Olisiko kukaan niin viisas, jotta tietäisi, miten minun kuuluu menetellä seuraavassa;
Sain ristikseni henkilökohtaisen konkurssin Norjassa ja vaikka yitin esim. poliisin kautta saada oikeutta sekä saada ex-mieheni vastuuseen teoistaan, mikään ei auttanut.Konkurssi päätettiin vuosi sitten ja sittemmin on ostiluukusta tipahdellut monia erilaisia laskuja eri perintätoimistoilta. Asumme sis nyt Suomessa ja yksinhuoltajan keskinkertaisilla tuloilla ei kuitenkaan jää juuri ylimääräistä. Olin velkaneuvojalla, joka neuvoi odottelemaan, miten saisin tietää velkojieni määrän, koska velkajärjestelyyn pääsemiseksi tarvitaan tiedot kaikista veloista. Näiden tietojen hankkiminen on juurikin tuhannen ja sadan perintätoimiston takia aikansa mahdotonta, koska näin ollen minun tulisi ilmeisesti tutkia, missä kaikialla minulla mahdollisesti on velkaa ja sittemmin perijät ostelevat velkoja toisiltaan, jolloin mikään ei ole pysyvää tai oikeata tietoa.
No oli miten oli, parista todella pienestä velasta suhteessa koko velan määrään on tullut muutama painostava kirje ryhtyä n. 5 € osamaksusuorituksiin. Muistaakseni velkaneuvoja nimenomaan neuvoi olemaan ottamatta tälläisiä osasuorituksia, koska se sotkee velkajärjestelyn sopimista.
Koska kirjeiden sävy on hyvinkin agressiivinen, ja taloustilanteeni selvittämisestä huolimatta "armonaikaa" velkajärjestelyn setvimiseksi ei anneta, aloin ihmetellä, mahtaako tässä olla jonkinlainen muu tarkoitusperä.
Kiva, jos joku fiksu osaisi vastata. Muutoinkin mietin tietenkin, mitä järkeä koko velkajärjestelyllä mahtaa olla muuten minun tapauksessani, kun ulosmitattavaa ei kuitenkaan ole, tai taitaisi olla päinvastoin, jotta toimeentulotuen puoleen tulisi kääntyä välillä. Norjassa velajärjestelyssä oleva maksaa 500 NOK kuussa/5 v. tälläisillä normaalituloilla, mikä ei siis siellä tunnu missään, mutta täällä Suomessa menee palkasta kaikki minimitoimeentuloa lukuunottamatta; joten eriarvoisessa asemassa ollaan rajan eri puolilla.
Sain ristikseni henkilökohtaisen konkurssin Norjassa ja vaikka yitin esim. poliisin kautta saada oikeutta sekä saada ex-mieheni vastuuseen teoistaan, mikään ei auttanut.Konkurssi päätettiin vuosi sitten ja sittemmin on ostiluukusta tipahdellut monia erilaisia laskuja eri perintätoimistoilta. Asumme sis nyt Suomessa ja yksinhuoltajan keskinkertaisilla tuloilla ei kuitenkaan jää juuri ylimääräistä. Olin velkaneuvojalla, joka neuvoi odottelemaan, miten saisin tietää velkojieni määrän, koska velkajärjestelyyn pääsemiseksi tarvitaan tiedot kaikista veloista. Näiden tietojen hankkiminen on juurikin tuhannen ja sadan perintätoimiston takia aikansa mahdotonta, koska näin ollen minun tulisi ilmeisesti tutkia, missä kaikialla minulla mahdollisesti on velkaa ja sittemmin perijät ostelevat velkoja toisiltaan, jolloin mikään ei ole pysyvää tai oikeata tietoa.
No oli miten oli, parista todella pienestä velasta suhteessa koko velan määrään on tullut muutama painostava kirje ryhtyä n. 5 € osamaksusuorituksiin. Muistaakseni velkaneuvoja nimenomaan neuvoi olemaan ottamatta tälläisiä osasuorituksia, koska se sotkee velkajärjestelyn sopimista.
Koska kirjeiden sävy on hyvinkin agressiivinen, ja taloustilanteeni selvittämisestä huolimatta "armonaikaa" velkajärjestelyn setvimiseksi ei anneta, aloin ihmetellä, mahtaako tässä olla jonkinlainen muu tarkoitusperä.
Kiva, jos joku fiksu osaisi vastata. Muutoinkin mietin tietenkin, mitä järkeä koko velkajärjestelyllä mahtaa olla muuten minun tapauksessani, kun ulosmitattavaa ei kuitenkaan ole, tai taitaisi olla päinvastoin, jotta toimeentulotuen puoleen tulisi kääntyä välillä. Norjassa velajärjestelyssä oleva maksaa 500 NOK kuussa/5 v. tälläisillä normaalituloilla, mikä ei siis siellä tunnu missään, mutta täällä Suomessa menee palkasta kaikki minimitoimeentuloa lukuunottamatta; joten eriarvoisessa asemassa ollaan rajan eri puolilla.
Vastaukset 5
Vanhimmat
nyt asut suomessa ja ne kirjeet tulee norjasta niin tee just niinkuin velkaneuvoja sanoi, älä tee mitään. Arkistoi ne kirjeet johonkin mutta älä missään nimessä vastaa niihin.
