Katsoin illalla TV:n tekemän ohjelman eräästä vanhasta ruotsalaispariskunnasta, jotka löysivät toisensa 60 vuoden erossa olon jälkeen.
He tapasivat toisensa 1938, Torgny oli muusikko ja Ebba vastaleivottu ylioppilas.
He rakastuivat toisiinsa ja aikoivat mennä naimisiin. Ebban isä, Gotlannin läänin maaherra, oli kuitenkin toista mieltä. Hänen tyttärestään tulisi jotakin suurta ja niin hän lähetti Ebban Uppsalaan opiskelemaan lääketiedettä.
Tuli sota ja nuorten tiet erkanivat lopullisesti.
Seuraavien vuosien aikana molemmat saivat omat perheensä, syntyi lapsia ja lapsenlapsia.
Ebba oli ollut leskenä jo 36 vuotta lääkärimiehensä kuoltua, Torgny menettänyt vaimonsa aivan äskettäin, kun kohtalo puuttui peliin.
Ebballa oli joku juhla, vieraitten joukossa hän tunnisti epätavallisen (tutun) sukunimen ja selvisi että vieras oli Torgnyn tytär. Ebba kertoi tyttärelle että Torgny ja hän olivat olleet pari nuoruudessaan.
Tytär kertoi tapaamisesta isälleen ja siitä hetkestä alkoi jatko heidän rakkaustarinalleen.
Vuodet väliltä olivat kuin poispyyhkäistyt. Mikä hellyys ja rakastuneisuus säteilikään heidän silmistään! TV-katsojat saivat seurata heitä Torgnyn kesämökille saareen, missä nämä vanhukset olivat kuin paratiisissa. Oltiin mukana kun he ajoivat Taalainmaalle monipäiväisille pelimannijuhlille kuuntelemaan kansanmusiikkia ja tanssimaan. Torgny otti välillä nitroja ja sitten taas mentiin!
He päättivät mennä naimisiin, koska eivät pitäneet ajatuksesta puhua "tyttö- tai poikaystävästään".
Jotkut lapsista olivat vastaan, eivätkä voineet käsittää että NOIN vanhana voi olla NOIN rakastunut. Torgny oli 88-vuotias, Ebba hiukan nuorempi.
Häät olivat kauniit, molempien lapset perheineen olivat todistamassa tätä liikuttavaa rakkaustarinaa.
He saivat kuin saivatkin lopulta toisensa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.
He tapasivat toisensa 1938, Torgny oli muusikko ja Ebba vastaleivottu ylioppilas.
He rakastuivat toisiinsa ja aikoivat mennä naimisiin. Ebban isä, Gotlannin läänin maaherra, oli kuitenkin toista mieltä. Hänen tyttärestään tulisi jotakin suurta ja niin hän lähetti Ebban Uppsalaan opiskelemaan lääketiedettä.
Tuli sota ja nuorten tiet erkanivat lopullisesti.
Seuraavien vuosien aikana molemmat saivat omat perheensä, syntyi lapsia ja lapsenlapsia.
Ebba oli ollut leskenä jo 36 vuotta lääkärimiehensä kuoltua, Torgny menettänyt vaimonsa aivan äskettäin, kun kohtalo puuttui peliin.
Ebballa oli joku juhla, vieraitten joukossa hän tunnisti epätavallisen (tutun) sukunimen ja selvisi että vieras oli Torgnyn tytär. Ebba kertoi tyttärelle että Torgny ja hän olivat olleet pari nuoruudessaan.
Tytär kertoi tapaamisesta isälleen ja siitä hetkestä alkoi jatko heidän rakkaustarinalleen.
Vuodet väliltä olivat kuin poispyyhkäistyt. Mikä hellyys ja rakastuneisuus säteilikään heidän silmistään! TV-katsojat saivat seurata heitä Torgnyn kesämökille saareen, missä nämä vanhukset olivat kuin paratiisissa. Oltiin mukana kun he ajoivat Taalainmaalle monipäiväisille pelimannijuhlille kuuntelemaan kansanmusiikkia ja tanssimaan. Torgny otti välillä nitroja ja sitten taas mentiin!
He päättivät mennä naimisiin, koska eivät pitäneet ajatuksesta puhua "tyttö- tai poikaystävästään".
Jotkut lapsista olivat vastaan, eivätkä voineet käsittää että NOIN vanhana voi olla NOIN rakastunut. Torgny oli 88-vuotias, Ebba hiukan nuorempi.
Häät olivat kauniit, molempien lapset perheineen olivat todistamassa tätä liikuttavaa rakkaustarinaa.
He saivat kuin saivatkin lopulta toisensa ja elävät onnellisina elämänsä loppuun asti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
On runopoksi, hymypoksi ja oliko se yksi murrepoksi.
Pitäisi kai laittaa vielä tarina poksi, niin voisimme yhdistää juttumme samoihin "kansiin".
En hoksannut kun aloitin tuon paljetti jutun.
Mutta eikö se olisi kivampi kun kertoilisimme samat aiheet samoissa ketjuissa.
Vai emmekö sittenkään halua olla tasavertaisia ja suvaitsevaisia toisiamme kohtaan.
"vanhat peikot" kummitella ;) kun ei ole uskaltanut poiketa aloitetusta aiheesta. Sitä vaan tulee aloitettua uusi ketju niin ei tee väärin.
Minulle sopii ainakin, vaikka ei olisi muuta kuin yksi ainoa ketju, johon jatketaan kirjoittamalla mitä milloinkin päässä liikkuu.
Tällä hetkellä on nuo kaksi erikoispoksia: Runopoksi ja Hymypoksi (joka toimii myös murrepoksina).
aina silloin tällöin että vanha tuttava putkahtaa jostain esiin. Minulle tapahtui juuri näin.
Olimme olleet kirjeenvaihdossa joskus sotavuosina ja tavanneetkin muutaman kerran, mutta ei siinä sitten sen kummempaa tapahtunut. Kirjoittelimme vielä silloinkin kun olimme jo löytänet omamme mutta sitten se jäi.
47 vuotta myöhemmin puhelin soi ja hän otti yhteyttä. Olin silloin ollut seitsemän vuotta leskenä, jota hän ei tiennyt, mutta niin oli hänkin ollut jo kauan leskenä.
Siitä alkoi ystävyytemme. Matkustelimme paljon yhdessä ja kävimme toistemme luona, mutta kosinnasta huolimatta en enää halunnut sitoutua. Meillä kummallakin oli suuri perhe ja sen yhteensovittaminen olisi ollut liian työlästä.
Sekin satu loppui kun hänelle tuli aika täyteen ja niin olen yksin ja vain muistot jäljellä.
Olin hänelle kuulemma hyvin tärkeä erään sota-aikana sattuneen tapauksen vuoksi, mutta se onkin jo toinen ja pitkä juttu.
Tällaiset tapaukset kuin kertomasi, samoin tuo Ebban ja Torgnyn tapaus ovat (ah!) niin romanttisia! Ehkä ne antavat vanhemmillekin toivoa ja rohkaisua, että ei ole koskaan liian myöhäistä kokea rakkautta.
Aikalailla samanlainen tarina on elokuvan Ensirakkaus, juonena.
Siinäkin pari joutuu ensirakkauden jälkeen erilleen toisistaan ja tapaa 50 v kuluttua ja rakkaus ei ole sammunut. Samalla elokuva kertoo kauniisti vanhuudesta,on aika surullinenkin . Elokava on videona ,joten ottakaa lainaksi ja katsokaa.. suosittelen.