Jeesus - maallisen Äidin lapsi

Mikolle, ja muille kiinnostuneille.

Vanhin kirjallinen paralleeli Jeesukselle lienee sumerilainen hedelmällisyyden, rakkauden ja sodan jumalatar Inanna, josta kerrotaan tähän tapaan,

"Inanna jätti taivaan, jätti maan,
ja laskeutui tuonelaan...
Anunat, ne seitsemän tuomaria,
antoivat päätöksensä häntä vastaan.
He katsoivat häneen - se oli kuoleman katse.
He puhuivat hänelle - se oli suuttumuksen puhetta.
He huusivat hänelle - se oli raskaan syyllisyyden huutoa.
Ahdistettu nainen muutettiin ruumiiksi.
Ja ruumis ripustettiin koukkuun.
Sen jälkeen kun kolme päivää ja kolme yötä oli kulunut...
Heille annettiin koukussa roikkuva ruumis.
Yksi heistä pirskotti sen päälle elämän antavaa kasvia
ja toinen elämän antavaa vettä.
Ja niin Inanna nousi."
-- Inannan laskeutuminen tuonelaan [1]

Ja joka elää edelleen reversoidussa muodossa kristillisessä uskontunnustuksessa,

"[R]istiinnaulittiin,
kuoli ja haudattiin,
astui alas tuonelaan,
nousi kolmantena päivänä kuolleista... "
-- Apostolinen uskontunnustus [2]

Vrt. "Sillä niinkuin Joonas oli meripedon vatsassa kolme päivää ja kolme yötä, niin on myös Ihmisen Poika oleva maan povessa kolme päivää ja kolme yötä." -- Mt. 12:40

Kolmen päivän teema on todennäköisesti lainattu VT:stä, Joon. 1:17 (2:1), 2;2(3) ja Hoos. 6:2, mutta sumerilainen viittaus siihen on joka tapauksessa vanhin ja on ollut myöhempien lähteenä.

Inannan palattua tuonelasta hän kuitenkin joutui antamaan puolisonsa Dumuzin (jonka akkadilainen vastine oli myös juutalaisten tuntema Tammuz, Hes. 8:14) sinne sijaisekseen, joka kuitenkin vietti siellä vain puolet vuodesta (keväästä syksyyn) jonka jälkeen hänen paikkansa otti hänen sisarensa Geshtinanna, joka taas nousi sieltä keväällä Dumuzin vuorostaan laskeutuessa alas. Dumuzin noustessa tuonelasta syksyllä päättyi Inannan suruaika (kesän kuiva kausi) ja tämä hedelmällisyyden jumalatar palautti sateiden myötä jälleen luontoon sen vehreyden. Kreikkalaisessa versiossa vuodenaikojen kierrosta kuitenkin Demeterin, hedelmällisyyden ja erityisesti viljan jumalattaren, tytär Persefone joutui olemaan tuonelassa_kolmasosan_vuodesta (talviajan), nousten sieltä ylös keväällä jolloin hänen äitinsä antoi luonnon jälleen herätä kukoistukseen. Persefoneen paluusta äitinsä luo kerrotaan näin,

"Mutta kun Demeter vielä piteli rakasta lastaan käsivarsillaan, hänen sydämensä antoi hänelle äkisti pahan aavistuksen jostain ansasta, niin että hän pelkäsi suuresti ja lakkasi hellittelemästä tytärtään ja kysyi häneltä välittömästi: 'Lapseni, kerro minulle, et kai ole maistanut mitään ruokaa kun olit alhaalla? Puhu äläkä salaa mitään, vaan anna meidän molempien tietää. Sillä jos et ole, sinä tulet takaisin inhottavasta Haadeksesta ja elät minun ja isäsi, tummapilvisen Kronoksen pojan, kanssa ja olet kaikkien kuolemattomien jumalien kunnioittama, mutta jos olet maistanut ruokaa, sinun täytyy mennä jälleen takaisin salaisten paikkojen alapuolelle, siellä asuaksesi kolmannen osan ajast'aikaa joka vuosi; kuitenkin ollen kahdella osalla minun ja muiden kuolemattomien jumalien luona. Mutta kun maa kukkii kaikenlaisista tuoksuvista kevään kukista, silloin pimeyden ja synkkyyden valtakunnasta sinä tulet jälleen ylös olemaan ihmeteltävä jumalille ja kuolevaisille ihmisille.'"
-- Homeriset hymnit 2.390-402 [3]

Inannalaisen kaavan mukaan Persefone siis laskeutui tuonelaan ensimmäisenä päivänä (syksyllä), oli siellä toisen päivän (talven) ja nousi sieltä kolmantena päivänä (keväällä). Tämä myytti liittyy myös toiseen tarinaan jonka mukaan Adonis jumala vietti kolmasosan vuodesta Persefoneen luona tuonelassa ja kaksi kolmasosaa rakkauden jumalattaren Afroditen kanssa.

