sairaalahoitoon?
Tuntuu, ettei valoa tunnelin päässä näy. Tajuan, ettei tämä ole ihan normaalia. Kuolema pyörii päässä. En haluaisi tuntea näin, mutta en voi sille mitään. En osaa puhua kenellekkään. Haluaisin mielummin pääni täyteen lääkkeitä ja nukkua pari viikkoa. Kotona se ei onnistu. Jotain reseptillä saatavia vahvoja särkylääkkeitä yritän vetää, mutta nekin loppuvat pian, eivätkä ne ole tarpeeksi tehokkaita. Eikä se ole hyväksi, koska en tunne kuin henkisiä kipuja.
Miten olo onkaan näin säälittävä... En haluaisi vaivata ketään. En edes lääkäreitä. En edes teitä täällä. Mutta helpompi se on tehdä anonyymisti netissä.
Tuntuu, ettei valoa tunnelin päässä näy. Tajuan, ettei tämä ole ihan normaalia. Kuolema pyörii päässä. En haluaisi tuntea näin, mutta en voi sille mitään. En osaa puhua kenellekkään. Haluaisin mielummin pääni täyteen lääkkeitä ja nukkua pari viikkoa. Kotona se ei onnistu. Jotain reseptillä saatavia vahvoja särkylääkkeitä yritän vetää, mutta nekin loppuvat pian, eivätkä ne ole tarpeeksi tehokkaita. Eikä se ole hyväksi, koska en tunne kuin henkisiä kipuja.
Miten olo onkaan näin säälittävä... En haluaisi vaivata ketään. En edes lääkäreitä. En edes teitä täällä. Mutta helpompi se on tehdä anonyymisti netissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
heti huomispäivänä itsellesi aika lääkäriin. Tarvitset varmasti sairaalahoitoa, ja lääkäri voi auttaa sinua. Kerrot vain hänelle tilanteesi, ajatuksesi ja kaikki ongelmasi. Älä popsi mitään särkylääkkeitä, ei niistä sinulle ole apua. Äläkä alenna itseäsi, olet aivan yhtä tärkeä/arvokas ihminen, kuin kaikki muutkin. Sitähän varten tämä nettikin on hyvä asia, että voi kysellä neuvoja, ja pyytää apua. Se vain, että se konkreettinen apu sinun täytyy hakea sieltä lääkäristä. Tee se jo huomenna. Asiat selviävät aina, vaikka joskus tuntuisi sellaiselta, ettei millään ole mitään väliä. Valoa pilkistelee joka tunnelin päästä, sinullekkin-usko pois. Tsemppiä, ja huomenna tilaamaan aikaa itsellesi.
Ihan sillä perusteella, että sinulla on niin vaikea olla. Voit mennä vaikkapa terveyskeskus lääkärille. Minä menin aikoinani päivystävälle ja pyysin päästä sairaalaan. Heti alkoivat soitella, missä olisi tilaa. Pääsin vielä samana päivänä. Kerrot vain miten paha olosi on. Ei kannata pitkittää tuollaisessa olotilassa. Tiedän, ettet jaksaisi lähteä minnekään, mutta muuten ei apua saa.
Minäkin marssin yksi ilta suoraan päivystykseen ja sanoin, että sairaalaan olisi päästävä. Nukuin seuraavan yön päivystyksen osastolla ja seuraavana päivänä ambulanssikyydillä psykiatriseen sairaalaan.
Kerroin päivystyksessä sairastaneeni masennusta ja että tilanteeni oli käynyt sietämättömäksi. Muuta ei tarvittu.
Tiedän, että lähteminen ja hoidon pyytäminen on vaikeaa, mutta se on sinun itsesi parhaaksi!