Jos rupeaa tulemaan suomessa ulosottokelpoisia tuomioita niin sitten on aika miettiä uudestaan
Olisit jäänyt Norjan kuningaskuntaan velkoinesi ja onglminesi. Saatat tulla "Norjan tuliaisten" kanssa kalliiksi suomalaiselle yhteiskunnalle ja meille veronmaksajille.
Saat varmaan jo suomalaiselta yhteiskunnalta kaikki yksinhuoltajan etuisuudet ym. Oletko edes ansiotyössä?
Alkuperäinen kysyjä on varmaankin alkuperäinen suomalainen. Sinä valittaja taidat olla venäläistä sukujuurta kaikkine näsäviisauksinesi. Menepäs kääpä takaisin Uralin taakse sikiämään viisauksiasi!
Ääliö!
vaan monasti hätäinen kirjoittaessa, jotten huomaaa kirjaimia puuttuvan ;)
Toki olen aika paljon veroja maksanut ikääni nähden enkä todellakaan yhteiskunnalle "rasitteena" vaan päinvastoin, rakentaen parasta mahdollista tulevaisuutta lapselleni niillä taidoilla ja eväillä, mitä olen matkani varrella saanut. Tokko lapsilisä on niin suri rasite yhteiskunnalle, jotten sitä vuosittaisesti itse maksaisi moninkertaisesti esim. osallistumatta terveyskeskuspalveluja rasittamalla.
Näin ollen viiden vuoden velkajärjestely tms on pientä, josko vielä viimeisen tuotannollisen 10-15 vuotta voisin vaikuttaa juuri isänmaani talouden kartuttamiseen parhaalla mahdollisella tavalla. On monta muutakin ihmistä ihan jokaisessa maassa, jotka syystä tai toisesta, ovatten tullet huijatuksi tai joutuneet ojasta allikkoon, mikä ei todellakaan tarkoita sitä, että syystä olisi lopettetava eläminen siihen.
Kiitos sinulle ensimmäinen sekä kolmas vastaaja; ihmettelen vain, miksi en vastaisi näihin posteihin ? Edes selittämällä nykyisen tilanteeni ? Mahtaako todella olla niin, jotta Norjasta tänne perittäville tulee hakea Suomessa lainvoima ? Tajusin itsekkin, että simmoinen prosessi maksaa jo hakijalle aika paljon ja minun näillä em. perustuloillla ei perittävää ole jaettavaksi kaikille perijöille yhteensä yhtään mitään. Siispä kannattavaa se ei voi olla, ja näin ollen samantekevää tavallaan.
Hassuhauskaa sinänsä, jotta tälläisellä kyllä tapetaan ihminen kuin kärpänen moneen otteeseen ja ainakin siellä Norjassa pesänjakaja keräsi itselleen selvitystyöstä reilun normaalin ihmisen vuoden palkan 550 t Nok sekä Volvo 770:n mallia 2004, 140 NOK hinnalla edelleenmyytynä. Ja mistään tälläisestä ei voi missään instanssissa valittaa, jos ei ole rahaa...
Eli kun sitten itse tajuaa olevansa vain ja ainostaan systeemin vietävissä, ei auta kuin yrittää auttaa omaa psyykettään kestämään se, että sinänsä itsellään ei ole mitään merkitystä tai arvoa ja ystävällsimmätkin "ihmiset" lakkaavat olemasta ystävällisiä. Jopa sukulaiset tai pitkäaikaiset ystävät suhtautuvat karsastaen aj silloin menneessä meriittien loisteessa ojensivat kernaasti shamppnajalasinsa..
Joten tästä oppineena enpä yrittänyttä laita enkä tosia ihmisiä karta tai arvostele. Päinvastoin, muistaen partiolaisen elämänohjetta; Yksi hyvä työ päivässä, joa sekään ei liene riittämiin muuttaakseen tätä vääristynyttä yhteiskuntaa tai hullulla tavalla hurskaita elämänarvoja.
Itselläni jäi aikoinaan jonkin verran luottoja pystyyn Tanskaan muutettuani Suomeen. Tosin eivät mitään hirveän isoja olleet, mutta isoille firmoille kuten Danske Bankin tytäryhtiölle. No, aloitin uuden elämän täällä, enkä ole ollut missään yhteyksissä velkojiin.
Ainoa, joka näistä uskalsi yrittää perintää Suomessa, oli eräs monikansallinen öljy-yhtiö. Kaverini ilmoitti ulosottoon, että saatavaa ei ole riidaton ja asia riitautetaan. Sen jälkeen asiasta ei ole kuulunut mitään, eli yhtiö veti hakemuksensa pois ilmeisesti peläten isoja kuluja mahdollisesta ulkomailla tapahtuvasta oikeudenkäynnistä.
Kaikki muut velkojat ovat ilmeisesti "unohtaneet" saatavansa samasta syystä, perinnän ja ulosoton järjestäminen vieraasta maasta on vaikeaa, aikaa vievää, vaatii paljon kyseisen maan laintuntemusta tai paikallisen lakimiehen apua. Ja kun homma kerran tulee kalliiksi ja varmaa tulosta ei voida taata, niin ihan pikkuvelkoja ei lähdetä ulkomailta perimään, sillä jos juttu kaatuu tai muusta syystä saatavia ei saada perityksi, niin hommasta tulee vain todella isot lisäkulut.