Nyt on sellainen tilanne, että naisihminenkin on lukenut tämän päivän Päivämiehen. Teen siitä oman aloituksen, vaikka siitä onkin aloituksia jo useita.
Kaiken kaikkiaan päällimmäisenä tunteena oli hämmästys. Kummallisia otsikoita, ihmeellisiä lauseita ja ihmeellisiä syy-seuraussuhteita.
Kaiken kaikkiaan todetaan kymmeniä kertoja se, että kuinka siunauksellista 70-luku oli.
Heti ensimmäiseltä sivulta se alkaa.
"Loppuyhteenvedoksi 1970-luvustakin jää Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus."
"Saamme tarkastella 1970-lukuakin kiitollisina Isän rakkauden, pitkämielisyyden ja kärsivällisyyden vuosikymmenenä. Tuolloin koettu Jumalan suuri siunaus näkyy yhä Siionin elämässä."
Sitten sivulla 10 todetaan, että "...on hyvä, että kipeistäkin asioista keskustellaan avoimesti ja rehellisesti."
Sivulla 11 seurakuntapastori Olli Lohi toteaa, että "-70-luku oli siunauksellinen vuosikymmen. Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa vaikeinakin aikoina."
Samalla sivulla Eero Hosionahosta puhutaan näin:
"Hän koki läheltä henkien taistelun. Kuitenkin 70-luku on jäänyt hänen mieleensä rakkauden ja yksimielisyyden aikana."
Vietettiin kuulemma oikein ilojuhlaa kun "evankeliumi sai voittaa sydämiä".
Vielä sivulla 15 Olavi Voittonen toteaa alustuksessaan, että "...-70-luku oli monien vaikeiden vaiheiden, taistelujen ja varojen vuosikymmen, jossa tuli näkyviin Jumalan ihmeelinen siunaus."
Mun mielestä keskitytään näissä sanomisissa siihen, että oli vaaraa, taistelua, sotaa, mutta käytännössä ei puhuta että mikä se ongelma oikein oli sitten. Maallistuminen ja uusheräyksen henki kai.
Sitten etusivulla ollaan huolestuneita siitä, että nuoriso kuuntelee Yle X-kanavaa ja lähtee huoltoasemalle ekan puheen jälkeen.
" Jotain kertoo sekin, jos raamattuluokkaan tai lauantai-illan seuroihin ei tule väkeä."
Niin, mitä se kertoo, sitä voi pohtia kukin tahollaan mitä se kertoo.
Sitten vielä todetaan naisten illanvietosta, että tärkeämpää kuin luonnonsuojelu, on usko.
Mielenkiintoista tässä naisten illan keskustelun uutisoinnissa on se, että todetaan että voimavarat voivat loppua, mutta ei sanota että ne voivat loppua koska perhettä on liikaa. Tekstistä sai sellaisen kuvan, ettö voimavarat voivat loppua jos suorittaa liikaa ja on liian ahkera.
Lopputulemana voisin sanoa, että en ihmettele jos ne seurapenkit ei lauantai-iltana täyty. En ihmettele jos yksilö hakeutuu huolto-aseman kahvilaan seurojen sijaan.
Kaiken kaikkiaan päällimmäisenä tunteena oli hämmästys. Kummallisia otsikoita, ihmeellisiä lauseita ja ihmeellisiä syy-seuraussuhteita.
Kaiken kaikkiaan todetaan kymmeniä kertoja se, että kuinka siunauksellista 70-luku oli.
Heti ensimmäiseltä sivulta se alkaa.
"Loppuyhteenvedoksi 1970-luvustakin jää Jumalan rakkaus ja anteeksiantamus."
"Saamme tarkastella 1970-lukuakin kiitollisina Isän rakkauden, pitkämielisyyden ja kärsivällisyyden vuosikymmenenä. Tuolloin koettu Jumalan suuri siunaus näkyy yhä Siionin elämässä."
Sitten sivulla 10 todetaan, että "...on hyvä, että kipeistäkin asioista keskustellaan avoimesti ja rehellisesti."
Sivulla 11 seurakuntapastori Olli Lohi toteaa, että "-70-luku oli siunauksellinen vuosikymmen. Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa vaikeinakin aikoina."
Samalla sivulla Eero Hosionahosta puhutaan näin:
"Hän koki läheltä henkien taistelun. Kuitenkin 70-luku on jäänyt hänen mieleensä rakkauden ja yksimielisyyden aikana."
Vietettiin kuulemma oikein ilojuhlaa kun "evankeliumi sai voittaa sydämiä".
Vielä sivulla 15 Olavi Voittonen toteaa alustuksessaan, että "...-70-luku oli monien vaikeiden vaiheiden, taistelujen ja varojen vuosikymmen, jossa tuli näkyviin Jumalan ihmeelinen siunaus."
Mun mielestä keskitytään näissä sanomisissa siihen, että oli vaaraa, taistelua, sotaa, mutta käytännössä ei puhuta että mikä se ongelma oikein oli sitten. Maallistuminen ja uusheräyksen henki kai.