"Kun tapaus käsiteltiin Zeuksen edessä, vuosi jaettiin kolmeen osaan, ja jumala määräsi että Adoniksen tulisi pysytellä itsekseen yhden osan vuotta, Persefonen kanssa yhden osan, ja Afroditen kanssa loput." -- Apollodorus 3.14.4 [4]

Myytin toisen version mukaan Adonis kuitenkin vietti puolet vuodesta Persefoneen ja toisen puolen Afroditen luona [5], Dumuzi-Geshtinanna syklin jaon mukaisesti. Adonis oli alunperin foinikialainen jumala, Adon (hpr. 'Herra'), jonka puoliso oli myös israelilaisten tuntema hedelmällisyyden jumalatar Ashtart, akkadilaisen Ishtarin ja sumerilaisen Inannan länsiseemiläinen vastine. Kolmannen päivän ja kevään kasvun yhteyteen viitataan myös Raamatussa,

"Ja Jumala sanoi:
"Kasvakoon maa vihantaa,
ruohoja, jotka tekevät siementä,
ja hedelmäpuita,
jotka lajiensa mukaan kantavat maan päällä hedelmää,
jossa niiden siemen on".
Ja tapahtui niin:
maa tuotti vihantaa,
ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan,
ja puita, jotka lajiensa mukaan kantoivat hedelmää,
jossa niiden siemen oli.
Ja Jumala näki, että se oli hyvä.
Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu,_kolmas_päivä_."
-- 1 Ms. 1:11-13

"Tulkaa, palatkaamme Herran tykö,
sillä hän on raadellut meitä, ja parantaa meidät,
hän on lyönyt meitä, ja sitoo meidät.
Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua,
kolmantena päivänä hän meidät herättää,
ja me saamme elää hänen edessänsä.
Niin tuntekaamme, pyrkikäämme tuntemaan Herra:
hänen nousunsa on varma kuin aamurusko*,
hän tulee meille kuin sade,
kuin_kevätsade_, joka kostuttaa maan."
-- Hoos. 6:1-3

* Toinen luonnonilmiö josta ylösnousemuksen idea on johdettu on yön ja päivän vaihtelu, ihmisten toiveissa kuoleman yötä seuraisi varmasti ylösnousemuksen aamu, kuten kevät seuraa aina talvea. Proto-Jesaja vertaakin ylösnousemusta kauniin runollisesti kastepisaroista heijastuviin auringon ensisäteisiin.

"Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös. Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille." -- Jes. 26:18

Alkuperäinen yhteys maanviljelyyn on selkeä myös Paavalilla joka vertaa ylösnousemusta viljan kylvämiseen (kuolemaan) syksyllä ja sen nousemiseen maasta keväällä.

"[H]än nousi kuolleista kolmantena päivänä,
kirjoitusten mukaan...
esikoisena [kr. aparkhee (536); ensi tähkinä] kuoloon nukkuneista.
Mutta joku ehkä kysyy:
"Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?"
Sinä mieletön, se, minkä kylvät, ei virkoa eloon, ellei se ensin kuole!
Ja kun kylvät, et kylvä sitä vartta, joka on nouseva,
vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai muun minkä tahansa.
Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo,
ja kullekin siemenelle sen oman varren...
Niin on myös kuolleitten ylösnousemus:
kylvetään katoavaisuudessa, nousee katoamattomuudessa;
kylvetään alhaisuudessa, nousee kirkkaudessa;
kylvetään heikkoudessa, nousee voimassa;
kylvetään sielullinen ruumis, nousee hengellinen ruumis."
-- 1 Kor. 15:4,20,35-38, 42-44

Joonan kirjassa viitataan myös vanhaan käsitteeseen tuonelan/Maaäidin kohdusta.

"Ja Joona oli kalan sisässä kolme päivää ja kolme yötä. Minä huusin ahdistuksessani Herraa, ja hän vastasi minulle. Tuonelan kohdussa minä huusin apua, ja sinä kuulit minun ääneni." -- Joon. 1:17(2:1), 2:2(3)

Joten vaikka usko Jeesuksen ylösnousemukseen viittaakin siihen lineaariseen aikakäsitykseen sovitettuna ja "historiallistettuna", ainutkertaisena tapahtumana, voidaan sen juurien kuitenkin havaita olevan luonnon toistuvien syklien mytologisessa tulkinnassa ja kuvaamisessa.

"Mä olen kyllä ihan samaa mieltä siitä, että ei tämä millään tavalla järkytäkään kirkon perusteita. Miksi se järkyttäisi? Kyllä mä voisin assyrialaisena erittäin hyvin allekirjoittaa tämän meidän uskontunnustuksen. Se sopii erittäin hyvin siihen, mitä siihen aikaankin uskottiin." -- Assyriologian professori Simo Parpola [6]

[1] http://www-etcsl.orient.ox.ac.uk/section1/tr141.htm
[2] http://www.evl.fi/piispainkokous/kristinoppi/tunnus.htm
[3] http://www.perseus.tufts.edu/cgi-bin/ptext?lookup=HH 2 347
[4] http://www.perseus.tufts.edu/cgi-bin/ptext?lookup=HH 2 398
[5] http://www.perseus.tufts.edu/cgi-bin/ptext?lookup=Apollod. 3.14.4
[6] http://www.helsinki.fi/~erjanti/lehti/Parpola.html

Heikki