tilanne on tällainen, vihamielinen. Kun molemmat tuntuivat toivovan ihan toisenlaista lopputulosta. Halusin vain sanoa, että olet söpöin vihanpitäjä ikinä. Mun näppäimistöiltä lähtee aina väärän värisiä sanoja. Ei ne mitään tarkoita.
Musta on ikävää
että meidän
271975
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
toivonut toisenlaista lopputulosta. Sinusta en ole ole ollut niin varma... ajattelin että ehkä halusit näin. Miksi tää tilanne sitten on tällainen jos kumpikin ois halunnut jotain muuta?
...vaan surullinen
mutta en ole. Joskus ruutitynnyri räjähtää mutta savu haihtuu siinä samassa. :)
Eipä tuo viestisi minulle ollutkaan mutta sanoinpa silti tämän. Onhan meillä yhteisesti samanlainen ikävä tilanne vaikkakin omilla tahoillamme. Ja ilmeisesti samanlaiset näppäimistöt jotka lähettävät räiskyvän väristä tekstiä :)
tuskin olet lähellekkään se jonka toivoisin sinun olevan..
olevan?
jostain idästä
hiukkasen vika suuntaan :)
vaikka olis mulle, vaikkei varmaan ole.
Saat kyllä varmasti miljoona vastausta, kun kaikki toivoo että olis heille.
mistä olet?
Sitäpaitsi luulen, että se ihminen jolle aloituksen kirjoitit, on juuri se ainoa joka ei tajua että viestisi oli hänelle ja jättää kommentoimatta.
Mistäs itse olet? Hki?
edessäpäin ja kaikki vanha takana. Saat sä mieleni vielä kirkkaaksi. Sä olit mulle se ainoa oikea mutta ei meistä olisi tullut mitään. Taisit olla varattukin. Sitäpaitsi mulla oli sellainen olo että et pidä mua edes oikeana valittunasi. Siksi mulla oli silmät ja korvat jatkuvasti avoinna. Sellainen mä olen.
Ollut minulle, miehelle hki, siitä ei hyvä seuraa jos näin on.
vaikka ei olisi aikaa...
On todella ikävää ja sitten sanot, että minun pitää tulla käymään ja soittaa ovikelloasi. En minä edes tiedä, oletko se sinä, jonka kanssa kuvittelen keskustelevani. Minulla on paha olo ja haluaisin edes jonkinlaista kontaktia sinuun. Antaa olla. Tämä saisi jo loppua. En jaksa enää. Toivottavasti tämä kaikki loppuisi ja saisin mielenrauhan. Ei sinun ole pakko välittää minusta. Löydän jonkun toisen sitten joskus, kunhan pääsen tästä joku päivä yli.
setvisit asias oikeen henkilön kans, vois olla hyötyä enempi kun ilmaan huudella.
luule että tuo aloitus oli häneltä.
äläkä löydä Sitä "uutta " ainakaan viellä ,koska
se että tulisit käymään tai tavattaisiin on voimassa edelleen.
Välitän yhä edellen hänestä/sinusta...
siihen on vaan pakko uskoa juuri nyt.
oli, mutta joka tapauksessa olen ollut niin maassa, että en enää tiedä, mitä todella tekisin. En minä uskalla mennä hänen ovelleen noin vain kaiken jälkeen. Hän olisi soittanut, jos hän välittäisi. Hän ei välitä, siinä se. Ja minun typerät tunteeni eivät lopu. Minun pitäisi vihata häntä. Joskus vihaankin, kun tunnen itseni loukatuksi muistellessani menneitä tapahtumia. Silloin ajattelen, miltä tuntui ja kurkkua kuristaa. Usein viha purkautuu vaan itkuna ja alan vihaamaan itseäni ja sitä, että olin hänen kanssaan.
selitellä vieraille, selitä sille oikealle.
Ei tämä minulle ole, mutta tuntuu tähän ketjuun muutkin "väärät" vastaavan.
Olen mielestäni kertonut syistä, jotka johtivat siihen "vihanpitoon", sinun käytöksesi.
En ole tietenkään tyytyväinen asioiden lopputulokseen. Kyse ei ole pelkästään ihmissuhteista, vaikka se loppujen lopuksi menikin ihmissuhdedraamaksi.
Et sinä voi puolustella käytöstäsi sillä, että kirjoittelet mitä sattuu. Jos loukkaat toista sanoillasi voit aiheuttaa tosi pahan mielen.
Miksi niin teet?
Älä loukkaa sydäntä joka sinua rakastaa - muista se. Muuten voi käydä juuri niin kuin sinulle on käynyt.
Jos minä olen loukannut häntä sanoillani, se on johtunut siitä, että minulla on paha olo. Tietenkin voin ajatella niin, että hän on osittain siihen syypää ja siksi purkautuminen on oikeutettua. Tai voin ajatella, että vika on minussa itsessäni, että minä olen se paha ihminen ja että minussa on jotain vikaa tai en ole ansainnut häntä, koska hän niin kohteli minua. Jos olet katsonut Paha maa -elokuvan, niin siinä käsitellään tätä pahan kierettä, että niin kauan kuin ihminen ei tajua hakea apua, niin paha jatkaa kiertämistää tekoina ihmiseltä toiselle. Itse olen siinä pisteessä, että pienoinen terapia ei olisi pahitteeksi. Olenkin toivonut, että pääsisin täältä väh'ksi aikaa pois. Olen lopen uupunut.