Sitten etusivulla ollaan huolestuneita siitä, että nuoriso kuuntelee Yle X-kanavaa ja lähtee huoltoasemalle ekan puheen jälkeen.
" Jotain kertoo sekin, jos raamattuluokkaan tai lauantai-illan seuroihin ei tule väkeä."
Niin, mitä se kertoo, sitä voi pohtia kukin tahollaan mitä se kertoo.
Sitten vielä todetaan naisten illanvietosta, että tärkeämpää kuin luonnonsuojelu, on usko.
Mielenkiintoista tässä naisten illan keskustelun uutisoinnissa on se, että todetaan että voimavarat voivat loppua, mutta ei sanota että ne voivat loppua koska perhettä on liikaa. Tekstistä sai sellaisen kuvan, ettö voimavarat voivat loppua jos suorittaa liikaa ja on liian ahkera.
Lopputulemana voisin sanoa, että en ihmettele jos ne seurapenkit ei lauantai-iltana täyty. En ihmettele jos yksilö hakeutuu huolto-aseman kahvilaan seurojen sijaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Juttusi olisi mainiosti mahtunut johonkin vanhempaan ketjuun.
En kiellä enkä myönnä tätä tosiasiaa;)
asenteelle.
Monenlaisin silmin,(ymmärryksin) näköjään luemme samaa lehteä, ei voi muuta sanoa
Niin, täällähän voi keskustella asioista palstan sääntöjen puitteissa. Mieluummin keskustelisin kuitenkin asiasta kun itsestäni.
Mitä tulee asenteeseeni, sitä on.
Loppuyhteenvedoksi 1970-luvusta jää SRK:n julmuus ja anteeksiantamattomuus
Pidetyssä kokouksessa sivuttiin eräänä asiana vanhoillislestadiolaisessa 1970-luvulla käytyjä hoitokokouksia. Niistä kerrotut tosikertomukset ovat hämmentäneet varsinkin nuoria.
Keskeisintä tapahtumissa on, että Saatana johti veljiä jo tuolloin. Kuuliaisuutta saarnattiin, ja silloin koettiin virkeää hoitotyön ja -toiminnan siunauksellista aikaa. Muun muassa lapsi- ja nuorisotyön uudet toimintamuodot käynnistyivät, toimitaloja rakennettiin, leiritoiminta vilkastui, uudet leirikeskukset hankittiin ja kolmannen opiston valmistelutyöt alkoivat.
Samanaikaisesti yhteiskuntaamme koetteli 1960-luvulla alkanut arvomurros. Kaikki arvot kyseenalaistettiin, ja murroksen seuraukset heijastuivat joka puolelle. Kaikissa rauhanyhdistyksissä käytiin SRK:n johdolla hoitokokouksia maallistumisen tuomista ilmiöistä. Niiden aiheina olivat kuuliaisuus, erilaiset henkiopit jne. Hoitokokouksiin kaikkiin rauhanyhdistyksiin lähetettiin veljesapua Oulusta.
Hoitokokousten kautta SRK hoiti seurakuntansa, parannus hengistä auttoi synnin ja taakkojen alta takaoson pakkouskomisen vapauteen. SRK on ja oli armottomuuden ja anteeksiantamattomuuden valtakunta.
Erityisesti työvaliokunnan sisälle tunkeutunut uudenheräyksen hengen vaikutus näkyi kaikissa hoitotilanteissa lainomaisena tiukkuutena ja ankaruutena. Rakkaudessaan SRK hoiti senkin. Hoitotilanteissa tehdyt räikeät virheet ihmisoikeusloukkauksineen ja kaikki ylilyönnit tulivat korjatuksi hoitoveljien kesken ja SRK:n myötävaikutuksella.
Loppuyhteenvedoksi 1970-luvusta jää julmuus ja anteeksiantamattomuus. Kun SRK on hoitant ja alistanut valtakunnassaan, on tahdottu iloita omassakin sydämessä saadusta armosta. Totta puhuen: on tahdottu salata kyseisen vuosikymmenen tapahtumia.
Saamme tarkastella 1970-lukuakin katkerana SRK:n julmuuden ja ankaruuden vuosikymmenenä. Tuolloin taottu SRK:n ylivalta näkyy yhä ihmiselämässä.
Anteeksiantamattomuudellaan SRK haluaa alistaa valtakunnassaan yhä niitä, jotka kaipaavat sydämeensä oikeaa vanhurskautta, rauhaa ja iloa.
Vielä 80-luvulla luonnon suojelemista pidettiin evoluution kannattajien harhaoppina ja maanviljelijöiden sekä maanomistajien ahdistamisena eikä uskovainen saanut siihen mitenkään sotkeutua.
Maapallon ajateltiin kestävän kyllä jopiankin tulevaan maailmanloppuun saakka mitenkään suojelemattakin koska näin se oli luotu.