ajatusten rinki
pään täyttävä ahdistus
sydän rintakehän vankilassa
takoo kylkiluiden kaltereita
kukaan ei voi tietää
ei saa edes aavistaa
tämän tuskan määrää
kysymysten tulvaa
sen yhden ainoan
miksi menetin sinut
pään täyttävä ahdistus
sydän rintakehän vankilassa
takoo kylkiluiden kaltereita
kukaan ei voi tietää
ei saa edes aavistaa
tämän tuskan määrää
kysymysten tulvaa
sen yhden ainoan
miksi menetin sinut
Vastaukset 18
Vanhimmat
... niin ja kuka keksi
rakkauden miehen kuin naisen
sen pahimman mahdollisen,
josta juuri nasevasti
runoilit.
Ja kuitenkin aina sama
rakkauden lenkki kuljettava,
jos lähtijän
roolia kantaa mukanaan.
Ja kiitos kommentista. Välillä tuskaakin maailmaan.
Toivon etten vie yöuntasi
kun iltasatua tähän...
... tuskalla on Sinun
synnyttävä,
tuskalla elettävä
kavalassa maailmassa
ja tuskalla täältä
lähdettävä...minkä
muiston jälkeesi
jätät.
Pidän usein Sinun
runoistasi.
Sorry kommenttini
laadusta,sillä
tälläinen tuli
tällä kertaa.
Komentin laadussa ei moittimista.
Elämä on tuskaa. Parasta on että 100 vuoden päästä ei kukaan enää muista millään tavalla. Ei edes tarinoita jää jälkeen...
Näinhän siinä varmaan käy,mutta
yritetään kuitenkin,ettei
jälkipolvi heitä meitä
sittenkään ihan manojen
maille.
Hyviä kirjoitus vimmoja
Sinulle jatkossakin.
* * * * *
Ei aina mene suunnitelmiemme mukaan,
ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään..
Miksi tämä sattuu minulle?
Siinäpä kysymys.
*ehkä sen kaiken kuitenkin Piti tapahtua*..
Ystäväni~ pää pystyyn..
näet ehkä jo huomenna auringon :)..
Kiitos vaan rohkaisusta. Joskus voi tuntua ettei sitä aurinkoa haluakaan nähdä.
Ystäväni ihana..
Riipaisevan aitoa
jälkeä,
murheiden
aallokoista
Otan osaa,
monella tapaa,
kiitos
Kiitos osanotosta :o). Ja likemisesta ja kommentista yleensäkin.
Niin verisiä jälkiä vedät tällä tekstillä
lumeen, että toivon lempeän lumen satavan nopeasti aineiston päälle.
Runo josta pidin ja tarina jonka kanssa suren:)(
Ei kannata surista. Lumet sataa ja sulaa ja kevään sulavedet huuhtelee. Kiitos.
onpas tässä runossasi tulvimalla tuskaa ja kysy-
mystä, johon ei taida vastausta edes löytyä.
Koskettavan kaunista runoutta, eikä voi muuta
sanoa kuin toivoa parempaa huomista Sinulle.
Fantastista tekstiä.
Kiitos vaan Linda toivotuksista. Jospa se aurinko vielä joskus jaksaa kiivetä metsänreunan ylle!
Hän aavistaa
koska samaa tuskaa
sisällään kantaa
sydän epävarma
istuu rikki taottujen
kaltereiden raunioilla
hokien
please palaa takaisin.....
Tällaista vastarunoa herätteli
runosi minussa ja mukavaa kun tulit, pidän
runoistasi =)
Noita
En tiedä arvaako ketään takaisin pyytää kalterien taakse. Jos on kerran vankilasta paennut niin hyvä syy siihen on varmasti ollut. Kiitos runostasi Noitsu!
There's no time for love... :/
Runosi kosketti syvältä sydämestä!
running over the same old ground
what have we found, the same old fears
wish you were here