Minun yksinäisyyteni näkyy nykyään siten että keskustelen harvoin jonkun kanssa, vain noin pari kolme kertaa viikossa, yleensä vanhan äitini kanssa, jota pyrin tapaamaan kerran viikossa, ruokakauppojen kassatyttöjen kanssa pari kertaa viikossa, muutamien harvojen ystävieni kanssa.... ja yleensä näen heitäkin vain kerran viikossa.
Jäin työttömäksi marraskuussa ja sen myötä meni päivittäiset kontaktit työkavereihini. Nyt huomaan että hiljaisuudesta on tullut jokapäiväinen vieras, sen kanssa pitäisi kyllä pärjätä, mutta useamman päivän puhumattomuus tuntuu vain niin pahalta.
Niin olen mies ja jo keski iän ylittänyt... yksin ilmeisesti sen takia etten koskaan löytänyt sitä oikeaa.
Jäin työttömäksi marraskuussa ja sen myötä meni päivittäiset kontaktit työkavereihini. Nyt huomaan että hiljaisuudesta on tullut jokapäiväinen vieras, sen kanssa pitäisi kyllä pärjätä, mutta useamman päivän puhumattomuus tuntuu vain niin pahalta.
Niin olen mies ja jo keski iän ylittänyt... yksin ilmeisesti sen takia etten koskaan löytänyt sitä oikeaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olisiko lemmikistä apua, esim. koira tai kissa jolle jutella? Itse huomaan juttelevani koiralleni useinkin asioitani. Lapset kun ovat jo aikuisia ja asun siis koiran kanssa. Ihan oikeasti ei tunne olevansa täysin yksin kun on lemmikki kotona.
Samoin ulkona aina joku tulee koiransa kanssa juttelemaan, koirat haistelevat tai vaihtoehtoisesti haukkuvat... ;))
Huomasin myös paikallisliikenteen (pk-seutu) junissa koiran kanssa matkustaessani, että aina joku tuli juttelemaan koiran ollessa mukanani. :)
Ja kirjoittaminenkin on kivaa..
Tsemppiä toivoo keski-iän ylittänyt nainen; yksin muttei yksinäinen silti ollenkaan :))
Se on hirmu surullista, että joutuu olemaan yksin. Minä olen vielä nuori, mutta ihan yhtä lailla yksinäinen uudessa elämäntilanteessani. Muutin opiskelemaan uuteen kaupunkiin, ja perheeni jäi toiselle puolelle Suomea. En ole saanut hyviä kavereita ollenkaan. Vietän kaikki illat yksin kotona ja päivällä yritän jutustella opiskelukavereiden kanssa, mutta olen niin ujo. Kukaan ei kiinnostu minusta, eikä jaksa viettää aikaa kanssani. Opiskelutoverini seurustelevat ja viettävät illat kumppaniensa kanssa, mutta itse en ole löytänyt ketään, jonka kanssa jakaa asioita.
Kun tulen iltaisin asuntooni, melkein alan itkeä masennuksesta ja yksinäisyydestä. Nyt olen miettinyt jonkin harrastuksen aloittamista, että tapaisi uusia ihmisiä. suosittelen sinullekin samaa, että googlaisit kotipaikkakuntasi harrastusmahdollisuuksia ja menisit rohkeasti jollekin kurssille.
Toivotaan parasta tältä elämältä. ei koskaan pitäisi lakata toivomasta parempaa, vaikka onhan se vaikeaa.
jokainen päivä on ihan samanlainen! saatana
Yksinäisyys on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa!!! Suosittelen.