Minusta tuntuu, että se henkilö joka minua loukkasi on voinut olla tuollainen. Kuulin muilta, että hän oli myös sanonut ihmisille ilkeästi. Emme me kaikki muut nyt aina niin viallisia ole, ehkä hänestä on tullut sellainen vuosien saatossa.
Minä en ole luontaisesti ilkeä enkä riidanhaluinen, mutta en minäkään loputtomiin jaksa toisen ihmisen tylytystä. Menen rikki ja sitten sattuu. Nykyisin puolustaudun. Joskus aikaisemmin syytin itseäni aina jos joku oli minulle inhottava. Nykyisin en.
Nyt meni tämä tilanne erään kanssa pahaksi, on paha olo tapahtuneesta.
Edelliselle sanoisin, että hyvä jos itse tiedostat asian. Kyllä ne sanatkin voivat loukata tosi paljon.
Että samassa jamassa olevia näyttää olevan useita!
yhden kerran, kun hän kohteli aika paksusti. Mielestäni hän ansaitsi sen. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta eikä hän ole kuullut muilta, että olisin ollut tyly. Minua yleensä pidetään kilttinä ja empaattisena, mutta sitten jos todella loukkaannun, saatan hermostua aivan totaalisesti eikä hän nähnyt kertaakaan näitä totaalisia retkahduksia.
Mikä on totaalinen retkahdus, mitä silloin tapahtuu? Ihmiset loukkaantuvat aivan eri asioista. Minä suutun jos minua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.
ja vihainen, saatan läpsästä (olen tehnyt niin kaksi kertaa eräälle toiselle) tai sitten itken ja romahdan henkisesti, että parun tyynyjen välissä monta tuntia tai sitten teen jotain älytöntä itselleni, mikä voi olla se, että häippäsen jonnekin. Siihen ei auta muu kuin korkeintaan jotkut lähimmät ihmiset soittavat ja tulevat hakemaan pois.
älä läpsi ketään. Jonainen päivänä joku vetää sua pataan oikein kunnolla ja sit sun käy huonosti. Väkivaltaisuuteen taipuvaiselle miehelle läpsäsy riitää alkusysäykseksi.
Äläkä tee itsellesi mitään. Ei sun olisi hyvä häipyä mihinkään, sulle voi sattua jotain. sä huolestutat sun läheisiä ihmisiä tuolla tavalla.
Sulla on ilmeisesti tosi paha olo kun tuolla tavalla käyttäydyt.
takia olin huolestunut yhdessä vaiheessa ja en tee sitä enää koskaan. Tiedän, että se ei kannata, koska toinen voi adrenaliinihöyryssä vaikka lyödä tai vääntää käsiä ja pieni nainen on ihan avuton väkivaltaisuuteen taipuvaisen miehen edessä.
Niin on joskus ollut, mutta nyt tiedostan tunteen, että olen pyrkinyt ennakkoehkäisemään pahimmilta romahduksilta esim. musiikin avulla tai sitten saatan mennä kirkossa käymään. Liikunta ei välttämättä auta. Sen pitää olla enemmän henkistä kokemista.
Jos tulee joku kriisi esim. jos tulee ero tai jotain, niin vanhat haavat aukeavat ja saattaa olla tosi paha olo.
En nykyään mene teille tuntemattomille. Tiedostan pahan olon ja tiedän, että nyt kohta tapahtuu jotain älytöntä, jos en auta itseäni.
Fyysistä ja henkistä väkivaltaa ei pidä koskaan hyväksyä. Fyysinen väkivaltahan on lailla rangaistukin, mutta toki on tietyllä asteella luonnollista, että jos kiusaaminen menee liian pitkälle, ja pienen ja kiltin ihmisen voimavarat eivät riitä rakentavaan ongelmaratkaisukykyyn, hän voi retkahtaa. Mielestäni aggressiivisuus on ihmiselle sisäänrakennettu ominaisuus, hätätilanteen edessä ihminen "alentuu" eläimen tasolle ja puolustaa itseään. Painotan kuitenkin, että väkivaltaa ei saa koskaan sallia. Mutta ehkä sinun on syytä jutella tästä jollekin terapeutille jos koet sen tarpeelliseksi. Luultavasti pelästyit omaa aggressiivista puoltasi. Kiltistä hirviö-syndroomaako kenties?
väkivalta ja jo läpsäisy on eläimellistä. Silloin loukkaat toisen ihmisyyttä. Itkin ihan hirveästi, kun läpsäsin. Pelästyin sitä niin. Toisella kerralla toinen hermostui niin, että oli uhkaava tilanne päällä. Voisin mennä puhumaan terapeutille, mutta olen puhunut siitäkin asiasta aikoinaan terapeutille, etten osaa puolustaa itseäni oikein. Kyllä nyt olen pikkuhiljaa opetellut purkamaan itseäni. Joskus saatan vaan mennä ihan totaaliseen shokkiin, jos joku on ilkeä esim. haukkuu, niin koko ilta menee parkueassa. Kyllähän niitä omia tunteita pitäisi oppia käsittelemään. Enemmän olen kuitenkin masentuvaa sorttia, että enemmän suutun sitten itselleni ja puran itseeni.