukea tuli paljon muilta potilailta.
Se on hyvä, jos lääkäri on huomannut sairaalahoidon tarpeellisuuden. Itse olen joutunut pyytämään osastolle. Olen varma, että miehesi saa paremman hoitotuloksen sairaalassa, kuin avohoidossa.
Jaksamisia sinulle ja miehellesi!
Minullakin on positiivinen kokemus sairaalahoidosta. Olin suljetulla osastolla 4 kuukautta vaikean masennuksen ja itsetuhoisuuden vuoksi.
Sairaalassa sain levätä kunnolla ja keskustella mukavien hoitajien ja psykologin kanssa. Lisäksi osallistuin erilaisiin ryhmiin ja toimintoihin (mm. keilailu, käsityöt) ja kuvaterapiaan. Lääkitykseni saatiin kohdilleen ja avohoito järjestettiin asianmukaisesti ennen kotiutumista. Sairaala saattaa kuulostaa pelottavalta ja sitä kohtaan on monesti ennakkoluuloja. Minun kohdallani sairaalahoito oli kuitenkin oikea ja auttava ratkaisu.
Minulle on ehdotettu sairaalahoitoa masennukseni takia. Omasta mielestäni en tarvitsisi, sillä en ole itsetuhoinen.
Lääkkeitä suostun käyttämään, mutta tämä ajatus sairaalassa olosta ahdistaa.
Minäkin haluaisin kuulla kokemuksia siellä olosta.
Voiko ketään pakottaa hoitoon?
Sairaala auttoi mua tosi paljon. Olin pitkän hoitojakson suljetulla. Sopivat lääkkeet löytyivät muutaman yrityksen jälkeen. Aluksi siellä oli ahdistavaa kun itse ei ollut kunnossa ja ympärillä oli sairaita ihmisiä. Koti-ikävä oli raastavaa, oikeastaan pahin asia koko hoidossa kun ei saanut olla oman miehen kainalossa. Sitten kun alkoi päästä viikonlopuiksi kotiin niin kaikki helpotti. Ulkomaailma alkoi taas kiinnostaa ja pääsin terapiaan. Välillä tuli tosin takapakkiakin mutta ilman sairaalaa en olisi tässä nyt.